Tuulispäivä

Tänään tuulee niin, että sielu jäätyy. Sielun löysin uudelleen täältä. Ja syämmen, jolla viheltää komistuksen perään. Itku löytyi rankkuudesta ja kaunis sai tipat valumaan silmistä. Lehdet liisivät tuulessa. Ja niin minäkin liisin. Pois kotoa, mutten kotiin. Valo on samanlainen kuin paitariepu päällä. Rakennan variksenpesän nojatuoliin ja sitten virkkaan itseni sen sisään. Sattumusta ja ihanuutta. Niinkuin rikkimennyt lasi. Terävä reuna viiltää, mutta sen kuplien läpi näkyy omituinen päivä. Mikään ei ole silloin oikein, eikä nurin. Nyt on vain kiinteitä ja pylväitä ja sitten nukun villaista unta.