Kierrätystalkoot

Innostuin tölkinvedintaiteesta joskus alkuvuodesta vieraillessani Turussa. Eräästä ostoskeskuksesta löytyi lahjatavarapuoti, jossa myytiin brasilialaisia tölkinvedintuotteita. Keväällä sitten löysin
hurmaavan blogin täältä. Kyseisessä blogissa ahkera naisihminen omaa valtavan määrän piperrysenergiaa ja mielikuvitusta. Blogissa esitelty tölkinvetimistä tehty kassi oli ihan huippu!

Tästä innostuneena ajattelin tehdä ihan pienen pussukan kokeilun vuoksi. Ongelmana oli ensimmäisenä materiaalin menekki, koska esimerkiksi tuollaiseen mitättömän pieneen pussukkaan meni 154 tölkinvedintä! Materiaalin hankintaa varten tarvitsin ystävien, sukulaisten ja työkavereiden apua kesäjuopottelussa. Apua sainkin runsain mitoin ja tökinvetimiä kolisi keräyslaatikkoon hurjan paljon. Projekti herätti hilpeyttä monien kierrättäjien perheissä, kun innokas vedinten tallettaminen saattoi sivustakatsottuna vaikuttaa hieman kajahtaneelta toiminnalta. Mutta onneksi nauru pidentää ikää ja kierrättäminen on kivaa! Kiitos ja kumarrus siis kaikille talkoisiin osallistuneille!

Kun yllättäen minkään sortin ohjeita ei laiskan haeskelun tulkoksena löytynyt, päädyin taas "tee-pura-metodiin" ja ehkä noin viidennellätoista kerralla sain aikaan sopivaa pintaa. Prototyyppi tuli valmiiksi ja sitten taas paikalliseen lankakauppaan ihmettelemään mitä vikaa on virkkuussa, kun pussinpohjasta ei tullut sellainen nätti ja tasainen.

Seuraava kokelas näyttääkin jo huomattavasti tasaisemmalta ja siitä tulee hyvä pilepussukka.

Terveisin Kesäjuoppo ja Kaverit

Pyöräilyä sateella

Tässä pyöränkoppaan kiukkupussi. Kiukkupussi- nimitys oli työnimenä, kun vettä kassiin loiskutteleva sääherra ja ystävällinen autoilija (Not!) kerran sai hiukan verta kuohahtamaan ja tämän naisen tarttumaan vahakankaaseen ja ompelukoneeseen.

Mielestäni kassinsuojuksesta tuli kätevä. Se sisältää koriin sopivan laukun ja siihen päälle pingotettavan kannen. Irrotettava kansi on kätevä, koska sitä voi myös käyttää satulan suojuksena. Siis pyöräilijää ei tuijoteta ihmetellen, kun takalisto säästyy näin satulan sieniefekteiltä. Tiedättehän: vesisateessa satula imee itseensä petollisen paljon vettä ja sitten pahaa aavistamaton pyöräilijä lässähtää satulaan ja voilà satulakuvio takalistossa. Se ei ole kovinkaan imartelevaa julkisilla paikoilla :)

Ja se kangas on ihanan värinen! Sateella kun tuppaa olemaan aina harmaata. Pussukka piristää kovin tätä arkipolkijaa. Kangas on hommattu Jyskistä. Samaan kankaaseen, tosin puolukan punaiseen verhottiin myös parvekkeen pöytä.

Puutteena suojuksesta puuttuu kantokahva. Olisi kätevää saada vielä kassi mukaan vaikka kauppaan. Vaatii hieman tuumailua tuon kahvan asentelu. Keksintö on kuitenkin toimiva ja konepestävä.

Nyt ei pääse kassiinkaan vettä. Tämä kun on testattu ja havaittu hyväksi! Vielä kun joku tuunaisi mun kamalat ja liian isot sadehousut yhtä kivoiksi!

Geisha-kirjastokassi

Vastalauseena muovikasseille ja seuranpitohommana tein tälläisen kirjastokassin. Halusin, että siihen mahtuu isompikin käsityöopus. Se on perillinen vanhalle nuppaantuneelle kassille. Kangasta löytyi akkain kangastukkumatkalta ja oli huisan hauskaa olla naisseurassa oikein ostoksilla. Ihanaa ja ihkua tuli hoettua olan takaa. Sinellistä löydettiin ihania skräppäyspapereita tauluksi.

Ompeluseurani nauroi kippurassa kahvaongelmalleni. Ja keksi naurun lomassa ratkaisun. Letitetään työhön sopivaa pinkkiä ja mustaa, koska ne yksin näytti tyhmältä, eikä nahkapalojakaan ollut tarpeeksi. Sitten minä nauroin puolestani vetoketju- ja tyttömäisyysongelmille.


Tekeminen on ihanaa kun on seuraa. Ja nykyään sitä seuraa on taas valmis kohtaamaan. Masennuksesta pääsemisellä ja tervehtymisellä on iso vaikutus ihan kaikkeen. Ja sillä keväällä. En sano, että olin vaikeasti masentunut. Mutta sohvannurkassa yksin kököttäminen viikosta toiseen kipeänä ja äkäisenä, ei ole oikein luontaista minulle.


Nyt huvittaa, että alkaa taas kaipaamaan työntekoakin. Olen oikeasti todella onnellinen, että minut otettiin takaisin työpaikalle kokeilemaan kestääkö käteni oikeitten ihmisten töitä. Työni ei ole mitään ihmeellistä, mutta voin tuntea, että se on tärkeää ja itsestäni on jollekulle hyötyä. Vaikka sitten sille kiukkuiselle sedälle, joka ei löydä heti etsimäänsä. Sairaslomaa on vielä viikko ja sitten pääsen hetkeksi takaisin töihin. Jippii!!

Katoaako karkkimaa?

Karkkia! Pakko saada. Nyt heti!

Katoaako karkkimaa, jos ei syö karkkia? Kaupassa oli vaahtokarkkilevitettä! Tahtoo. Ei etes ollut yhtään lisäaineilla kyllästettyä.. Mutta tahon silti. En ostanut kuitenkaan..

Tänään olisi kelvannut mikä tahansa makea!
Kaksi viikkoa meni ihan hyvin, sitten söin vähän lakua. Sitten hurahti jälleen viikko ja nyt ollaan tässä pisteessä, ettei ilman sokeria osaa olla hetkeäkään. Mikä avuksi? Söin jo puolukoita ja vähän mansikoita. Eivät auttaneet. Pahentivat vaan tilannetta. Kammottava karkkihampaan kolotus. Join kupin kahvia. Ei apua.

Ompelin hieman tyynyä ja piirsin kaavoja, jotta aivot ajattelisi jotain muuta. Söin näkkileivän. Päätin, etten lähde kauppaan. Enkä mene edes lenkille, ettei taskunpohjalla majailevat kolikot päädy kioskintätin kavalaan kassalippaaseen. Päivä on lopuillaan ja karkkinnälkä on ohitettu. Huh, mikä urakka!

Tämmöisiä kaavaillaan seuraavaksi. Ompelukoneelle kerääntyy pikkuhiljaa noita tekeleitä. Pitänee suunnitella jonkunlainen ompeluaikataulu, kun niskaakin piti muistaa ajatella.. Aloitan sillä pussukalla ja sitten ajattelin, että voisin joka päivä tehdä yhden työvaiheen tuota essua. Teen sen ohuehkosta luonnonvärisestä pellavasta. Mutta taitaakin olla niin, että menee ensin väriin tuo pellava, sitten leikataan kankaat ja sitten vasta ommellaan. Vaikka kaavat onkin superhelpot, niin kuulostaa aikas isolta hommalta vielä. Onneksi on aikaa.

Silkkikankaasta teen tällä kaavalla pussukan

Ihana essu!

Hyvät ohjeet auttaa kaavojen lisäksi!

Huomenna menen ystäväni kanssa elokuviin. Leffaherkuksi ajattelin tehdä huomenna näitä toffeepoppareita, joita tehtiin Avalla Martha Stewartin ohjelmassa tänään. Tai sitten teen sellaisia kaakaopoppareita tummasta kaakaosta, joihin ei tarttisi laitaa niin paljon sokeria. (Reseptien katselu ei tosin paljoa helpottanut oloa!) Jos sanotaan, että tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, niin on se kyllä tämäkin aikas haastavaa..

Tässä kokeilujen tulosta seuraavalta päivältä. Vähän turhan sotkuista ihmisten ilmoille..

Olen kuitenkin tyytyväinen, etten sitä karkkia syönyt ja samalla tyynykin hieman edistyi.. Kuvissa on tyynykangas vasta sovitusvaiheessa. Se pitää höyryttää ensin muotoonsa ja hankin vielä isomman sisätyynyn sille. Kaavat on Suuren Käsityölehden 11-12/2005 julkaistussa numerossa. "Äidin essu" sekä "samettikukkaro" löytyy samasta lehdestä. Sitten vaan pitsilaatikolle ja pellavaa värjäämään!

Oravan talvivarastot

Kun on kunnon talvivarastot ja oravan muisti, mitään ei periaatteessa tarvitsisi ostaa. Mutta kun kaikki on aina hukassa. Niinkuin nuo puuttuvat kassinsangat. Ne löytyi laatikosta, jossa piti olla teippiä..
Mutta onneksi en ollut ehtinyt ostaa uusia.

Tammikuun kolmannen viikon projekti oli tuommoinen kassinvirkkaus. Virkkaaminen on mukavaa ja työn voi(teoriassa) lopettaa mihin kohtaan tahansa. Pitäähän sitä aina kumminkin tehdä kierros loppuun!

Tuon sormiongelman kanssa opin käyttämään jo virkkuukoukkua aika siedettävästi. Mutta sitten sankojen ompeleminen kiinni olikin ihan yhtä tuskaa! Ommeltavan kohdan kiinnipitely oli kyllä turhauttavinta taas pitkään aikaan. Sormet eivät yksinkertaisesti tottele käskyjä. Ei tarvitse, kun eivät kerta tunne mitään. Pah! sanon minä. Kahden sormen kapinointi onkin yllättäen aikas iso asia tuommoisissa tarkkuutta vaativissa näperryksissä.(Tai ainakin tarkkuutta yritettiin kovasti.) Siinä tuskaillessani ajattelin jo kaivaa ompelukoneen esiin ja hurauttaa sauman sillä. Niin paljon otti päähään tuommoinen... No keräilin itseäni ja sitten piti sormet ajatuksen kanssa asetella oikeaan paikkaan ja sitten ihan hitaasti ne kassinsangatkin menivät paikalleen.

Tuommoinen pussukka siitä sitten tuli. Ja ihan samanlainen kun kirjan kuvassa! Se ohje oli siitä stich'n bitch virkkauskirjasta.

 Sitten ompelin parittomia nappeja kulmaan kun kaipasi jotain koristetta. Satiininauhan laitoin sulkumekanismiksi kun vielä putoilee tavarat sisuksista pois. Kassi tarvitsee ehdottomasti vielä vuoren sisuksiinsa. Mutta se onkin jo toinen juttu se..

Katselin tuossa illalla Breakfast in Tiffany's- elokuvaa ja opettelin tekemään nappeja jotka bongasin Neulovan Nartun -blogista.Taitaa olla vähän taitoa jollakulla hyppysissä kun noita kuvia katselee :) Tuossa mun ekat harjoitteluverisiot pyörylöistä. Voisipas tehä jollain muulla langalla kun huopasella muuten.. Tuo limetys on tehty sit liian ohuesta puuvillasta. Ensikeralla osataan jo paremmin.  Ohjeen napeille löydät täältä.

Oijoijoi millainen tuo Audreyn oranssi takki onkaan! Ja muutenkin kenellä on korvatulpissa enää tupsuja? Lilat ja kauniit korvatulpat? Mistä semmoisia saa? Nekin oli kuin korvakorut. Tahon semmoset!

Virkkuukoukku

Kalevalan myyttien ja sitaattien tutkimusreissulla löytyi hauskoja mielikuvia ja sanoja. Etsin kädentaitoihin liittyvää sanastoa. Siinä sivussa elämänpuu tai mailmanpuukin tuli tutuksi. Etsintä ei tietenkään pysynyt lapasessa, kun kansanperiteestä kiinnostunut kirjastoihminen loihti hurjan paljon kirjallisuutta nenäni eteen.

Kalevalan sanakirjasta löytyi paljonkin mielenkintoista, mutta ajatukset pysähtyivät ainakin sanan virkku kohdalla. Virkku tarkoittaa kirjan mukaan virkeätä nopsajalkaista hevosta. "virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni"
Kotimatkalla mietiskelin mistä sitten sana virkkuukoukku tulee. Voisihan se olla looginen nimitys nopsasti liikkuvalle koukulle, sellaisen taitavan käsityöihmisen kädessä. Ja tuleehan sille vähemmän taitavallekkin siitä virkku mieli, kun koukulla ja langalla saa pieniä ihmeitä aikaan. Sitten päänsisäinen riimittelykone alkoi pauhata riimejä virkusta koukusta, langasta ja työn ihanasta keveydestä.

"Tie lyheni, matka joutui, virkku juoksi, mieli keveni,
lankaa käteni haluavi, koukkua kaipaavi,
kotosalla aika joutuvi, kouku kepeesti lentelevi,
silmukat syntyvi, kintahat kätehen, villanen huivi kaulahan."

Siinä virkkausrunoa täksi päiväksi.

Tänään virkkaan loppuun kassin, jonka aloitin eilen. Ohje on stich´n bitch, virkkaajan käsikirjasta.
Lankana käytin Sandnesgarnin Alfa-lankaa, värinä on petrooli.
Tähän asti ohje on tuntunut helpolta, eikä isompia vaikeuksia ohjeidenkaan kanssa ole ollut. Hurjan nopeasti saa kivaa pintaa aikaan ja muistetaan ryhti työtä tehessä!

Sitten vaan kassinsankojen metsästykseen!

Hirvenluinen koukku

Silkkiä ja suolaa

Toisen viikon sana on silkkivärjäys.

Ajattelin kevättä ja haikailin raikkaita värejä punaisten ja ruskeiden tilalle tuomaan virkistystä ja energiaa.
Ostin silkkikankaan Eurokankaasta ja Sinooperista lämpökiinnitteisiä silkkivärejä kokeilua varten. Tavoitteena oli tehdä muutama tyynykangas ja pussukka. Väreinä oranssia ja turkoosia.

Tuumasta toimeen ja kokeellinen keittiö oli valmis. Tiskipöydälle levittelin ison muovipussin ja teippailin tiiviiksi alustaksi. Leikkasin kappaleet valmiiksi tyynyjä ja pussukkaa varten. Pesin kankaat ja aloitin kokeilut. Osan kankaista rypistelin lasivuokaan ja kaatelin väriä päälle. Pussukkakankaan asetin muoville ja maalasin pinnan kokonaan vedellä ohennetulla turkoosilla värillä. Pinnalle ripottelin merisuolaa. Kuivumista odotellessani täytin tiskikoneen ja voilá silkkikuivain oli valmis. Sen verran tuo tiskikone lämmitti tuota tiskipöytää, että koneen lopetettua tuo silkkikin oli kuivaa.

Merisuolalla värjätty silkki olikin hauskan näköistä ja pussukasta tulee varmastikkin kivan näköinen. Löysin Turun matkalta tuollaisen mekanismin pussin "suuksi". Sitten vaan odottamaan ompeluinnostusta!