Noitakeittiö

 Mökkeilimme tuossa eräänä kauniina viikonloppuna ja kiitos huikaisevan lähiapteekkimme sain hankituksi kasvivärjäykseen tarvittavia kemikaaleja. Oksaalihappoa ja alunaa. Isäni oli parturoinut mökkitonttimme puita joten värjäysmateriaaliakin oli sopivasti tarjolla. Käytin värjäyskasveina poronjäkälää ja kuusen oksia ja koivun varpuja ja lehdenalkuja.

Keittelin järvivettä muuripadassa ja haudutin huumaavantuoksuista kuusimehua taasen. Sekaan keräilin koivunvarpuja. Niitä haudutettiin padassa noin pari tuntia. Liemi kannattaa seuraavalla kerralla siivilöidä puhtaaksi!! Sekaan sitten alunaa ja kastellut Jämsän Huopatehtaan väräyslangat. Nämä langat värjääntyivät keltaisiksi. Niitä haudutettiin noin tunti 60 asteessa.

Seuraava satsi sisälsi poronjäkälää, jota haduttelin harsopussissa (kuusenhavuista viisastuneena) Laitoin yhden keltaisenkin vyyhdin sekaan. Valkoiset värjääntyivät vedenvihreiksi ja keltainen sai hauskasti koivun hiirenkorvan värin.

Päivä oli kaunis ja järven rannassa värjäily oli leppoisaa, joskin "noita nokinenäksi" kehui yleisö..
Lankojen kuivausta vahti tarkoin sisiliskoneiti aitan kulmalla. Värjäri sen sijaan keräili puupölkkyjä halottavaksi. Saadaan niillä lämmittää saunaa kai toisenkin kerran. Lapsityövoiman käyttö on kuulema sallittua, jos ne lapset sattuu lähentelemään kolmeakymppiä ;)

Tällä kertaa värjäilystä ei tullut aprillia ja kuravettä, sekä valkoisia puuvillapyyhkeitä, niinkuin edelliskerran voikukkakeitännässä.. Langat oikeasti värjääntyivät!! Ihanaa. Sitten kutomaan mökkiläisille villasukkia kalastusretkille ja marjametsään niihin parhaisiin saappaisiin.

Värjärikilta

Tänään tuli mieluisaa postia. Värjärikillan jäsenlehtinen saapui vihdoin! Värjärikilta on luonnonväreistä kiinnostuneiden oma yhdistys. Yhdistykseltä saa tietoa luonnonväreistä ja värjäystavoista.  Ilmeisesti myös kursseja ja tapahtumia järjestetään järjestön tuella. Niin ja väripadatkin saa lainaksi, jos oikein innostuu. Yhdistyksen jäseneksi voi ilmoittautua osoitteessa www.varjarikilta.fi

Tänävuonna pudonneet kuusenneulaset talletettiin huolellisesti pusseihin odottamaan väripataan menoa. Saattaapi olla, että muutakin kasvienkeruuta on keväällä luvassa, niin kovasti väripeukaloa syyhyttää päästä kokeilemaan noitakeitoksia mökille! Lumi hiukan vielä hidastaa harrastustoimintaa. Ihan kohta on voikukaton nurmikko ja lehdetön marja-aronia..

Silkkiä ja suolaa

Toisen viikon sana on silkkivärjäys.

Ajattelin kevättä ja haikailin raikkaita värejä punaisten ja ruskeiden tilalle tuomaan virkistystä ja energiaa.
Ostin silkkikankaan Eurokankaasta ja Sinooperista lämpökiinnitteisiä silkkivärejä kokeilua varten. Tavoitteena oli tehdä muutama tyynykangas ja pussukka. Väreinä oranssia ja turkoosia.

Tuumasta toimeen ja kokeellinen keittiö oli valmis. Tiskipöydälle levittelin ison muovipussin ja teippailin tiiviiksi alustaksi. Leikkasin kappaleet valmiiksi tyynyjä ja pussukkaa varten. Pesin kankaat ja aloitin kokeilut. Osan kankaista rypistelin lasivuokaan ja kaatelin väriä päälle. Pussukkakankaan asetin muoville ja maalasin pinnan kokonaan vedellä ohennetulla turkoosilla värillä. Pinnalle ripottelin merisuolaa. Kuivumista odotellessani täytin tiskikoneen ja voilá silkkikuivain oli valmis. Sen verran tuo tiskikone lämmitti tuota tiskipöytää, että koneen lopetettua tuo silkkikin oli kuivaa.

Merisuolalla värjätty silkki olikin hauskan näköistä ja pussukasta tulee varmastikkin kivan näköinen. Löysin Turun matkalta tuollaisen mekanismin pussin "suuksi". Sitten vaan odottamaan ompeluinnostusta!