Pyörälaukku ja avautuminen kurasta

Säätiedotuksessa kerrottiin kyllä, että tänään sataa vettä.

Niin kyllä, sitä märkää läpinäkyvää ainetta, joka maahan osuessaan muuttuu suoraan kuraksi. Tämä neiti sitten päätti lähteä pyörällä töihin kaikesta varoittelusta huolimatta.

Hienoahan se sinäänsä on. Kuntoliikuntaa, ekoilua, matka nopeutuu ja tavarat saa pyörän koppaan nätisti. Niin ehkä kesällä sitten!

No menomatka sujui kuin rasvattu ja renkaatkin muistin täyttää ennen kaahailemaan lähtöä.

Tietenkään olosuhteet eivät olleet yhtä ruusuiset kotimatkaan lähdettäessä. Vettä tuli aivan älyttömästi. Se satoi vetenä, mutta jäätyi koskettaessaan maanpintaa. Nyt maa oli siis kuraa ja jäätä samaan aikaan. (Tämä on tullut tutuksi vain autoillessa. Ja olen kuitenkin muistaakseni joskus ennenkin kulkenut työmatkat pyörällä) Kura siis tosissaan osasi lentää. Tuloksena aika kiukkuinen kurainen pyöräilijä, kun ystävälliset autoilijat järjestivät sen kaiken lisäksi vielä miellyttäviä kurakylpyjä.

-Kiitos sinulle erityisesti sen punaisen Hondan kuski, joka loiskuttelit märäksi muutamankin jalkakätävällä liikkuneen ihmispolon!

Sellaisia mutanaamioita otetaan yleensä kiljuen vastaan jossain posliinisessa ammeessa spa-hoitoloissa ja niistä vielä maksetaankin ilolla. Tervetuloa suomeen huhtikuulla työmatkalle kävellen tai pyöräillen, niin koko lystin saa ihan ilmaiseksi!

Hienointa oli, kun ei sitten tullut sadevaatteita mukaan, eikä sitä reppuakaan voinut sulloa edes muovikassiin. Koska satun inhoamaan muovikasseja. Siksi kannan mukanani kätevää kangaskassia , joka ei ole vedenpitävä. Hyvä minä!

Huolestuttavaa, että puolen vuoden seesteiset kirjoitukset vaihtuvat ärtyneen eukon napinaan heti toisen työpäivän jälkeen. Pahoitteluni siitä. Jäljempänä hieman laukkusuunnittelua lepytykseksi Hieman kireille hermoille.

Tästä avautumisesta siis seuraa sellaisen pyöränkoppaan ommeltavan Vedenpitävän pussukan kehittely, jossa kaikenmaailman hienostelukassit ovat sitten sateelta ja kuralta suojassa. Haluan siihen semmoisen läppäsysteemin kanneksi. Sen voisi kiinnittää tarranauhalla.  Pussukka pitäisi olla tarpeeksi iso, että sateella on mahdollista käydä myös ruokakaupassa, niin ettei kaikki tavarat lillu laukun pohjalla, niinkuin tänään..

Vahakangas lienee paras ratkaisu ongelmaan. Tai ehkä vanha tuulitakkikin ajaisi saman asian. Hop, materiaalivarastoille siis koluamaan.
 
Menen nyt pyykkäämään tuon kuraisen repun( jota en todellakaan aio kuvata tänne) ja sitten mittaamaan pyörän koppaa , jotta saan sopivan pussukan. Lupaan laittaa kuvia sitten kun on jotain esitettävää.

Lohdutukseksi meille kaikille säänpiiskaamille: Lumi sulaa, kun vettä sataa ja sitten kohta on ihana vihreä kevät. Ihan kohta KEVÄT!!