torstai 27. tammikuuta 2011

Katoaako karkkimaa?







Karkkia! Pakko saada. Nyt heti!

Katoaako karkkimaa, jos ei syö karkkia? Kaupassa oli vaahtokarkkilevitettä! Tahtoo. Ei etes ollut yhtään lisäaineilla kyllästettyä.. Mutta tahon silti. En ostanut kuitenkaan..

Tänään olisi kelvannut mikä tahansa makea!
Kaksi viikkoa meni ihan hyvin, sitten söin vähän lakua. Sitten hurahti jälleen viikko ja nyt ollaan tässä pisteessä, ettei ilman sokeria osaa olla hetkeäkään. Mikä avuksi? Söin jo puolukoita ja vähän mansikoita. Eivät auttaneet. Pahentivat vaan tilannetta. Kammottava karkkihampaan kolotus. Join kupin kahvia. Ei apua.

Ompelin hieman tyynyä ja piirsin kaavoja, jotta aivot ajattelisi jotain muuta. Söin näkkileivän. Päätin, etten lähde kauppaan. Enkä mene edes lenkille, ettei taskunpohjalla majailevat kolikot päädy kioskintätin kavalaan kassalippaaseen. Päivä on lopuillaan ja karkkinnälkä on ohitettu. Huh, mikä urakka!

Tämmöisiä kaavaillaan seuraavaksi. Ompelukoneelle kerääntyy pikkuhiljaa noita tekeleitä. Pitänee suunnitella jonkunlainen ompeluaikataulu, kun niskaakin piti muistaa ajatella.. Aloitan sillä pussukalla ja sitten ajattelin, että voisin joka päivä tehdä yhden työvaiheen tuota essua. Teen sen ohuehkosta luonnonvärisestä pellavasta. Mutta taitaakin olla niin, että menee ensin väriin tuo pellava, sitten leikataan kankaat ja sitten vasta ommellaan. Vaikka kaavat onkin superhelpot, niin kuulostaa aikas isolta hommalta vielä. Onneksi on aikaa.


Silkkikankaasta teen tällä kaavalla pussukan


Ihana essu!


Hyvät ohjeet auttaa kaavojen lisäksi!




Huomenna menen ystäväni kanssa elokuviin. Leffaherkuksi ajattelin tehdä huomenna näitä toffeepoppareita, joita tehtiin Avalla Martha Stewartin ohjelmassa tänään. Tai sitten teen sellaisia kaakaopoppareita tummasta kaakaosta, joihin ei tarttisi laitaa niin paljon sokeria. (Reseptien katselu ei tosin paljoa helpottanut oloa!) Jos sanotaan, että tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, niin on se kyllä tämäkin aikas haastavaa..




Tässä kokeilujen tulosta seuraavalta päivältä. Vähän turhan sotkuista ihmisten ilmoille..

Olen kuitenkin tyytyväinen, etten sitä karkkia syönyt ja samalla tyynykin hieman edistyi.. Kuvissa on tyynykangas vasta sovitusvaiheessa. Se pitää höyryttää ensin muotoonsa ja hankin vielä isomman sisätyynyn sille. Kaavat on Suuren Käsityölehden 11-12/2005 julkaistussa numerossa. "Äidin essu" sekä "samettikukkaro" löytyy samasta lehdestä. Sitten vaan pitsilaatikolle ja pellavaa värjäämään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti