keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Sokerilakkoilu tositeevee

Sokerilakossa viime jaksossa: Sekopäinen kotona kököttövä nainen raivosi karamellinälissään. Päässä asui suuri särki ja elämä oli puutikkuja kynsien alla. Ilman karkkia.

Tänään Sokerilakossa: Selviääkö nainen ulos sokerioravanpyörästä? Pystyykö nainen vihdoin töihin päästyään jättämään kahvipöydällä lojuvat herkut rauhaan? Miten karkkihyllyn järjestäminen onnistuu sokerinhimosta kärsivältä naiselta?

Sokerinhimoinen Mirkku aloitti vihdoin työkokeilun, jossa katsotaan kestääkö kantti ilman sokeria ja selviääkö hän työelämän asettamista haasteista omaa elämäänsä elävällä kädellä. Ensimmäinen työpäivä alkoi hyvin, eikä sokerioireista ollut tietoakaan. Haasteita kädelle riitti ja hienomotoriikkaakin testattiin vaikeiden piuhoittamistehtävien parissa. Suoritettuaan kunnialla annetun tehtävän, hän kohtasi suuren laatikkohaasteen. Tehtävänä oli etsiä listasta laatikoissa olevat tavarat ja tavaroillekin paikka. Epätoivoisesti hapuillen hän lähti suorittamaan tehtävää ja apua saatiin tarkkailevalta tuomaroivalta kanssatyöntekijältä.

Tehtävän suorittamisesta saatiin palkkioksi kahvitauko, josta tuli suoriutua määräaikaan mennessä. Haasteena palkkiossa oli suuri karkkilaatikko taukohuoneen pöydällä. Koskematta karkkeihin Mirkku sai banaaninsa pilkottua jugurttiin ainoastaan huoneeseen saapuneen työkaverinsa ansiosta. Syöntiaikaa jäi jäljellekin ja hän suoriutui palkkion noutamisesta sokerittomin paperein.

Työehtävät jatkuivat uusien laatikkohaasteiden merkeissä karkkihyllyn välittömässä läheisyydessä. Mirkku piti pintansa, eikä edes huomannut karkkihyllyä selvittäessään laatikkovuoren siältöä.

" Työnteko oli mukavaa, joten voin tulla joskus uudestaankin"- totesi Mirkku  haastattelussa työpäivän päätteeksi. Sokerilakosta hän ei suostunut vielä kommentoimaan ensimmäisen työpäivän jälkeen. Toimittajamme ei löytänyt jälkiä laittomien sokerivalmisteiden käytöstä kahvitauon jälkeen.

Ensimmäinen työpäivä oli ohitse ja yhtään sokeripalaa ei oltu nautittu. Vielä viimeinen pinnistys kotimatkalenkkeilyn osalta. Päivän saldona suuri rakko kantapäässä ja raadonlainen nainen sohvalla illalla. Tämä ensimmäinen työpäivä oli suorittettu kunnialla.

Työpäivän jälkeen saatiin kaksi vapaapäivää, joista Sokerilakon seuraavassa jaksossa: Iskeekö siivoushulluus aina auringonpaisteella? Oliko työnteolla vaikutusta hulluuden ilmestymiseen? Miksi hulluus kesti ainoastaan yhden päivän? Mitä Mirkku keksii toisena vapaapäivänään?

3 kommenttia:

  1. Oikein reipas orava! Taistele!

    VastaaPoista
  2. Hihhi! :) Se ei tosiaankaan oo niin helppoa olla ilman sokeria, varsinkin, kun sitä tungetaan kaikkeen.. Viimeksi huomasin, että marinoimattomassa kanan rintafileessä oli sokeria! Järjetöntä..

    VastaaPoista
  3. Sara: Mitä, eikö maustamaton kana pitänyt olla ilman mausteita. Vaaditaan uudet tuoteselosteet: Kanassa ei lisättyä sokeria. Sisältää vain kanan omaa sokeria. :)

    Ennen vietin isoimman osan kauppareissusta valiten hyvellyksiä karkkihyllyltä. Nyt vietän saman ajan syynäämällä mehuhyllyllä sokeroimattomia mehuja. Hedelmäsokeria saa olla ja ois vielä kivaa, jos se mehu olisi edes hyvää :)

    VastaaPoista