Mutta onneksi en ollut ehtinyt ostaa uusia.
Tammikuun kolmannen viikon projekti oli tuommoinen kassinvirkkaus. Virkkaaminen on mukavaa ja työn voi(teoriassa) lopettaa mihin kohtaan tahansa. Pitäähän sitä aina kumminkin tehdä kierros loppuun!
Tuon sormiongelman kanssa opin käyttämään jo virkkuukoukkua aika siedettävästi. Mutta sitten sankojen ompeleminen kiinni olikin ihan yhtä tuskaa! Ommeltavan kohdan kiinnipitely oli kyllä turhauttavinta taas pitkään aikaan. Sormet eivät yksinkertaisesti tottele käskyjä. Ei tarvitse, kun eivät kerta tunne mitään. Pah! sanon minä. Kahden sormen kapinointi onkin yllättäen aikas iso asia tuommoisissa tarkkuutta vaativissa näperryksissä.(Tai ainakin tarkkuutta yritettiin kovasti.) Siinä tuskaillessani ajattelin jo kaivaa ompelukoneen esiin ja hurauttaa sauman sillä. Niin paljon otti päähään tuommoinen... No keräilin itseäni ja sitten piti sormet ajatuksen kanssa asetella oikeaan paikkaan ja sitten ihan hitaasti ne kassinsangatkin menivät paikalleen.
Sitten ompelin parittomia nappeja kulmaan kun kaipasi jotain koristetta. Satiininauhan laitoin sulkumekanismiksi kun vielä putoilee tavarat sisuksista pois. Kassi tarvitsee ehdottomasti vielä vuoren sisuksiinsa. Mutta se onkin jo toinen juttu se..
Katselin tuossa illalla Breakfast in Tiffany's- elokuvaa ja opettelin tekemään nappeja jotka bongasin Neulovan Nartun -blogista.Taitaa olla vähän taitoa jollakulla hyppysissä kun noita kuvia katselee :) Tuossa mun ekat harjoitteluverisiot pyörylöistä. Voisipas tehä jollain muulla langalla kun huopasella muuten.. Tuo limetys on tehty sit liian ohuesta puuvillasta. Ensikeralla osataan jo paremmin. Ohjeen napeille löydät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti