Vastalauseena muovikasseille ja seuranpitohommana tein tälläisen kirjastokassin. Halusin, että siihen mahtuu isompikin käsityöopus. Se on perillinen vanhalle nuppaantuneelle kassille. Kangasta löytyi akkain kangastukkumatkalta ja oli huisan hauskaa olla naisseurassa oikein ostoksilla. Ihanaa ja ihkua tuli hoettua olan takaa. Sinellistä löydettiin ihania skräppäyspapereita tauluksi.
Ompeluseurani nauroi kippurassa kahvaongelmalleni. Ja keksi naurun lomassa ratkaisun. Letitetään työhön sopivaa pinkkiä ja mustaa, koska ne yksin näytti tyhmältä, eikä nahkapalojakaan ollut tarpeeksi. Sitten minä nauroin puolestani vetoketju- ja tyttömäisyysongelmille.
Tekeminen on ihanaa kun on seuraa. Ja nykyään sitä seuraa on taas valmis kohtaamaan. Masennuksesta pääsemisellä ja tervehtymisellä on iso vaikutus ihan kaikkeen. Ja sillä keväällä. En sano, että olin vaikeasti masentunut. Mutta sohvannurkassa yksin kököttäminen viikosta toiseen kipeänä ja äkäisenä, ei ole oikein luontaista minulle.
Nyt huvittaa, että alkaa taas kaipaamaan työntekoakin. Olen oikeasti todella onnellinen, että minut otettiin takaisin työpaikalle kokeilemaan kestääkö käteni oikeitten ihmisten töitä. Työni ei ole mitään ihmeellistä, mutta voin tuntea, että se on tärkeää ja itsestäni on jollekulle hyötyä. Vaikka sitten sille kiukkuiselle sedälle, joka ei löydä heti etsimäänsä. Sairaslomaa on vielä viikko ja sitten pääsen hetkeksi takaisin töihin. Jippii!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti