Elämä rutussa

                                                  

Tänään on huolipäivä.                                   

Huolettaa, kuinka elämä siliää.                      

Pitääkö laittaa mankeliin, vai riittääkö kevyt höyrytys.

Haluan silittää pois murheet ja rypyt otsalla. 

Kulmia kurtistan, kun huolettaa.                   

Neuloina tuntuu ikävä iholla.                        

                     

Aamulla laitan elämän miehen mukaan,vastasilitetyn paidan taskuun. 

Mukaan maailmalle tuulien tuuleteltavaksi,     

illalla kotiin palautettavaksi.                          

Illalla huolet huuhdotaan pois.                       

                      

Käperryn lämpimään kainaloon,                    

laitan nenän ryppyisen paidan taskuun...         

Elämän silittäminen on nyt helpompaa, kun lauta sai uuden puvun.

 

  Nuppineulat saavat painaa vihdoin päänsä uuteen tyynyyn.

 

20. Joulukuuta: Latvatähti

Tälläisen latvatähden ompelin hopeisesta sametista kuuseen.Täytin sen kangassulpulla, jota olen säästellyt erinäisissä pussukoissa. Eihän sitä nyt roskiinkaan saa heittää!

Ompelin pari nappia tähteen koristeeksi. Tähti kiinnitetään kuuseen rautalangan avulla. 

Ehkä illan ratoksi ompelen siihen muutaman helmenkin koristukseksi. Kun se ilmiselvästi kaipaa jotakin lisäkimmellystä. Jos jaksan näpertää lisää, laitan tietysti kuvan tänne...

Pyöräilyä sateella

Tässä pyöränkoppaan kiukkupussi. Kiukkupussi- nimitys oli työnimenä, kun vettä kassiin loiskutteleva sääherra ja ystävällinen autoilija (Not!) kerran sai hiukan verta kuohahtamaan ja tämän naisen tarttumaan vahakankaaseen ja ompelukoneeseen.

Mielestäni kassinsuojuksesta tuli kätevä. Se sisältää koriin sopivan laukun ja siihen päälle pingotettavan kannen. Irrotettava kansi on kätevä, koska sitä voi myös käyttää satulan suojuksena. Siis pyöräilijää ei tuijoteta ihmetellen, kun takalisto säästyy näin satulan sieniefekteiltä. Tiedättehän: vesisateessa satula imee itseensä petollisen paljon vettä ja sitten pahaa aavistamaton pyöräilijä lässähtää satulaan ja voilà satulakuvio takalistossa. Se ei ole kovinkaan imartelevaa julkisilla paikoilla :)

Ja se kangas on ihanan värinen! Sateella kun tuppaa olemaan aina harmaata. Pussukka piristää kovin tätä arkipolkijaa. Kangas on hommattu Jyskistä. Samaan kankaaseen, tosin puolukan punaiseen verhottiin myös parvekkeen pöytä.

Puutteena suojuksesta puuttuu kantokahva. Olisi kätevää saada vielä kassi mukaan vaikka kauppaan. Vaatii hieman tuumailua tuon kahvan asentelu. Keksintö on kuitenkin toimiva ja konepestävä.

Nyt ei pääse kassiinkaan vettä. Tämä kun on testattu ja havaittu hyväksi! Vielä kun joku tuunaisi mun kamalat ja liian isot sadehousut yhtä kivoiksi!

Pyörälaukku ja avautuminen kurasta

Säätiedotuksessa kerrottiin kyllä, että tänään sataa vettä.

Niin kyllä, sitä märkää läpinäkyvää ainetta, joka maahan osuessaan muuttuu suoraan kuraksi. Tämä neiti sitten päätti lähteä pyörällä töihin kaikesta varoittelusta huolimatta.

Hienoahan se sinäänsä on. Kuntoliikuntaa, ekoilua, matka nopeutuu ja tavarat saa pyörän koppaan nätisti. Niin ehkä kesällä sitten!

No menomatka sujui kuin rasvattu ja renkaatkin muistin täyttää ennen kaahailemaan lähtöä.

Tietenkään olosuhteet eivät olleet yhtä ruusuiset kotimatkaan lähdettäessä. Vettä tuli aivan älyttömästi. Se satoi vetenä, mutta jäätyi koskettaessaan maanpintaa. Nyt maa oli siis kuraa ja jäätä samaan aikaan. (Tämä on tullut tutuksi vain autoillessa. Ja olen kuitenkin muistaakseni joskus ennenkin kulkenut työmatkat pyörällä) Kura siis tosissaan osasi lentää. Tuloksena aika kiukkuinen kurainen pyöräilijä, kun ystävälliset autoilijat järjestivät sen kaiken lisäksi vielä miellyttäviä kurakylpyjä.

-Kiitos sinulle erityisesti sen punaisen Hondan kuski, joka loiskuttelit märäksi muutamankin jalkakätävällä liikkuneen ihmispolon!

Sellaisia mutanaamioita otetaan yleensä kiljuen vastaan jossain posliinisessa ammeessa spa-hoitoloissa ja niistä vielä maksetaankin ilolla. Tervetuloa suomeen huhtikuulla työmatkalle kävellen tai pyöräillen, niin koko lystin saa ihan ilmaiseksi!

Hienointa oli, kun ei sitten tullut sadevaatteita mukaan, eikä sitä reppuakaan voinut sulloa edes muovikassiin. Koska satun inhoamaan muovikasseja. Siksi kannan mukanani kätevää kangaskassia , joka ei ole vedenpitävä. Hyvä minä!

Huolestuttavaa, että puolen vuoden seesteiset kirjoitukset vaihtuvat ärtyneen eukon napinaan heti toisen työpäivän jälkeen. Pahoitteluni siitä. Jäljempänä hieman laukkusuunnittelua lepytykseksi Hieman kireille hermoille.

Tästä avautumisesta siis seuraa sellaisen pyöränkoppaan ommeltavan Vedenpitävän pussukan kehittely, jossa kaikenmaailman hienostelukassit ovat sitten sateelta ja kuralta suojassa. Haluan siihen semmoisen läppäsysteemin kanneksi. Sen voisi kiinnittää tarranauhalla.  Pussukka pitäisi olla tarpeeksi iso, että sateella on mahdollista käydä myös ruokakaupassa, niin ettei kaikki tavarat lillu laukun pohjalla, niinkuin tänään..

Vahakangas lienee paras ratkaisu ongelmaan. Tai ehkä vanha tuulitakkikin ajaisi saman asian. Hop, materiaalivarastoille siis koluamaan.
 
Menen nyt pyykkäämään tuon kuraisen repun( jota en todellakaan aio kuvata tänne) ja sitten mittaamaan pyörän koppaa , jotta saan sopivan pussukan. Lupaan laittaa kuvia sitten kun on jotain esitettävää.

Lohdutukseksi meille kaikille säänpiiskaamille: Lumi sulaa, kun vettä sataa ja sitten kohta on ihana vihreä kevät. Ihan kohta KEVÄT!!

Susilogo

Tälläisen susilogon sain vihdoin valmiiksi ystäväni tilauksesta. Mieheni klikkaili kuvion tietsikalla ja minä sitten huolehdin kuvion siirtämisestä kankaalle. Perheyritys toimii joskin, toimitusaika oli kyllä jo nolon pitkä.. Mutta nyt paita on valmis ja onnellisen omistajan päällä:)

Geisha-kirjastokassi

Vastalauseena muovikasseille ja seuranpitohommana tein tälläisen kirjastokassin. Halusin, että siihen mahtuu isompikin käsityöopus. Se on perillinen vanhalle nuppaantuneelle kassille. Kangasta löytyi akkain kangastukkumatkalta ja oli huisan hauskaa olla naisseurassa oikein ostoksilla. Ihanaa ja ihkua tuli hoettua olan takaa. Sinellistä löydettiin ihania skräppäyspapereita tauluksi.

Ompeluseurani nauroi kippurassa kahvaongelmalleni. Ja keksi naurun lomassa ratkaisun. Letitetään työhön sopivaa pinkkiä ja mustaa, koska ne yksin näytti tyhmältä, eikä nahkapalojakaan ollut tarpeeksi. Sitten minä nauroin puolestani vetoketju- ja tyttömäisyysongelmille.


Tekeminen on ihanaa kun on seuraa. Ja nykyään sitä seuraa on taas valmis kohtaamaan. Masennuksesta pääsemisellä ja tervehtymisellä on iso vaikutus ihan kaikkeen. Ja sillä keväällä. En sano, että olin vaikeasti masentunut. Mutta sohvannurkassa yksin kököttäminen viikosta toiseen kipeänä ja äkäisenä, ei ole oikein luontaista minulle.


Nyt huvittaa, että alkaa taas kaipaamaan työntekoakin. Olen oikeasti todella onnellinen, että minut otettiin takaisin työpaikalle kokeilemaan kestääkö käteni oikeitten ihmisten töitä. Työni ei ole mitään ihmeellistä, mutta voin tuntea, että se on tärkeää ja itsestäni on jollekulle hyötyä. Vaikka sitten sille kiukkuiselle sedälle, joka ei löydä heti etsimäänsä. Sairaslomaa on vielä viikko ja sitten pääsen hetkeksi takaisin töihin. Jippii!!

Aitan sisustuksesta

Meillä on mökillä sellainen vanha saunarakennus. Se on uuden saunan tieltä rannasta hinattu pieni aitan ja saunan yhdistelmä. Nyt sauna nököttää varastona. Seinät mustuneena, mutta saunamittarin jälki vaaleana läikkänä. Kun sauna oli vielä rannalla lattiassa oli rakoja joista näkyi ruohoa. Sen pieni ikkuna oli järvimaisemaa täynnä. Varpaat mutaisena mentiin saunaan lämmittelemään. Kiuas humisi niellessään puita. Löylyssä ikkuna meni huuruun ja piirtelin siihen kukkia.

 Nyt saunassa ei enää käydä. Sen lauteilla ei ole tuoksuvaa koivuvihtaa. Siellä on työkaluja, joilla rakennettiin se uusi sauna ja sitä mökkiäkin taisi isäni niillä kunnostaa ja lopulta mökkiin kasvoi valoisa yläkertakin. Lauta laudalta nakuteltiin seiniä pystyyn ja joskus niitä työkaluja tehtiin itse, sitä mukaa kun niitä tarvittiin. Nyt ne kaikki lepäävät siellä saunan pimeässä.

Siellä aitassa taas on muistoja ensimmäisistä sisustusinnostuksista. Ideoita piti toteuttaa vaikka oli vielä talvi ja pohjapiirrustuksia piirrettiiniltaisin kotona vahaliiduilla mainospapereiden taakse. Sitten lumenluonti tai pilkkireissuilla pulkan kyydissä raahattiin pieniä raidallisia kukkapurkkeja mökille. Koska ihan kohta olisi kevät ja sitten kesä. Rämmittiin kainaloita myöten hangessa ja käytiin pilkillä. Kylmiä varpaita lämmiteltiin pienen takan edessä samalla kun paistettiin makkaraa mökissä.

Aitassa on nyt ylimääräisiä vuoteita ja kaikenlaista ylijäänytta uusien kalusteiden alta pois muutettua tavaraa. Siellä on minun tuleva kesätyöni. Aion sisustaa ja kunnostaa sen huonevanhuksen. Haluan muuttaa kesäni sinne aittaan. Sellainen on minun mökkiunelmani. Vaalea huone laverilla, pikkupöydällä ja eriparisilla tuoleilla. Siellä ei tarvitsisi olla sähköjä. Lukuvalo olisi ehkä kuitenkin mukava, sitten illoiksi kun on jo pimeää.

Nyt aitan lautaseinät kutsuvat hiomaan ja maalaamaan. Pitsikokoelma pääsee laverille tyynyiksi. Punapilkullista valkoista ja turkoosia sekä tietenkin pellavaa. Vähän sellaista ranskalaista tunnelmaa. Vanhaa kulunutta ja käytettyä. Ei olisi mitään uutta. Eriparisia unohdettuja juttuja uudessa tarkoituksessa. Omalla kädenjäljellä varustettu kesähuone. Kuitenkin talvenkestäviä tavaroita. Ehkä osan voisi piilottaa talveksi mökkiin suojaan kosteutta.

Katsotaan mitä näistä unelmista syntyy. Pitsivarastosta syntyi tänään tuollaisia tyynyjä.

Postikortteja

Löysin vanhoja postikortteja. Laiton sen semmoiseen hurisevaan vekottimeen. Sitten silittelin sitä ja sain aikaan tilkun. Tilkku oli tarkoitus laittaa tauluun. Mutta ei ollu sopivan kokoinen. Koneen käyttäjässä oli jotain vikaa. Sitten se jätettiin pöydälle lojumaan. Sen pellavapakan päälle. Siinä sitä sitten tuijotettiin hämmästyneenä. Tilkku kuuluikin kasiin tai tyynyyn. Hyvä siitä tulee. Tyynyn päällinen.

Öljypannu kuumana

Tässä Marimekon Black-kankaasta tehdyt pannumyssyt ja pannulaput.

Kesän satoa

Kesäkattaus kahdelle

Kun avasin aamulla työhuoneeni oven ja kuuntelin hurjistunutta sirkutusorkesteria, huomasin kesän olevan ihan kohta täällä. Hullua, että muutamia viikkoja sitten haaveilin haravoinnista tuossa kuistilla, kun suuri lumikasa oli vallannut takapihamme. Nyt pihalla pilkistää jo raparperi ja pienet taimet puskevat vauhdilla talviunilla olleesta kukkapenkistä. Ihanaa!!


Kesällä on ihanaa työntää varpaat ruohikkoon ja nauttia auringon lämmöstä ja ihanista väreistä. Kuistilla tuoksuu vastapestyltä laiturilta ja teehetki auringossa aloittaa työpäivän lempeästi.


Kesästä innoituksen saaneena puuhailen ihanien ja värikkäiden kankaiden parissa. Teemana on teehetki kahdelle.Aloitin teehetkisarjan valmistuksen pannumyssyistä, joista tuoteperhe alkoi kasvaa ihanien kankaiden ja värien myötä.Laittelen kuvia toukokuulla valmistuneista töistä ja muista piperryksistä.

Ompelukone käyntiin ja luomaan kesäihanuuksia!