torstai 24. maaliskuuta 2011
Mangoa ja tahtojen taistelua
Kyllä tämä on kuulkaa sellaista tahtojen taistoa, että alkaa itseäkin hirvittää. Pään sisällä taistelee "Kyllä karkkia"-puolue ja sitten "Ei, et syö sokeria"-puolue. Ja sitten istuin siinä sohvalla aikani ja kuuntelin päänsisäistä vastaväitteiden tulvaa. Lopulta kyllästyin ja menin oikein ostoksille. Hommasin juhlapaidan ja kivan kaulakorun viikonlopuksi kaverin synttäreille. Mustaa paitaa oli turha kuvailla illan pimeässä, mutta koruista sitten hiukan napsin kuvia. Tykkäsin hirmuisesti tuosta rannekorusta. Ostin paidat ja muut KappAhalista.
Shoppailun jälkeen menin päättäväisesti siihen "Isoon Kauppaan". Ostin korillisen hedelmiä ja kasviksia sellaisia iltanatustelu-hetkiä varten. Pystyin ohittamaan myös ne eilen luettelemani Houkutukset. Hyvä Minä!
Ostin kaupasta mangoa, banaania, avokadoa, porkkanoita, omenoita ja vadelmia. Nyt riittää rahkapiretelömausteita ja salaattiaineksia taas hetkeksi.
Kun tulin kotiin, kuorin kaksi isohkoa mangoa ja maisteltuani tuoretta hedelmää päätin keittää puoliraa'at mangoviipaleet. Niistä tuli pehmoisia ja todella makeita. Niitä kelpaa natustella sitten pirtelön seurana. Olen aika ylpeä, sillä kuudesta päivästä viisi on mennyt jo ilman karkkia.
Yhtenä aamuna söin vahingossa keksin aamulla. Samana päivänä pyysin oikein vartavasten mieheni karkkikätköstä (jollainen hänellä on varmaan ihan syystä) palan valkoista suklaata. Siinä sai jo hieman tehdä töitä, että pystyin nöyrtymään ja pyytämään sitä suklaata. Muuten olen ollut syöpöttelemättä sokeria. On aika hyvä mieli, vaikka päätä särkee ja hiukan väsyttääkin taas. Eikä ole ihme, koska söin niin hirvittävän paljon sokeria. Elimistöllä on nyt hätä päällä, kun sitä sokrua ei enää tulekkaan ylimääräistä. Ja uskomatonta on, että painoa vajaassa viikossa on lähtenyt kokonainen kilo :) Syön kuitenkin ihan normaalisti. Rahkapirtelö on uutta ja myös ne leseet. Mutta muuten syön tavalliseen malliin ruokaa. Eli ruoka on ollut terveellistä, mutta makea on lisännyt niin huikeati energian saantia, ettei keho ole pysynyt perässä. Kaikki sokereista muuttunut rasva on sitten kyllä pysynyt siellä perässä...
Onhan se kivaa, että tässä sivuvaikutuksena tuo painokin hieman laskee. Vaikkei se olekkaan itsetarkoituksena tässä touhussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi ei! Keksin tuossa tiskatessa, että tuo kaulakoru näyttää hieman pesualtaan tulpan ketjulta. Voi korumokia tässä vielä kaivattiin! Mutta mitä minä nyt teen. Jos väitän kivenkovaan, että olen alkanut kunnolla ekoilemaan ja kierrätys on se mikä kannattaa. Autenttisen tulppaketjun saisi jos lisäisi hieman ruostetta. Nyt hieman harmittaa. Mutta en kerro sitä juhlissa!Koska en ehdi enää kauppaan ja toisekseen tuo oli ainoa siedettävän näköinen pitkänmallinen koru.
VastaaPoistaMoi Mirva!
VastaaPoistaMä olen nyt alkanut käydä katselemassa sun hienoja saavutuksia! Onnea, alat päästä jo sokerista eroon!!!Huikea fiilis, eikö?
Korut muuten näyttää HIENOLTA. Tsemppiä tuleville viikoille ja voimia sokerin vastustamiselle : )
Kiitos Suvi! Kyllä fiilis on hyvä kunhan pääsee ihan oikeasti siitä sokrusta eroon! Päivä kerralaan mennään eteenpäin..Korukriisikin selättyi kun päätin että ne vaan sopii paitaan hyvin.
VastaaPoista