perjantai 21. tammikuuta 2011

Päivä, jolloin ei sattunut mihinkään..

Tänään oli mukava päivä. Syy löytyy otsikostakin. Niin, ei sattunut mihinkään, ei edes päähän niinkuin tavallisesti. Kävelin ulkona hitaasti vain, koska oli liukasta. Hitaassa kävelyssä on puolensa. Silloin ehtii huomata päiväkodin pihalla leikkivät pikku-ukot ja akat silmille tippuvissa isoissa villapipoissaan. Metsäpolun naakkapuun korviahuumaava keväthuuto kiihtyy päivä päivältä. Ehkä nekin odottaa kevättä ihan niinkuin minäkin. Sorsat olivat lähteneet päiväkävelylle. Ne eivät menneet jonossa, niinkuin päiväkodissa mennään, vaan ameebamaisena laumana. Keskellä tietä vaappuen ja varmasti. Nokka kohti määränpäätä ja menoksi.

Lähdin ulos vain, koska se oli hauskaa. En siksi, että on pakko. En siksi, että oli mentävä johonkin. Menin vain katselemaan. Niinkuin joskus kaupoissa. Kohteliaasti kysytään "Tarvitsetteko apua?" Siihen vastataan yhtä kohteliaasti. "Ei kiitos, minä vain katselen."

Kaipasin tänään vain hieman lankapuhelinaikaa, silloin ei tarvinnut kantaa puhelinta mukana. Puhelimen ääressä oli tosin odotettava, jos joku oli luvannut soittaa. Se ei velvoittanut olemaan aina paikalla. Sai mennä luvan kanssa ilman puhelinta kävelylle. Nyt se on muistettava ottaa mukaan. "Jos vaikka jotain sattuisi sattumaan."

Oli vain vähän vainoharhainen olo, koska kävelin vain omaksi huvikseni. En kuntoilumielessä, enkä kiireellä johonkin tärkeään tapaamiseen, niinkuin yleensä. Saako sairaslomalla muka mennä ulos ihan vaan virkistäytymismielessä? Vastaan iteselleni, että tietysti saa! Kaippa tuo pääkoppakin tarvitsee vaihtelua neljän seinän tuijottelun oheen.

Sen verran tein, että kävelytin verokotin töihin. Mutta sitten ostin itselleni palkinnoksi kukkia. Vaaleanpunaisia tulppaaneja. Niistä pidän. Ne kasvavat maljakoissa joulun ja kevään tienhaarassa. Tänään voi  juhlia kukilla perjantaita, jolloin ei sattunut mihinkään. On se ihmeellinen asia <3 Semmoinen on ollut viimeksi elokuussa.


Viikonloppuna menen vain uimaan. Uimahalliin. Se on mukavaa. Hieman tylsää. Veden alla niiden jalassa roikkuvien avainten kilinä kuulostaa hauskalta. En tee pakkoasioita ollenkaan. Ihanaan viikonloppuun lisätään mausteeksi ihan tilkkanen tervettä itsekkyyttä ja kattilallinen hauskuutta. Lisäkkeeksi voisi laittaa mukavuutta ja kiireettömyyttä.

Millaisia asioita olet juhlinut viimeksi? Entä milloin olet saanut tai ostanut itsellesi kukkia?

Kukkasia!

2 kommenttia:

  1. Minä kävelen usein ilman päämäärää, vaeltelen vain sinne sun tänne. Se on rentouttavaa.

    Mutta kukkia en ole ostanut itselleni ikuisuuksiin. Olisin kyllä ne ansainnut :)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kirjailijatar: Kiitos oikein mukavaa viikonloppua sinullekkin! Päämäärättömiä kävelyitä ja ansaittuja kukkia.

    VastaaPoista