Animea aamupalaksi

Nuppineuloja

Katsoin tänään ihastuttavan Hayo Miyazakin Ponyo on the Cliff animaation. Olipas iloinen alku päivälle. Siinä katsellessa telkkua virkkailin edellisestä animeleffasta bongatun mustan kissan jälleen uudelleen, koska edelliset versiot olivat hieman pahkuraisia ja vinossa. Leffa oli Kiki's Delivery Service ja tuon kissan nimi taisi olla Jiji. Jijillä on ihanat pitkät korvat ja muutenkin se on aika veikeä tyyppi. Sitten kun saisi vielä sen tulemaan ulos langasta. Haastetta on saada osat saman kokoisiksi, mittasuhteiltaan oikeiksi ja vieläpä muistuttamaan malliaan.

Jiji näytti tältä ennen purkamista. Korvat jäi :)

Aloittelin myös japanitarta, jolta puuttuu vielä kasvot. Sen tukkaosion tekemisessä oli hieman vaikeuksia. Tukkaosaa jouduin purkamaan muutamaan kertaan kun siitä tuli aina jotenkin outo.. Nuo kädetkin pitää vielä saada kiinni siihen, joten eipä voi kehua että valmista olisi vielä mikään.

Palapeliä

Sivuprofiili

Obin mallaamista

Obista tuli kommenttia, että pitäisi olla vyön ja tuon "tyyny"-osan samaa väriä. No tämä on mielikuvitusgeisha ja ensimmäinen laatuaan. Lupaan tehdä seuraavan oikeaoppisemmin sitten. Nyt on pinkkiä ja kultaista blingblingiä obina.

Kohta pääsen naamojen askarteluun! Ja ehkä ihan pakko hommata vielä sellainen drinkkivarjo Geishalle koritukseksi

 Olen myös päättänyt, että aloitan minikirsikankukkien harjoittelun. Haluaisin virkata ihan pieniä koristeita, joihin voisi käyttää myös helmiä. Katsotaan sitten mitä saan aikaan..Tiedän tosin jo valmiiksi, kuinka vaikeaa on pidellä käsissä mitään pientä. Sormet saisi jo ruveta tottelemaan!

Lipastosta ja käsityöinnostuksesta ja sen jälkeisestä siivousmasennuksesta

Lipasto on levännyt varastossa paklattuna ja hiottuna kesästä saakka. Sen kunnostaminen jämähti, kun käsi meni rikki. Nyt viikonloppuna aioin tyhjentää laatikot tyhjistä kukkapurkeita ja muusta romusta, jota on niihin kerääntynyt väliaikaiseen säilytykseen.  Koska maanantaina se lähtee kuntoremonttiin. Saan sille kuljetuksen paikalliseen työttömien toimintakeskukseen, jossa asiantuntevat ihmiset saavat sen viimeistellä ja maalata. Vihdoinkin saisin sen valmiiksi tuohon keittiön nurkkaan.

Millaistakohan se olisi, jos harrastaisi vaikka talobongausta, suunnistusta tai nettipelejä? Eipä olisi roinaa kaikkialla! Mihinkä voisi laittaa sellaiset aarteet, joita ei tarvita ihan välttämättä, mutta joita ei voi heittää roskiin (koska niitä voi vielä joskus tarvita). Mutta kukaan ei sitten suostu ostamaankaan niitä/ ei kehtaa laittaa myyntiin?

Esimerkiksi tälläistä löytyy inventaarin jälkeen:
kassillinen tyhjiä kahvipusseja,
värikkäitä tussin hylsyjä, (iso pussi!),
pussillinen epämääräisiä tilkkuja,
epämääräisiä neulottuja koetilkkuja,
laatikollinen pitkiä ja pätkiä koristenauhoja, kuminauhoja ja nyöriä,

Mistäköhän sitä pitäisi aloittaa tuo siivoaminen?  Jos sitä tekisi sellaisen päätöksen, että kun uudistettu lipasto tulee, kaiken täällä yläkerrassa olevan materiaalin olisi mahduttava sinne laatikoihin ja pysyttävä siellä. Olisi edes nämä "yhteiset" tilat siivottuina! (Jollakulla on lisäksi työhuone ja varasto aikalailla samassa jamassa)... Apua!

Rönsyilyä

Täällä sellainen mies, joka asuu meillä on alkanut huomautella noista ylitsepursuavista askarteluista. Jalkoihin tarttuvista villalankakasoista ja keittiönpöydän valtaavista ohjeista ja muusta sellaisesta.

Syntilista tänään:


Nro.1:  Keittiön pöytä
1 lautanen
kamera
kasa ohjekopioita
muistikirja
sanomalehti
toinen muistikirja
kori (jossa on pitsiä, askarteluhuopaa, pitsiliina,kontaktimuovia, liima 1sukkapuikko, helminauha)
2 pussia kuusen neulasia
metalliviivoitin
keittokirja ja ohjevihko
lasiputki, jossa on ollut vaniljatanko
sivellin ja kyniä (purkissa)
kuulokkeet
kaavoja
kukan terälehtiä


Syntikeskustelu illalla:

-Miksi et siivoa?
- Olen niin kiireinen.
-Olitko jossain tänään?
-Kävelyllä.
-Mitä sen jälkeen teit?
-Halusin koristella nää kauheet lapaset..
-Saitko ne valmiiksi?
-En, koska ne oli vähän liian isot ja sitten halusinkin huovuttaa ne.
-Onnistuiko?
-Ei, ne oli akryyliä.

Siksi siis levällään sohvalla on kirjontakirjat (+kaikki muu mitä löytyi hyllystä)
Lankoja, huovutusvillat, helmiä koristeeksi ja ompeluvehkeet (kun ei voinut ommella millä tahansa värillä!) Lattialla on niiden säilytykseen varattu tyhjä muovilaatikko ja olkkarin kaapista lattialle valuneet lankakerät.

Sen lisäksi vessassa on mäntysuopaa ja lattia on enää vain vähän märkä, mutta siellä tuoksuu puhtaalle! Ja pari likomärkiä venyneitä lapasia.

Siivoamisia!

Katoaako karkkimaa?

Karkkia! Pakko saada. Nyt heti!

Katoaako karkkimaa, jos ei syö karkkia? Kaupassa oli vaahtokarkkilevitettä! Tahtoo. Ei etes ollut yhtään lisäaineilla kyllästettyä.. Mutta tahon silti. En ostanut kuitenkaan..

Tänään olisi kelvannut mikä tahansa makea!
Kaksi viikkoa meni ihan hyvin, sitten söin vähän lakua. Sitten hurahti jälleen viikko ja nyt ollaan tässä pisteessä, ettei ilman sokeria osaa olla hetkeäkään. Mikä avuksi? Söin jo puolukoita ja vähän mansikoita. Eivät auttaneet. Pahentivat vaan tilannetta. Kammottava karkkihampaan kolotus. Join kupin kahvia. Ei apua.

Ompelin hieman tyynyä ja piirsin kaavoja, jotta aivot ajattelisi jotain muuta. Söin näkkileivän. Päätin, etten lähde kauppaan. Enkä mene edes lenkille, ettei taskunpohjalla majailevat kolikot päädy kioskintätin kavalaan kassalippaaseen. Päivä on lopuillaan ja karkkinnälkä on ohitettu. Huh, mikä urakka!

Tämmöisiä kaavaillaan seuraavaksi. Ompelukoneelle kerääntyy pikkuhiljaa noita tekeleitä. Pitänee suunnitella jonkunlainen ompeluaikataulu, kun niskaakin piti muistaa ajatella.. Aloitan sillä pussukalla ja sitten ajattelin, että voisin joka päivä tehdä yhden työvaiheen tuota essua. Teen sen ohuehkosta luonnonvärisestä pellavasta. Mutta taitaakin olla niin, että menee ensin väriin tuo pellava, sitten leikataan kankaat ja sitten vasta ommellaan. Vaikka kaavat onkin superhelpot, niin kuulostaa aikas isolta hommalta vielä. Onneksi on aikaa.

Silkkikankaasta teen tällä kaavalla pussukan

Ihana essu!

Hyvät ohjeet auttaa kaavojen lisäksi!

Huomenna menen ystäväni kanssa elokuviin. Leffaherkuksi ajattelin tehdä huomenna näitä toffeepoppareita, joita tehtiin Avalla Martha Stewartin ohjelmassa tänään. Tai sitten teen sellaisia kaakaopoppareita tummasta kaakaosta, joihin ei tarttisi laitaa niin paljon sokeria. (Reseptien katselu ei tosin paljoa helpottanut oloa!) Jos sanotaan, että tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, niin on se kyllä tämäkin aikas haastavaa..

Tässä kokeilujen tulosta seuraavalta päivältä. Vähän turhan sotkuista ihmisten ilmoille..

Olen kuitenkin tyytyväinen, etten sitä karkkia syönyt ja samalla tyynykin hieman edistyi.. Kuvissa on tyynykangas vasta sovitusvaiheessa. Se pitää höyryttää ensin muotoonsa ja hankin vielä isomman sisätyynyn sille. Kaavat on Suuren Käsityölehden 11-12/2005 julkaistussa numerossa. "Äidin essu" sekä "samettikukkaro" löytyy samasta lehdestä. Sitten vaan pitsilaatikolle ja pellavaa värjäämään!

Sivusta seuraajana

                                    
Kiitos sinulle nainen siellä sorsalammikon reunalla. Sinä olit ottanut mukaasi lapion. Sinä lapioit sillä sitä jäätyvää pientä sorsien kotia isommaksi. Siitä tuli hyvä mieli ja melkein itku. Itku siksi, että joku niin kovin välittää, että tarttuu lapioon. Minä seurasin sivusta. Kävelin siitä vain ohi.

Mutta sitten pysähdyin ja palasin takaisin. Huusin kiitos ja vilkutin sinulle. Sinä vilkutit takaisin iloisena. Meille kummallekin tuli hyvä mieli.

                                              

                                            

Sitten menin katsomaan kankaankudontaa kangaspuilla.  Kokeilin ihan hetken itsekkin. Hitaasti ja varovasti kudoin tyynynpäällisen. Se oli mukavaa.

Kutomossa pääsin pois kivusta taas hetkeksi. Vaikka vähän puhuttiinkin siitä välillä. Sitä ei surkuteltu, eikä vähätelty. Erästä ikäihmistä lainatakseni: "Mutta ihmiset ovat rikkinäisiä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Toisia parsitaan, kuin sukkaa ja jotkut jätetään nuhjaantumaan käytössä. Tärkeintä on huolehtia itsestään ja  rakkaistaan. Iloita elämästä näillä korteilla, jotka on annettu. Ja ei se haittaa jos nauraa välillä! Se on ollut minulle vaikeinta oppia"

-Kiitos myös sinulle ihana, kaunis ja nuorekas ikäihminen! Sen sanoin jo ääneen sinulle...

            

 Tapasin ihania ihmisiä. Semmoisia, jotka puhuivat käsityötä. Sellaisia, joilla oli kaapissaan enemmän villalankoja kuin vaatteita. Sellaisia, joille ongelmana oli lankahyllystä mukaan tarrautuvat lankakerät.
Sellaisia, jotka kinastelivat tuttavallisesti siitä, kenelle tapahtuu kummallisimpia asioita eniten. Nuoria ja vanhoja. Ihania nauravia ihmisiä.
 

 Osallistuin hassujen juttujen kerrontaan. Naurettiin sille mahat kippurassa, kun ajoin kerran autolla erään epäonnisen miehen eväiden päälle (vähän niinkuin tahallaan mutta oikeastaan vahingossa). Oli ensimmäiset liukkaat kelit, joilla ajelin yksistään. Luulin tiellä ollutta möykkyä  lumikökkäreeksi ja "olosuhteiden pakosta" jouduin ajamaan sen yli.. (Päätin, että ajan sen yli koska en "pysty" liukkaalla tiellä väistämään sitä). Samalla huomasin, että tien toiselle puolelle oli pysähtynyt auto, josta noussut mies huitoi minulle hädissään. Tein paniikkijarrutuksen, mutta auto liukui kuin pulkka sen möntin yli. Kahdella renkaalla!

Taustapeilistä katselin sitten yliajon jälkeen, kun se mies nosteli tiehen liiskaantunutta kassiaan ylös ja tuijotti litteää makaroonilaatikkoaan epäuskoisena...Samana päivänä se sama mies tuli kahvioon, jossa olin töissä, kiroamaan, että "joku hullu akka ajoi eväitteni yli ja siksi jouduin lähtemään syömään" En kehdannut tunnustaa, että minä se olin. Enkä tarjonnut edes kahvia..

Se oli hassuinta, mitä autolla ajaessa on minulle sattunut!
Millaisia hassuja tai kummallisia juttuja sinulle on sattunut? Osallistuhan sinäkin hyvän mielen jakoon! :)

Osallistuuko vai seuraako sivusta. Osallistua voi lapioimalla jäätä. Osallistuja voi sanoa jotain, joka helpottaa toisen oloa, tai josta tulee hyvä mieli, taikka sitten vaan naurattaa. Ikävä arki unohtuu edes hetkeksi. Sivusta seuraaja voisi olla hiljaa, tai kävellä vain ohi. Mutta halusin kääntyä takaisin ja edes kiittää!

Manan kintahat käessä

"Akka manteren alainen, kainaloinen kana,
kirkui marjanen mäeltä, mieli ei tervoa parempi,
syän ei syltä valkeampi.
märkähattu karjapaimen,
tuonen hattu hartioilla, manan kintahat käessä"

Kovin kalevalaista. Mutta jokin tuossa ihastutti, mietitytti ja jotenkin myös suretti.

Katsoin telkkarista kerran ohjelmaa, jossa pariskunta oli tehnyt itselleen hauta-arkut. Se kuulosti aluksi kammottavalta. Ihan niinkuin työväenopiston käärinliina-kurssi tai uurnan valmistuskin.

Mutta lopulta ajatus kuulosti kauniilta. Mies oli tehnyt itselleen rouhean lankkuarkun. Nainen siromman, koristeellisemman. Molemmilla oli värssyt valmiina, sitten kun se hetki olisi käsillä. Oli pellavainen paita päälle puettavaksi, pemeä sisus lepopaikassa. Matkajärjestelyt on tehtynä, kun se lähtö voisi tulla jo illalla.

Voiko ajatukseen kuolemasta totutella pikkuhiljaa. Ettei tule yllätyksenä. Hiiviskele pitkin nurkkapieltä ja yllätä.

Kuulin, että tuttavan poismenneelle mummulle oli laitettu hautaan villasukat jalkaan. Semmoiset kauniit ja lämpöiset. Ettei sitten palele siellä tuonen majoilla.Se lohdutti kutojaa ja antoi aikaa miettiä, surra, iloita ja muistella mummua.

Jos ensin kutoo manan kintaita ja ajattelee asiaa varovasti. Lähestyy raita kerralaan, tekee vartaallisen ajatuksia poismenosta. Ei se ole paha asia. Eikä sen tarvitse tulla juuri nyt. Mutta saa sitä ajatella. Ei tarvitse masentua, eikä kauhistua.

Veikalle sukkia 7-veikkaa

Melkein valmista

Miksi mun lapasaet on ton väriset?

Nääpä vasta oudon väriset sitten onkin..

.

Ninja ja totorot

Tässäpä totorot ja ninja poseeraamassa

Postikortteja

Löysin vanhoja postikortteja. Laiton sen semmoiseen hurisevaan vekottimeen. Sitten silittelin sitä ja sain aikaan tilkun. Tilkku oli tarkoitus laittaa tauluun. Mutta ei ollu sopivan kokoinen. Koneen käyttäjässä oli jotain vikaa. Sitten se jätettiin pöydälle lojumaan. Sen pellavapakan päälle. Siinä sitä sitten tuijotettiin hämmästyneenä. Tilkku kuuluikin kasiin tai tyynyyn. Hyvä siitä tulee. Tyynyn päällinen.

Oravan talvivarastot

Kun on kunnon talvivarastot ja oravan muisti, mitään ei periaatteessa tarvitsisi ostaa. Mutta kun kaikki on aina hukassa. Niinkuin nuo puuttuvat kassinsangat. Ne löytyi laatikosta, jossa piti olla teippiä..
Mutta onneksi en ollut ehtinyt ostaa uusia.

Tammikuun kolmannen viikon projekti oli tuommoinen kassinvirkkaus. Virkkaaminen on mukavaa ja työn voi(teoriassa) lopettaa mihin kohtaan tahansa. Pitäähän sitä aina kumminkin tehdä kierros loppuun!

Tuon sormiongelman kanssa opin käyttämään jo virkkuukoukkua aika siedettävästi. Mutta sitten sankojen ompeleminen kiinni olikin ihan yhtä tuskaa! Ommeltavan kohdan kiinnipitely oli kyllä turhauttavinta taas pitkään aikaan. Sormet eivät yksinkertaisesti tottele käskyjä. Ei tarvitse, kun eivät kerta tunne mitään. Pah! sanon minä. Kahden sormen kapinointi onkin yllättäen aikas iso asia tuommoisissa tarkkuutta vaativissa näperryksissä.(Tai ainakin tarkkuutta yritettiin kovasti.) Siinä tuskaillessani ajattelin jo kaivaa ompelukoneen esiin ja hurauttaa sauman sillä. Niin paljon otti päähään tuommoinen... No keräilin itseäni ja sitten piti sormet ajatuksen kanssa asetella oikeaan paikkaan ja sitten ihan hitaasti ne kassinsangatkin menivät paikalleen.

Tuommoinen pussukka siitä sitten tuli. Ja ihan samanlainen kun kirjan kuvassa! Se ohje oli siitä stich'n bitch virkkauskirjasta.

 Sitten ompelin parittomia nappeja kulmaan kun kaipasi jotain koristetta. Satiininauhan laitoin sulkumekanismiksi kun vielä putoilee tavarat sisuksista pois. Kassi tarvitsee ehdottomasti vielä vuoren sisuksiinsa. Mutta se onkin jo toinen juttu se..

Katselin tuossa illalla Breakfast in Tiffany's- elokuvaa ja opettelin tekemään nappeja jotka bongasin Neulovan Nartun -blogista.Taitaa olla vähän taitoa jollakulla hyppysissä kun noita kuvia katselee :) Tuossa mun ekat harjoitteluverisiot pyörylöistä. Voisipas tehä jollain muulla langalla kun huopasella muuten.. Tuo limetys on tehty sit liian ohuesta puuvillasta. Ensikeralla osataan jo paremmin.  Ohjeen napeille löydät täältä.

Oijoijoi millainen tuo Audreyn oranssi takki onkaan! Ja muutenkin kenellä on korvatulpissa enää tupsuja? Lilat ja kauniit korvatulpat? Mistä semmoisia saa? Nekin oli kuin korvakorut. Tahon semmoset!

Talavi

Talavi o pitkä,
outo reissu,
täynnä valakeita
huppupäesiä pensasaitoja,
mehtän hiljaista narahtelua.

Kapasäkkii o ahettava,
kirjavia kintaita,
tuluppaaneja,
tähtiä ja toeveita.

Matkalla o monia onnikkapysäkkejä
ja aekataulut ni
sattumavarasia,
melekee pölöttäviä.

-Papalle siellä tähdissä ja unissa.

(runoa luettu Koilis-Hämeestä joskus vuonna 2004)

Toukan tuhat tapaa onnistua elämässä

Olen vaaleanpunainen toukka rasiassa. Odotan, että kansi avataan ihan kohta. Että joku laittaa minut kohta koukkuun. Ja sitten jotakin jäisestä vedestä tarttuisi siihen koukkuun, etten olisi ihan turha. Tai sitten koteloidun, kun jään purkin pohjalle. Sitten minut heitetään roskiin. Toivon, että kansi jätetään auki. Isä jättäisi kannen auki jos tietäisi, että olen siellä. Jättäisikö kukaan muu? Odottaisin kotelossa, että pääsisin päivän paistaessa lentelemään jonkun keittiön ikkunaan. Tai ehkä lennän aamupörisemään jonkun makuuhuoneeseen. Se olisi vielä ärsyttävämpää. Tai sitten se olisi vain kesäistä. Kesä ja kärpäset. Niinhän sitä sanotaan. Toisin jollekulle kesäfiiliksen. Tai sitten voisi lentää aina tuulilasiin...

Päivä, jolloin ei sattunut mihinkään..

Tänään oli mukava päivä. Syy löytyy otsikostakin. Niin, ei sattunut mihinkään, ei edes päähän niinkuin tavallisesti. Kävelin ulkona hitaasti vain, koska oli liukasta. Hitaassa kävelyssä on puolensa. Silloin ehtii huomata päiväkodin pihalla leikkivät pikku-ukot ja akat silmille tippuvissa isoissa villapipoissaan. Metsäpolun naakkapuun korviahuumaava keväthuuto kiihtyy päivä päivältä. Ehkä nekin odottaa kevättä ihan niinkuin minäkin. Sorsat olivat lähteneet päiväkävelylle. Ne eivät menneet jonossa, niinkuin päiväkodissa mennään, vaan ameebamaisena laumana. Keskellä tietä vaappuen ja varmasti. Nokka kohti määränpäätä ja menoksi.

Lähdin ulos vain, koska se oli hauskaa. En siksi, että on pakko. En siksi, että oli mentävä johonkin. Menin vain katselemaan. Niinkuin joskus kaupoissa. Kohteliaasti kysytään "Tarvitsetteko apua?" Siihen vastataan yhtä kohteliaasti. "Ei kiitos, minä vain katselen."

Kaipasin tänään vain hieman lankapuhelinaikaa, silloin ei tarvinnut kantaa puhelinta mukana. Puhelimen ääressä oli tosin odotettava, jos joku oli luvannut soittaa. Se ei velvoittanut olemaan aina paikalla. Sai mennä luvan kanssa ilman puhelinta kävelylle. Nyt se on muistettava ottaa mukaan. "Jos vaikka jotain sattuisi sattumaan."

Oli vain vähän vainoharhainen olo, koska kävelin vain omaksi huvikseni. En kuntoilumielessä, enkä kiireellä johonkin tärkeään tapaamiseen, niinkuin yleensä. Saako sairaslomalla muka mennä ulos ihan vaan virkistäytymismielessä? Vastaan iteselleni, että tietysti saa! Kaippa tuo pääkoppakin tarvitsee vaihtelua neljän seinän tuijottelun oheen.

Sen verran tein, että kävelytin verokotin töihin. Mutta sitten ostin itselleni palkinnoksi kukkia. Vaaleanpunaisia tulppaaneja. Niistä pidän. Ne kasvavat maljakoissa joulun ja kevään tienhaarassa. Tänään voi  juhlia kukilla perjantaita, jolloin ei sattunut mihinkään. On se ihmeellinen asia <3 Semmoinen on ollut viimeksi elokuussa.

Viikonloppuna menen vain uimaan. Uimahalliin. Se on mukavaa. Hieman tylsää. Veden alla niiden jalassa roikkuvien avainten kilinä kuulostaa hauskalta. En tee pakkoasioita ollenkaan. Ihanaan viikonloppuun lisätään mausteeksi ihan tilkkanen tervettä itsekkyyttä ja kattilallinen hauskuutta. Lisäkkeeksi voisi laittaa mukavuutta ja kiireettömyyttä.

Millaisia asioita olet juhlinut viimeksi? Entä milloin olet saanut tai ostanut itsellesi kukkia?

Kukkasia!

Se masiinalla tikkaa juu | Elävä arkisto | yle.fi

Se masiinalla tikkaa juu | Elävä arkisto | yle.fi

Kotien onnellistamiseksi, emäntien iloksi ja katselijoille hymyiksi.

Virkkuukoukku

Kalevalan myyttien ja sitaattien tutkimusreissulla löytyi hauskoja mielikuvia ja sanoja. Etsin kädentaitoihin liittyvää sanastoa. Siinä sivussa elämänpuu tai mailmanpuukin tuli tutuksi. Etsintä ei tietenkään pysynyt lapasessa, kun kansanperiteestä kiinnostunut kirjastoihminen loihti hurjan paljon kirjallisuutta nenäni eteen.

Kalevalan sanakirjasta löytyi paljonkin mielenkintoista, mutta ajatukset pysähtyivät ainakin sanan virkku kohdalla. Virkku tarkoittaa kirjan mukaan virkeätä nopsajalkaista hevosta. "virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni"
Kotimatkalla mietiskelin mistä sitten sana virkkuukoukku tulee. Voisihan se olla looginen nimitys nopsasti liikkuvalle koukulle, sellaisen taitavan käsityöihmisen kädessä. Ja tuleehan sille vähemmän taitavallekkin siitä virkku mieli, kun koukulla ja langalla saa pieniä ihmeitä aikaan. Sitten päänsisäinen riimittelykone alkoi pauhata riimejä virkusta koukusta, langasta ja työn ihanasta keveydestä.

"Tie lyheni, matka joutui, virkku juoksi, mieli keveni,
lankaa käteni haluavi, koukkua kaipaavi,
kotosalla aika joutuvi, kouku kepeesti lentelevi,
silmukat syntyvi, kintahat kätehen, villanen huivi kaulahan."

Siinä virkkausrunoa täksi päiväksi.

Tänään virkkaan loppuun kassin, jonka aloitin eilen. Ohje on stich´n bitch, virkkaajan käsikirjasta.
Lankana käytin Sandnesgarnin Alfa-lankaa, värinä on petrooli.
Tähän asti ohje on tuntunut helpolta, eikä isompia vaikeuksia ohjeidenkaan kanssa ole ollut. Hurjan nopeasti saa kivaa pintaa aikaan ja muistetaan ryhti työtä tehessä!

Sitten vaan kassinsankojen metsästykseen!

Hirvenluinen koukku

Yhteistä tekemistä

Olipa kerran sunnuntai, jolloin ei ollut mitään tärkeää tekemistä. Ei miehelläni, eikä minulla. Sitten siivoiltiin hieman kaappeja. Löytyi käyttämätön kakkuvuoka. Sekin oli jo matkalla roskiin. Ihan huono vuoka. Kakut jäi siihen kiinni. Osa kakuista paloi. Huono vuoka. Mene roskiin.

Sitten kirjahyllystä kuului vaimeaa huutelua. "Ohoi!" Huuteli suljettu kirja toveriensa välistä.
Anna hyvän kiertää-kirja oli ollut suljettuna kirjahyllyssä ihan liian pitkään.

Mutta miten huono vuoka liittyy tähän?

Kas näin: Tarvittiin vuoka,ohje ja idea. Sitten mies (ei ihan pakollinen, mutta hauska) ja pora (ehkäpä miehestä tuntuisi miehiseltä askarrella poran kanssa). Sitten porattiin reikiä ja minä sain hoitaa koristelut helmillä ja kristallilla. Noudatettiin tarkasti ohjeita. Insinööri ei pitänyt epätarkoista ohjeista. Mutta se ei haitannut. Se tehtiin yhdessä. Sinä sunnuntaina, jolloin ei ollut mitään tekemistä..