Olohuoneen seinien tuijottelua

Niitä valkoisia seiniä tuijoteltiin vuosia.

Yleisö kyllästyi marinaan ja niin pääsin maali- ja tapettiostoksille.

Nyt on vaaleaa harmaata pohjamaalia seinissä.

Oli hauskaa, kun varjo teki kuvioitaan seinälle ennen tapetointia.

Seinät tapetoitiin Sandnesin Lily-sarjan vaaleanharmaalla viivakuvioisella tapetilla. Vähän hohdetta seiniin.

Kuvio voisi olla kelttipalmikkoa, pitkät hopeiset hiukset, tai sitten hopealankoja. Mutta olohuone kokee muutosta parhaillaan.

Itselle askarreltu, teellä värjätty poronnahkainen noitarumpu sai arvoisensa paikan. Vihdoin.

Virkattu matto

Nyt kun käsikin alkaa olemaan miltei kunnossa uskaltauduin voimailemaan suuremman urakan parissa. Kokeilin kestääkö voimaharjoitettu käsi nostelua. Vastaus on: kyllä kestää. Virkkasin matoonkuteesta mattoa.

Oikeastaan käden kanssa hommaan totuttelu sujui hyvin, kun tuo työ ja sen paino kasvoi pikkuhiljaa. Huvittavaa oli, kun sitä sai virkata isolla koukulla isosta kerästä. Vähän niinkuin lukisi tapettikirjoja. Niiden kanssa on aivan sama homma. Kuin käsittelisi jättiläisten tavaroita, varsinkin noihin minimaalisiin amigurumeihin verrattuna.

Virkkuukoukkuun jouduin lainaamaan lyijäristä tuon kumipehmusteen, koska käsiin alkoi kehittyä rakkon alkua. 

Matto pääsee olohuoneen lattialle villamaton kesäversioksi kunhan suostuu ensin höyrytykseen ja suoristukseen. Matto on enää vain vähän kesken siis.

Jättiläisten touhuja on myös katsomislistalla Gulliverin Matkat

Aitan sisustuksesta

Meillä on mökillä sellainen vanha saunarakennus. Se on uuden saunan tieltä rannasta hinattu pieni aitan ja saunan yhdistelmä. Nyt sauna nököttää varastona. Seinät mustuneena, mutta saunamittarin jälki vaaleana läikkänä. Kun sauna oli vielä rannalla lattiassa oli rakoja joista näkyi ruohoa. Sen pieni ikkuna oli järvimaisemaa täynnä. Varpaat mutaisena mentiin saunaan lämmittelemään. Kiuas humisi niellessään puita. Löylyssä ikkuna meni huuruun ja piirtelin siihen kukkia.

 Nyt saunassa ei enää käydä. Sen lauteilla ei ole tuoksuvaa koivuvihtaa. Siellä on työkaluja, joilla rakennettiin se uusi sauna ja sitä mökkiäkin taisi isäni niillä kunnostaa ja lopulta mökkiin kasvoi valoisa yläkertakin. Lauta laudalta nakuteltiin seiniä pystyyn ja joskus niitä työkaluja tehtiin itse, sitä mukaa kun niitä tarvittiin. Nyt ne kaikki lepäävät siellä saunan pimeässä.

Siellä aitassa taas on muistoja ensimmäisistä sisustusinnostuksista. Ideoita piti toteuttaa vaikka oli vielä talvi ja pohjapiirrustuksia piirrettiiniltaisin kotona vahaliiduilla mainospapereiden taakse. Sitten lumenluonti tai pilkkireissuilla pulkan kyydissä raahattiin pieniä raidallisia kukkapurkkeja mökille. Koska ihan kohta olisi kevät ja sitten kesä. Rämmittiin kainaloita myöten hangessa ja käytiin pilkillä. Kylmiä varpaita lämmiteltiin pienen takan edessä samalla kun paistettiin makkaraa mökissä.

Aitassa on nyt ylimääräisiä vuoteita ja kaikenlaista ylijäänytta uusien kalusteiden alta pois muutettua tavaraa. Siellä on minun tuleva kesätyöni. Aion sisustaa ja kunnostaa sen huonevanhuksen. Haluan muuttaa kesäni sinne aittaan. Sellainen on minun mökkiunelmani. Vaalea huone laverilla, pikkupöydällä ja eriparisilla tuoleilla. Siellä ei tarvitsisi olla sähköjä. Lukuvalo olisi ehkä kuitenkin mukava, sitten illoiksi kun on jo pimeää.

Nyt aitan lautaseinät kutsuvat hiomaan ja maalaamaan. Pitsikokoelma pääsee laverille tyynyiksi. Punapilkullista valkoista ja turkoosia sekä tietenkin pellavaa. Vähän sellaista ranskalaista tunnelmaa. Vanhaa kulunutta ja käytettyä. Ei olisi mitään uutta. Eriparisia unohdettuja juttuja uudessa tarkoituksessa. Omalla kädenjäljellä varustettu kesähuone. Kuitenkin talvenkestäviä tavaroita. Ehkä osan voisi piilottaa talveksi mökkiin suojaan kosteutta.

Katsotaan mitä näistä unelmista syntyy. Pitsivarastosta syntyi tänään tuollaisia tyynyjä.

Lipastosta ja käsityöinnostuksesta ja sen jälkeisestä siivousmasennuksesta

Lipasto on levännyt varastossa paklattuna ja hiottuna kesästä saakka. Sen kunnostaminen jämähti, kun käsi meni rikki. Nyt viikonloppuna aioin tyhjentää laatikot tyhjistä kukkapurkeita ja muusta romusta, jota on niihin kerääntynyt väliaikaiseen säilytykseen.  Koska maanantaina se lähtee kuntoremonttiin. Saan sille kuljetuksen paikalliseen työttömien toimintakeskukseen, jossa asiantuntevat ihmiset saavat sen viimeistellä ja maalata. Vihdoinkin saisin sen valmiiksi tuohon keittiön nurkkaan.

Millaistakohan se olisi, jos harrastaisi vaikka talobongausta, suunnistusta tai nettipelejä? Eipä olisi roinaa kaikkialla! Mihinkä voisi laittaa sellaiset aarteet, joita ei tarvita ihan välttämättä, mutta joita ei voi heittää roskiin (koska niitä voi vielä joskus tarvita). Mutta kukaan ei sitten suostu ostamaankaan niitä/ ei kehtaa laittaa myyntiin?

Esimerkiksi tälläistä löytyy inventaarin jälkeen:
kassillinen tyhjiä kahvipusseja,
värikkäitä tussin hylsyjä, (iso pussi!),
pussillinen epämääräisiä tilkkuja,
epämääräisiä neulottuja koetilkkuja,
laatikollinen pitkiä ja pätkiä koristenauhoja, kuminauhoja ja nyöriä,

Mistäköhän sitä pitäisi aloittaa tuo siivoaminen?  Jos sitä tekisi sellaisen päätöksen, että kun uudistettu lipasto tulee, kaiken täällä yläkerrassa olevan materiaalin olisi mahduttava sinne laatikoihin ja pysyttävä siellä. Olisi edes nämä "yhteiset" tilat siivottuina! (Jollakulla on lisäksi työhuone ja varasto aikalailla samassa jamassa)... Apua!

Katoaako karkkimaa?

Karkkia! Pakko saada. Nyt heti!

Katoaako karkkimaa, jos ei syö karkkia? Kaupassa oli vaahtokarkkilevitettä! Tahtoo. Ei etes ollut yhtään lisäaineilla kyllästettyä.. Mutta tahon silti. En ostanut kuitenkaan..

Tänään olisi kelvannut mikä tahansa makea!
Kaksi viikkoa meni ihan hyvin, sitten söin vähän lakua. Sitten hurahti jälleen viikko ja nyt ollaan tässä pisteessä, ettei ilman sokeria osaa olla hetkeäkään. Mikä avuksi? Söin jo puolukoita ja vähän mansikoita. Eivät auttaneet. Pahentivat vaan tilannetta. Kammottava karkkihampaan kolotus. Join kupin kahvia. Ei apua.

Ompelin hieman tyynyä ja piirsin kaavoja, jotta aivot ajattelisi jotain muuta. Söin näkkileivän. Päätin, etten lähde kauppaan. Enkä mene edes lenkille, ettei taskunpohjalla majailevat kolikot päädy kioskintätin kavalaan kassalippaaseen. Päivä on lopuillaan ja karkkinnälkä on ohitettu. Huh, mikä urakka!

Tämmöisiä kaavaillaan seuraavaksi. Ompelukoneelle kerääntyy pikkuhiljaa noita tekeleitä. Pitänee suunnitella jonkunlainen ompeluaikataulu, kun niskaakin piti muistaa ajatella.. Aloitan sillä pussukalla ja sitten ajattelin, että voisin joka päivä tehdä yhden työvaiheen tuota essua. Teen sen ohuehkosta luonnonvärisestä pellavasta. Mutta taitaakin olla niin, että menee ensin väriin tuo pellava, sitten leikataan kankaat ja sitten vasta ommellaan. Vaikka kaavat onkin superhelpot, niin kuulostaa aikas isolta hommalta vielä. Onneksi on aikaa.

Silkkikankaasta teen tällä kaavalla pussukan

Ihana essu!

Hyvät ohjeet auttaa kaavojen lisäksi!

Huomenna menen ystäväni kanssa elokuviin. Leffaherkuksi ajattelin tehdä huomenna näitä toffeepoppareita, joita tehtiin Avalla Martha Stewartin ohjelmassa tänään. Tai sitten teen sellaisia kaakaopoppareita tummasta kaakaosta, joihin ei tarttisi laitaa niin paljon sokeria. (Reseptien katselu ei tosin paljoa helpottanut oloa!) Jos sanotaan, että tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, niin on se kyllä tämäkin aikas haastavaa..

Tässä kokeilujen tulosta seuraavalta päivältä. Vähän turhan sotkuista ihmisten ilmoille..

Olen kuitenkin tyytyväinen, etten sitä karkkia syönyt ja samalla tyynykin hieman edistyi.. Kuvissa on tyynykangas vasta sovitusvaiheessa. Se pitää höyryttää ensin muotoonsa ja hankin vielä isomman sisätyynyn sille. Kaavat on Suuren Käsityölehden 11-12/2005 julkaistussa numerossa. "Äidin essu" sekä "samettikukkaro" löytyy samasta lehdestä. Sitten vaan pitsilaatikolle ja pellavaa värjäämään!

Postikortteja

Löysin vanhoja postikortteja. Laiton sen semmoiseen hurisevaan vekottimeen. Sitten silittelin sitä ja sain aikaan tilkun. Tilkku oli tarkoitus laittaa tauluun. Mutta ei ollu sopivan kokoinen. Koneen käyttäjässä oli jotain vikaa. Sitten se jätettiin pöydälle lojumaan. Sen pellavapakan päälle. Siinä sitä sitten tuijotettiin hämmästyneenä. Tilkku kuuluikin kasiin tai tyynyyn. Hyvä siitä tulee. Tyynyn päällinen.

Yhteistä tekemistä

Olipa kerran sunnuntai, jolloin ei ollut mitään tärkeää tekemistä. Ei miehelläni, eikä minulla. Sitten siivoiltiin hieman kaappeja. Löytyi käyttämätön kakkuvuoka. Sekin oli jo matkalla roskiin. Ihan huono vuoka. Kakut jäi siihen kiinni. Osa kakuista paloi. Huono vuoka. Mene roskiin.

Sitten kirjahyllystä kuului vaimeaa huutelua. "Ohoi!" Huuteli suljettu kirja toveriensa välistä.
Anna hyvän kiertää-kirja oli ollut suljettuna kirjahyllyssä ihan liian pitkään.

Mutta miten huono vuoka liittyy tähän?

Kas näin: Tarvittiin vuoka,ohje ja idea. Sitten mies (ei ihan pakollinen, mutta hauska) ja pora (ehkäpä miehestä tuntuisi miehiseltä askarrella poran kanssa). Sitten porattiin reikiä ja minä sain hoitaa koristelut helmillä ja kristallilla. Noudatettiin tarkasti ohjeita. Insinööri ei pitänyt epätarkoista ohjeista. Mutta se ei haitannut. Se tehtiin yhdessä. Sinä sunnuntaina, jolloin ei ollut mitään tekemistä..

Öljypannu kuumana

Tässä Marimekon Black-kankaasta tehdyt pannumyssyt ja pannulaput.

Kesän satoa

Kesäkattaus kahdelle

Kun avasin aamulla työhuoneeni oven ja kuuntelin hurjistunutta sirkutusorkesteria, huomasin kesän olevan ihan kohta täällä. Hullua, että muutamia viikkoja sitten haaveilin haravoinnista tuossa kuistilla, kun suuri lumikasa oli vallannut takapihamme. Nyt pihalla pilkistää jo raparperi ja pienet taimet puskevat vauhdilla talviunilla olleesta kukkapenkistä. Ihanaa!!


Kesällä on ihanaa työntää varpaat ruohikkoon ja nauttia auringon lämmöstä ja ihanista väreistä. Kuistilla tuoksuu vastapestyltä laiturilta ja teehetki auringossa aloittaa työpäivän lempeästi.


Kesästä innoituksen saaneena puuhailen ihanien ja värikkäiden kankaiden parissa. Teemana on teehetki kahdelle.Aloitin teehetkisarjan valmistuksen pannumyssyistä, joista tuoteperhe alkoi kasvaa ihanien kankaiden ja värien myötä.Laittelen kuvia toukokuulla valmistuneista töistä ja muista piperryksistä.

Ompelukone käyntiin ja luomaan kesäihanuuksia!