Lakritsateetä karkinhimoon

Muistin, että olin säilönyt kaappiini lakritsateetä kun mietin, että millä ilveellä saan tuon kauhean makeanhimon taltutettua. Join kupillisen teetä ja hupsista himo oli taas tiessään ilman yhtään sokeripalaa.

Tee on tosi mausteista ja sinne ei edes pysty lisäämään sokeria. Onneksi. 

Hunajaa olen käyttänyt tehdessäni piretelöä rahkasta maidosta ja marjoista. Hunajaa lisäsin vain lusikallisen. Tee-semmoisen.

Leseitäkin suostuin kokeilemaan vihdosta viimein. Yllätyin, että lähikaupassani leseitä oli kauraa, vehnää ja ruista. En tiedä löytyykö muuta laatua, mutta olin tyytyväinen, että noinkin laaja valikoima oli meidän ihanassa pikkumarketissa. Suureen kauppaan en edes jaksanut mennä tutkimaan vielä. Siellä karkkihyllyn ohittaminen on hirvittävän hankalaa. Koska, jos ei mene Karkkihyllyille, on ohitettava Jäätelöaltaat.  Ja sen jälkeen on kohdattava kassoille kerääntyneet Karkkivuoret. Ja kun sitten suurmarketin on onnistunut pujottelemaan ilman vanukkaita, suklaata, keksiä, jäätelöä tai karamellejä, niin sieltä donitsileipomosta tulvii taas uusia houkutuksia.

Ei! Parempi selvitä kolmella lesevaihtoehdolla.

Olen aika ylpeä itsestäni, että vaikka ruinasin mieheltäni valkoista suklaata, söin vain pari palaa ja jätin lopun levystä syömättä. Edellisessä elämässä jäljelle olisi jäänyt vain pari palaa ja loput olisi sitten olleet huomenna jonkun takamuksen toplinkina.