Haaste

Seitsemän asiaa minusta- haaste tuli Siniltä. Kiitos sinulle!

Tässä siis 7 asiaa minusta:

1.Silloin kun suu on päätä nopeampi, syntyy uusia sanoja. Tässä muutama esimerkki:
*Minunmielestäsi
Minunmielestäsi kuvaa pelottavalla tavalla parisuhdetta.( toimii myös sinunmielestäni) Sana antaa puolisolle vallan toteuttaa omatoimisesti M.I.N.U.N ideoitani :)
*Hynoidi
Hynoidi keksittiin kuvaamaan polkupyörän dynamoa, kun unohdin sen sanan joskus.
(Insinöörit: saatte vapaasti lainata uutta sanaa keksittyänne jonkin mahtavan aparaatin, joka on vailla omaa nimeä. Kunhan mainitsette, että M.I.N.Ä yksin keksin sen nimen!)

2..Liikutun hirveän helposti ihan kaikesta: Jos joku pitää puhetta. Jos tv:ssä joku saa ilmaisen remontin. Jos näen kaltoin kohdeltuja eläimiä. Jos joku kertoo hauskan vitsin.  Jos pappa pitää mummoa kädestä kadulla. Puhumattakaan sukujuhlista, häistä ja hautajaisista. Ja sitten tulee tietenkin dokumentit.

3.Katselen tv:stä dokumenttejä ihan liikaa. Hermostun ja puhun tv:lle ääneen, kun katson niitä.
Viimeisin kammotus oli kesken iltatorkkujen avattu dokumenttielokuva delffiineistä. The Cove ei ollutkaan leppeä luontodokkari delffiineistä, vaan niiden teurastusta seuraavan ryhmän aikaansaannos suoraan Japaniasta. Piti sitten itkeä ja katsoa kuitenkin semmoista. Dokkarin jälkeen olin valmis laittamaan koko Japanin boikottiin.
Sen jälkeen toisiksi kaamein oli ehkä lobotomia-setti, jossa näytettiin vanhoja filmipätkiä, kun piikkiä lyötiin potilaan silmäkulmaan. Hyvää yötä mulle!

4: Keskustelen näkemistäni dokumenteistä myös mielelläni. Kaikkihan on totisinta totta mitä The Dokumenttissa sanotaan!? Ajatteleminen on sitten joskus jäänyt vähän vähemmälle tätyy myöntää. Hauskin/ noloin keskustelu menee jokseenkin näin:
Tilanne: kotona,  kylässä on IHMISIÄ, jotka todennäköisesti ajattelevat itse omilla välineillään..Mies tarjoaa kolaa.

-" En suostu juomaan enää IKINÄ kokista!"
-"Miksi et?"
-" Koska kokiksessa on askorbiinihappoa.
-"???"
-"Niin, kun yhessä dokkarissa kerrottiin, et ehkä persianlahden sodan aikaan sotilaille oli tiputettu lentokoneista janojuomaksi limpparia, jossa oli askorbiinii ja sit ne tölkit kuumeni aavikolla ja sit ne sotilaat joi lämmintä limpparii ja sodan jälkeen tosi moni sai niistä aivosyövän. Siksi!"
-" Hä?"
-" Joo-o ihan varmasti en sen takii juo kokista enää, siitä oli tehty oikeen tutkimuskin. Briteissä!"
-"...."

-" Ööö, oletko koskaan ajatellut, että ne sinun sotilaasi käyttivät uraanivaippaluoteja ja ehkä siksi sairastuivat?"

-" Aijaa.. No voin mä sit ottaa lasillisen.."

5. Veljeni sanoi, etten osaa olla hiljaa...Puhun telkkarille?? En usko, että väite pitää paikkaansa.

6. Kärsin edelleen kammottavasta sokerinarkomaniasta. Olen töissä kassalla, jolloin näen karkkia jatkuvasti. Tilaani kuvaa hyvin se, että olen alkanut kehittelemään ehdollistamismetodeja sen unohtamiseksi. Kokeilin ajatella kalastustarvikkeita joka kerta, kun hihnalle laitetaan karkkia. Kalastustarvikkeet ovat riittävän neutraaleja tähän tarkoitukseen. Kokeilua on kestänyt vähän toista viikkoa. Nyt minun tekee mieli karkkia myös, kun asiakas ostaa kalastusvälineitä.

7. Aloitan enemmän käsitöitä kun ehdin saamaan ikinä valmiiksi. Kyllästyn todella helposti, eikä kärsivällisyydenkään kanssa ole kehumista. Enkä pidä purkamisestakaan, jolloin työ jää ongelman koittaessa kesken.
Keskeneräisiä hommia:
Kyösti Pöysti-figu Pasila-sarjasta, virkattu trikoomatto, haruni-huivi (koska joku ei ymmärtänyt ohjetta), villasukka (toinen valmis), punainen neule ja samalla kaavalla mintunvihreä neule, se ihana essu (kangas odottaa väripyttyä)..

Haasteessa sanottiin, että laita eteenpäin 15 seuraavalle. Laitan tämän haasteen silti vain Moarrelle Lunta Oksilla- blogin kirjoittajalle, upeista töistä ja koska ystävää pitää aina muistaa,  Himalaiselle , kauniista arjesta  Kirjailijattarelle , kauniista sanoista ja Norsikselle, aivan parhaista jutuista.