Kiitos sinulle nainen siellä sorsalammikon reunalla. Sinä olit ottanut mukaasi lapion. Sinä lapioit sillä sitä jäätyvää pientä sorsien kotia isommaksi. Siitä tuli hyvä mieli ja melkein itku. Itku siksi, että joku niin kovin välittää, että tarttuu lapioon. Minä seurasin sivusta. Kävelin siitä vain ohi.
Mutta sitten pysähdyin ja palasin takaisin. Huusin kiitos ja vilkutin sinulle. Sinä vilkutit takaisin iloisena. Meille kummallekin tuli hyvä mieli.
Sitten menin katsomaan kankaankudontaa kangaspuilla. Kokeilin ihan hetken itsekkin. Hitaasti ja varovasti kudoin tyynynpäällisen. Se oli mukavaa.
Kutomossa pääsin pois kivusta taas hetkeksi. Vaikka vähän puhuttiinkin siitä välillä. Sitä ei surkuteltu, eikä vähätelty. Erästä ikäihmistä lainatakseni: "Mutta ihmiset ovat rikkinäisiä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Toisia parsitaan, kuin sukkaa ja jotkut jätetään nuhjaantumaan käytössä. Tärkeintä on huolehtia itsestään ja rakkaistaan. Iloita elämästä näillä korteilla, jotka on annettu. Ja ei se haittaa jos nauraa välillä! Se on ollut minulle vaikeinta oppia"
-Kiitos myös sinulle ihana, kaunis ja nuorekas ikäihminen! Sen sanoin jo ääneen sinulle...
Tapasin ihania ihmisiä. Semmoisia, jotka puhuivat käsityötä. Sellaisia, joilla oli kaapissaan enemmän villalankoja kuin vaatteita. Sellaisia, joille ongelmana oli lankahyllystä mukaan tarrautuvat lankakerät.
Sellaisia, jotka kinastelivat tuttavallisesti siitä, kenelle tapahtuu kummallisimpia asioita eniten. Nuoria ja vanhoja. Ihania nauravia ihmisiä.
Osallistuin hassujen juttujen kerrontaan. Naurettiin sille mahat kippurassa, kun ajoin kerran autolla erään epäonnisen miehen eväiden päälle (vähän niinkuin tahallaan mutta oikeastaan vahingossa). Oli ensimmäiset liukkaat kelit, joilla ajelin yksistään. Luulin tiellä ollutta möykkyä lumikökkäreeksi ja "olosuhteiden pakosta" jouduin ajamaan sen yli.. (Päätin, että ajan sen yli koska en "pysty" liukkaalla tiellä väistämään sitä). Samalla huomasin, että tien toiselle puolelle oli pysähtynyt auto, josta noussut mies huitoi minulle hädissään. Tein paniikkijarrutuksen, mutta auto liukui kuin pulkka sen möntin yli. Kahdella renkaalla!
Taustapeilistä katselin sitten yliajon jälkeen, kun se mies nosteli tiehen liiskaantunutta kassiaan ylös ja tuijotti litteää makaroonilaatikkoaan epäuskoisena...Samana päivänä se sama mies tuli kahvioon, jossa olin töissä, kiroamaan, että "joku hullu akka ajoi eväitteni yli ja siksi jouduin lähtemään syömään" En kehdannut tunnustaa, että minä se olin. Enkä tarjonnut edes kahvia..
Se oli hassuinta, mitä autolla ajaessa on minulle sattunut!
Millaisia hassuja tai kummallisia juttuja sinulle on sattunut? Osallistuhan sinäkin hyvän mielen jakoon! :)
Osallistuuko vai seuraako sivusta. Osallistua voi lapioimalla jäätä. Osallistuja voi sanoa jotain, joka helpottaa toisen oloa, tai josta tulee hyvä mieli, taikka sitten vaan naurattaa. Ikävä arki unohtuu edes hetkeksi. Sivusta seuraaja voisi olla hiljaa, tai kävellä vain ohi. Mutta halusin kääntyä takaisin ja edes kiittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti