Karkkilakkoilua:

Karkkilakossa viime viikolla:

Mirkun itsehillintä petti kaverin syntymäpäivillä. Oli syötävä kakkua ja sitten syötiin kourallinen karkkia. VAIN 1 kourallinen irtokarkkeja.

Se oli Mirkun mielestä oiva saavutus, mutta Yleisöstä kuului hieman vastakkaisia mielipiteitä. Yleisön mielipiteistä huolimatta Mirkku jatkoi sitkeästi juhlahumun läpi, ilman enempiä karamelliannoksia, mutta juhlajuomaan salakavalasti piilotetut sokerit saivat mopon karkaamaan täysin käsistä.

Lauantaina sitten Mirkku vannoi ottavansa itseään niskata kiinni.

Sunnuntaina koko juttu oli unohdettu ja leivottiin sitruunaista rahkapiirakkaa. Mirkku taisteli leivontakaaoksen keskellä ja kaatoi taikinaan mielestään sopivan vähän sokeria. Jätti kermankin ja tuorejuuston pois vaikka ohjeistuksia huudettiin Yleisön taholta ahkerasti. Mirkku kommentoi Yleisön ohjeistuksia näreissään: -" Täällä kaapissa ei oo tuorejuustoo", -"Ei oo kermaakaan!", -"Hei kamoon, siitä tulee liian hapanta, jos ei paa yhtään sokruu, haloo!", sekä -"En varmana lähe kaupaan!"


Epäonnistumisen ajatuksista huolimatta piirakka saatiin uuniin saakka. Piirakan paistuttua Yleisö hurrasi laimeahkosti. Enempiä huuteluita ei tällä kertaa kuulunut, koska yleisöllä oli suu täynnä rahkapiirakkaa. Kuului jopa epämääräisiä kehuntamuminoita. Mirkku jätti piirakan maistelun vain kahteen pienehköön viipaleeseen sunnuntaina.  Toimitus väittää piirakkaa nähdyn vielä maanantain puolella. Alkaako tilanne olla siis jo hallinnassa?

Mainittakoon, ettei Yleisö koskaan ennen ole pitänyt a: sitruunasta b: rahkasta. Mirkku kommentoi sunnuntain haastattelussa - "Luulen, että koko tykkäämättömyys on ollut väärinkäsitystä, sillä Yleisön ilme on johtunut vain kypsyttämättömien ainesten happamesta yleismausta." Asiasta kiisteltyään Yleisön kanssa Mirkku pakeni paikalta läheiseen skandinaaviseen huonekaluliikkeeseen tekemään "edullisiä löytöjä". Mirkun löydökset paljastetaan seuraavassa jaksossa:

Toimitus löysi Mirkun käyttämän ohjeen täältä.
Mirkku pahoinpiteli ohjetta näin:

Sitruuna-rahkapiirakka Mirkun tapaan:

Muropohja:
100g margariinia
1dl sokeria
1 muna
2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
2 purkkia rahkaa 400g
3 kananmunaa
2 rkl perunajauhoja
0,5dl sokeria+ 1tl vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
(rusinoita)

Voitele vuoka, valmista muropohja: vaahdota sokeri ja rasva, lisää kananmuna, lisää jauhot ja leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan.  Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Täyte: Sekoita rahka ja kananmunat kulhossa,sekoita  perunajauho pieneen rahkatilkkaan ja lisää seokseen. Lisää sokerit ja raasta sitruunan kuori ja purista sitruunan mehu seokseen. (Pääsiäisversioon sopisi hyvin myös rusinat.)  Kaada täyte piirakkapohjalle ja paista noin 50 minuuttia uunin keskitasolla.

Jos tiedät vähäsokerisempia leivontaohjeita saat laittaa vinkkiä toimitukseen! Tue Mirkkua matkalla eroon sokeririippuvuudesta!

Tuulispäivä

Tänään tuulee niin, että sielu jäätyy. Sielun löysin uudelleen täältä. Ja syämmen, jolla viheltää komistuksen perään. Itku löytyi rankkuudesta ja kaunis sai tipat valumaan silmistä. Lehdet liisivät tuulessa. Ja niin minäkin liisin. Pois kotoa, mutten kotiin. Valo on samanlainen kuin paitariepu päällä. Rakennan variksenpesän nojatuoliin ja sitten virkkaan itseni sen sisään. Sattumusta ja ihanuutta. Niinkuin rikkimennyt lasi. Terävä reuna viiltää, mutta sen kuplien läpi näkyy omituinen päivä. Mikään ei ole silloin oikein, eikä nurin. Nyt on vain kiinteitä ja pylväitä ja sitten nukun villaista unta.

Puutarhahommia

Vaikka pihassa on lunta vielä noin metri, haaveilen puutarhahommista. Löysin kauppareissulta metsämansikan sukuisia siemeniä ja timjamin siemeniä. Haaveilen tässä istuttamisesta ja pihan kunnostamisesta.

Listalla on pihalaatat kulkutielle etupihalle. Nyt siinä on kivituhkaa, joka sitten sulamisen jälkeen alkaa kuraamaan eteistä ihan kiusallaankin. Pihakivet ovat helpompia pitää puhtaana ja talvellakin lumenluonti onnistuu ilman hankaluuksia.

Sitten olemme suunnitelleet terassin laajentamista, koska nyt terassi on pikkuinen, eikä siinä oikein pysty tekemään mitään järkevää.  Haluaisin laajentaa terassia niin, että vesiheinäinen nurmikkokaitale saisi luovuttaa tilansa terassia varten. Haluaisimme saada tilan grillille ja ehkäpä pienen pöytäryhmän, jossa istua iltaa sitten kesällä.

Viime kesänä vietimme helleyöt parvekkeen viileydessä. Kuuntelimme mustarastaan vihellyksiä ja nautimme aamiaisen parvekkeella. Salaattitarpeet ja yrtit grillihetikiä varten napsittiin suoraan kukkapenkistä.
Tulevana kesänä olen ajatellut ottaa kukkapenkin vieläkin parempaan hyötykäyttöön ja koetan saada sen täyteen yrttejä yksivuotisten kukkien sijaan. Koska onhan yrteissäkin aivan mielettömän ihania kukkia.

Toimenpiteenä pihahommien alkuusaamiseksi soitin paikalliselle pihasuunnittelijalle.(Tähän omat taitoni eivät riitä, koska olen erikoistunut lähinnä kukkien tappamiseen) Pyysin häneltä ideoita pihakiveyksiin ja aioin udella samalla myös yrttimaan laittoa koskevia vinkkejä. Pihaihminen tulee kylään heti, kun lumi on sulanut. Siis huomenna!

Toivon lisää lumensulattavia sateita ja sellaisia aurinkoisia päiviä!

Haaste

Seitsemän asiaa minusta- haaste tuli Siniltä. Kiitos sinulle!

Tässä siis 7 asiaa minusta:

1.Silloin kun suu on päätä nopeampi, syntyy uusia sanoja. Tässä muutama esimerkki:
*Minunmielestäsi
Minunmielestäsi kuvaa pelottavalla tavalla parisuhdetta.( toimii myös sinunmielestäni) Sana antaa puolisolle vallan toteuttaa omatoimisesti M.I.N.U.N ideoitani :)
*Hynoidi
Hynoidi keksittiin kuvaamaan polkupyörän dynamoa, kun unohdin sen sanan joskus.
(Insinöörit: saatte vapaasti lainata uutta sanaa keksittyänne jonkin mahtavan aparaatin, joka on vailla omaa nimeä. Kunhan mainitsette, että M.I.N.Ä yksin keksin sen nimen!)

2..Liikutun hirveän helposti ihan kaikesta: Jos joku pitää puhetta. Jos tv:ssä joku saa ilmaisen remontin. Jos näen kaltoin kohdeltuja eläimiä. Jos joku kertoo hauskan vitsin.  Jos pappa pitää mummoa kädestä kadulla. Puhumattakaan sukujuhlista, häistä ja hautajaisista. Ja sitten tulee tietenkin dokumentit.

3.Katselen tv:stä dokumenttejä ihan liikaa. Hermostun ja puhun tv:lle ääneen, kun katson niitä.
Viimeisin kammotus oli kesken iltatorkkujen avattu dokumenttielokuva delffiineistä. The Cove ei ollutkaan leppeä luontodokkari delffiineistä, vaan niiden teurastusta seuraavan ryhmän aikaansaannos suoraan Japaniasta. Piti sitten itkeä ja katsoa kuitenkin semmoista. Dokkarin jälkeen olin valmis laittamaan koko Japanin boikottiin.
Sen jälkeen toisiksi kaamein oli ehkä lobotomia-setti, jossa näytettiin vanhoja filmipätkiä, kun piikkiä lyötiin potilaan silmäkulmaan. Hyvää yötä mulle!

4: Keskustelen näkemistäni dokumenteistä myös mielelläni. Kaikkihan on totisinta totta mitä The Dokumenttissa sanotaan!? Ajatteleminen on sitten joskus jäänyt vähän vähemmälle tätyy myöntää. Hauskin/ noloin keskustelu menee jokseenkin näin:
Tilanne: kotona,  kylässä on IHMISIÄ, jotka todennäköisesti ajattelevat itse omilla välineillään..Mies tarjoaa kolaa.

-" En suostu juomaan enää IKINÄ kokista!"
-"Miksi et?"
-" Koska kokiksessa on askorbiinihappoa.
-"???"
-"Niin, kun yhessä dokkarissa kerrottiin, et ehkä persianlahden sodan aikaan sotilaille oli tiputettu lentokoneista janojuomaksi limpparia, jossa oli askorbiinii ja sit ne tölkit kuumeni aavikolla ja sit ne sotilaat joi lämmintä limpparii ja sodan jälkeen tosi moni sai niistä aivosyövän. Siksi!"
-" Hä?"
-" Joo-o ihan varmasti en sen takii juo kokista enää, siitä oli tehty oikeen tutkimuskin. Briteissä!"
-"...."

-" Ööö, oletko koskaan ajatellut, että ne sinun sotilaasi käyttivät uraanivaippaluoteja ja ehkä siksi sairastuivat?"

-" Aijaa.. No voin mä sit ottaa lasillisen.."

5. Veljeni sanoi, etten osaa olla hiljaa...Puhun telkkarille?? En usko, että väite pitää paikkaansa.

6. Kärsin edelleen kammottavasta sokerinarkomaniasta. Olen töissä kassalla, jolloin näen karkkia jatkuvasti. Tilaani kuvaa hyvin se, että olen alkanut kehittelemään ehdollistamismetodeja sen unohtamiseksi. Kokeilin ajatella kalastustarvikkeita joka kerta, kun hihnalle laitetaan karkkia. Kalastustarvikkeet ovat riittävän neutraaleja tähän tarkoitukseen. Kokeilua on kestänyt vähän toista viikkoa. Nyt minun tekee mieli karkkia myös, kun asiakas ostaa kalastusvälineitä.

7. Aloitan enemmän käsitöitä kun ehdin saamaan ikinä valmiiksi. Kyllästyn todella helposti, eikä kärsivällisyydenkään kanssa ole kehumista. Enkä pidä purkamisestakaan, jolloin työ jää ongelman koittaessa kesken.
Keskeneräisiä hommia:
Kyösti Pöysti-figu Pasila-sarjasta, virkattu trikoomatto, haruni-huivi (koska joku ei ymmärtänyt ohjetta), villasukka (toinen valmis), punainen neule ja samalla kaavalla mintunvihreä neule, se ihana essu (kangas odottaa väripyttyä)..

Haasteessa sanottiin, että laita eteenpäin 15 seuraavalle. Laitan tämän haasteen silti vain Moarrelle Lunta Oksilla- blogin kirjoittajalle, upeista töistä ja koska ystävää pitää aina muistaa,  Himalaiselle , kauniista arjesta  Kirjailijattarelle , kauniista sanoista ja Norsikselle, aivan parhaista jutuista.

Pyörälaukku ja avautuminen kurasta

Säätiedotuksessa kerrottiin kyllä, että tänään sataa vettä.

Niin kyllä, sitä märkää läpinäkyvää ainetta, joka maahan osuessaan muuttuu suoraan kuraksi. Tämä neiti sitten päätti lähteä pyörällä töihin kaikesta varoittelusta huolimatta.

Hienoahan se sinäänsä on. Kuntoliikuntaa, ekoilua, matka nopeutuu ja tavarat saa pyörän koppaan nätisti. Niin ehkä kesällä sitten!

No menomatka sujui kuin rasvattu ja renkaatkin muistin täyttää ennen kaahailemaan lähtöä.

Tietenkään olosuhteet eivät olleet yhtä ruusuiset kotimatkaan lähdettäessä. Vettä tuli aivan älyttömästi. Se satoi vetenä, mutta jäätyi koskettaessaan maanpintaa. Nyt maa oli siis kuraa ja jäätä samaan aikaan. (Tämä on tullut tutuksi vain autoillessa. Ja olen kuitenkin muistaakseni joskus ennenkin kulkenut työmatkat pyörällä) Kura siis tosissaan osasi lentää. Tuloksena aika kiukkuinen kurainen pyöräilijä, kun ystävälliset autoilijat järjestivät sen kaiken lisäksi vielä miellyttäviä kurakylpyjä.

-Kiitos sinulle erityisesti sen punaisen Hondan kuski, joka loiskuttelit märäksi muutamankin jalkakätävällä liikkuneen ihmispolon!

Sellaisia mutanaamioita otetaan yleensä kiljuen vastaan jossain posliinisessa ammeessa spa-hoitoloissa ja niistä vielä maksetaankin ilolla. Tervetuloa suomeen huhtikuulla työmatkalle kävellen tai pyöräillen, niin koko lystin saa ihan ilmaiseksi!

Hienointa oli, kun ei sitten tullut sadevaatteita mukaan, eikä sitä reppuakaan voinut sulloa edes muovikassiin. Koska satun inhoamaan muovikasseja. Siksi kannan mukanani kätevää kangaskassia , joka ei ole vedenpitävä. Hyvä minä!

Huolestuttavaa, että puolen vuoden seesteiset kirjoitukset vaihtuvat ärtyneen eukon napinaan heti toisen työpäivän jälkeen. Pahoitteluni siitä. Jäljempänä hieman laukkusuunnittelua lepytykseksi Hieman kireille hermoille.

Tästä avautumisesta siis seuraa sellaisen pyöränkoppaan ommeltavan Vedenpitävän pussukan kehittely, jossa kaikenmaailman hienostelukassit ovat sitten sateelta ja kuralta suojassa. Haluan siihen semmoisen läppäsysteemin kanneksi. Sen voisi kiinnittää tarranauhalla.  Pussukka pitäisi olla tarpeeksi iso, että sateella on mahdollista käydä myös ruokakaupassa, niin ettei kaikki tavarat lillu laukun pohjalla, niinkuin tänään..

Vahakangas lienee paras ratkaisu ongelmaan. Tai ehkä vanha tuulitakkikin ajaisi saman asian. Hop, materiaalivarastoille siis koluamaan.
 
Menen nyt pyykkäämään tuon kuraisen repun( jota en todellakaan aio kuvata tänne) ja sitten mittaamaan pyörän koppaa , jotta saan sopivan pussukan. Lupaan laittaa kuvia sitten kun on jotain esitettävää.

Lohdutukseksi meille kaikille säänpiiskaamille: Lumi sulaa, kun vettä sataa ja sitten kohta on ihana vihreä kevät. Ihan kohta KEVÄT!!

Sokerilakkoilu tositeevee

Sokerilakossa viime jaksossa: Sekopäinen kotona kököttövä nainen raivosi karamellinälissään. Päässä asui suuri särki ja elämä oli puutikkuja kynsien alla. Ilman karkkia.

Tänään Sokerilakossa: Selviääkö nainen ulos sokerioravanpyörästä? Pystyykö nainen vihdoin töihin päästyään jättämään kahvipöydällä lojuvat herkut rauhaan? Miten karkkihyllyn järjestäminen onnistuu sokerinhimosta kärsivältä naiselta?

Sokerinhimoinen Mirkku aloitti vihdoin työkokeilun, jossa katsotaan kestääkö kantti ilman sokeria ja selviääkö hän työelämän asettamista haasteista omaa elämäänsä elävällä kädellä. Ensimmäinen työpäivä alkoi hyvin, eikä sokerioireista ollut tietoakaan. Haasteita kädelle riitti ja hienomotoriikkaakin testattiin vaikeiden piuhoittamistehtävien parissa. Suoritettuaan kunnialla annetun tehtävän, hän kohtasi suuren laatikkohaasteen. Tehtävänä oli etsiä listasta laatikoissa olevat tavarat ja tavaroillekin paikka. Epätoivoisesti hapuillen hän lähti suorittamaan tehtävää ja apua saatiin tarkkailevalta tuomaroivalta kanssatyöntekijältä.

Tehtävän suorittamisesta saatiin palkkioksi kahvitauko, josta tuli suoriutua määräaikaan mennessä. Haasteena palkkiossa oli suuri karkkilaatikko taukohuoneen pöydällä. Koskematta karkkeihin Mirkku sai banaaninsa pilkottua jugurttiin ainoastaan huoneeseen saapuneen työkaverinsa ansiosta. Syöntiaikaa jäi jäljellekin ja hän suoriutui palkkion noutamisesta sokerittomin paperein.

Työehtävät jatkuivat uusien laatikkohaasteiden merkeissä karkkihyllyn välittömässä läheisyydessä. Mirkku piti pintansa, eikä edes huomannut karkkihyllyä selvittäessään laatikkovuoren siältöä.

" Työnteko oli mukavaa, joten voin tulla joskus uudestaankin"- totesi Mirkku  haastattelussa työpäivän päätteeksi. Sokerilakosta hän ei suostunut vielä kommentoimaan ensimmäisen työpäivän jälkeen. Toimittajamme ei löytänyt jälkiä laittomien sokerivalmisteiden käytöstä kahvitauon jälkeen.

Ensimmäinen työpäivä oli ohitse ja yhtään sokeripalaa ei oltu nautittu. Vielä viimeinen pinnistys kotimatkalenkkeilyn osalta. Päivän saldona suuri rakko kantapäässä ja raadonlainen nainen sohvalla illalla. Tämä ensimmäinen työpäivä oli suorittettu kunnialla.

Työpäivän jälkeen saatiin kaksi vapaapäivää, joista Sokerilakon seuraavassa jaksossa: Iskeekö siivoushulluus aina auringonpaisteella? Oliko työnteolla vaikutusta hulluuden ilmestymiseen? Miksi hulluus kesti ainoastaan yhden päivän? Mitä Mirkku keksii toisena vapaapäivänään?

Susilogo

Tälläisen susilogon sain vihdoin valmiiksi ystäväni tilauksesta. Mieheni klikkaili kuvion tietsikalla ja minä sitten huolehdin kuvion siirtämisestä kankaalle. Perheyritys toimii joskin, toimitusaika oli kyllä jo nolon pitkä.. Mutta nyt paita on valmis ja onnellisen omistajan päällä:)

Haruni-huivi

Tästä ihanasta langasta aioin tehdä neulotun hihattimen kesäleningin kanssa.

Etsystä löysin taivaallisen ihania pitsijuttuja ja lankakaupassa lähti taas mopo käsistä.  Lankakauppias oli neulonnut samaisesta langasta ihanan haruni-huivin ja ajattelin soveltaa ohjetta pitsihihattimeen.

Eli ensin neulon huivin novitan wool-langasta, jotta osaan sitten ohjetta soveltaa sitä hihattimeen. Tunnen itseni jo valmiiksi todella älykkääksi kädelliseksi!

Nyt siis jo valmiiksi itken suuruudenhulluuttani. Aioin ensin suomentaa tuon enkunkielisen ohjeen, jotta sitten voisin sitä muokkailla. Mutta lyhenteiden suomentamisen ja hitaan tavaamisen jälkeen, ohje olikin vain kavennuksia ja lisäyksiä, joten ohjeen suomentaminen kokonaan olisi ollut turhaa työtä.

Tuumasta toimeen ja huomasin, että tekemiseen vaaditaan kyllä ohjeen orjallista noudattamista ilman häiriötekijöitä. Sen verta huono neuloja olen, etten pitsineuletta tehdessä kykene katsomaan telkkua.

 Hassua oli, eten tajunnut ollenkaan mitenpäin kolmio alkaa muodostumaan. Tajuaminen tapahtui vasta kerroksella 35! Hämäläistä verta vissiin virtaa suonissa jonkin verran :)

Kokeiluhuivia neuloessani tajusin myös, että hihatinta varten koko ohje pitää kirjoittaa alusta saakka uudestaan. Haluaisin käyttää tuota neulekuviota ja reunaan lehtikuviota. Mutta neliskanttisen takakappaleen tahtoisin. Siinäpä pähkinää ja vähän käpyäkin purtavaksi iltojen iloksi..  Nyt neulotaan sitten harunia urakalla..

Vaahtokarkki-kriisi

Nyt voin jo syyttää maailmankaikkeutta sokerilakon terrorisoinnissa. Kaikessa ruuassa on sokeria. Onko oikein, että yhdestä mehulasillisesta kertyy 8 palaa sokeria? Mitä? Lehdissä on vain ja ainoastaan jotain vaahtokarkkisuklaatoffeehöttö-ohjeita. Miksi oi miksi? Kolme päivää olen sitten haaveillut vaahtokarkista.

 Ehkäpä tämä ruuan tutkiskelu ja tarkkailu on noussut trendiksi, kun jopa vaalimainoksessa joku valistunut ehdokas vetosi äänestäjiin seuraavasti: "EI säilöntäaineille ja myrkyille ruuassa ja elintarvikkeissa" (Tosin samalla kyseinen ehdokas vetosi kansalaisiin kieltämällä moskeijoiden ja minareettien rakentamisen.) Se siis äänestämisestä.

 Minusta on hyvä, että ruoka-asioihin on alettu kiinnittämään huomiota. Koska kyllä se on huolestuttavaa, että elintarvikkeisiin lisätään myrkkyjä, jotta ruoka olisi kauniimpaa ja se säilyisi kauemmin. En ole koskaan koittanut maatumistemppua esimerkiksi viinirypäleillä. Mutta luulen, että kaiken syömäni säilöntäaineen vuoksi, säilyn itsekkin sulamattomana maassa ihan tarpeeksi kauan. Tulee palsamointiaineet samaan rahaan. Pesuaineista en ala edes vaahtoamaan teille...

Käsitöistä on vähänverran mainittavaa..Virkkailin veljeni poikamiesboksiin uudet pannulaput ja lahjoitin mummulta saamani keittokirjan tuparilahjaksi. Sinne lähetettiin myös eriparisia astioita ja piirakkavuoka. Vähän kriisiapua pikkuveikalle..

Muutenkin tuli tutkittua ja inventoitua siinä kriisipaketin keräystalkoissa kaappien sisältöä. Taas iski sellainen haluan tavarasta eroon, mutten voi heittää sitä roskiin- kriisi.  Vanhat vaatteet vein UFF:in keräyslaatikkoon. Mutta mihin ihmeeseen voi viedä vanhoja astioita, lamppuja ja sellaista kunnollista tavaraa, mitä en enää itse käytä? Sellaista mikä on ehjää, mutta minulle "turhaa" tavaraa.

Että vaahtokarkkia ja turhaa tavaraa-kriisi pukkaa päälle. Onkohan se esiasteena kolmenkympin kriisille, joka koittanee myöhemmin syksyllä?

Päänsärkyä ja vetämättömyyttä on ilmassa, vaikka ulkona on ihana, niin ihana ilma. Raahasin tämän koneen parvekkeelle ja sonnustauduin villashaaliin ja toppavaatteisiin. Mutta saanpahan raitista ilmaa ja aurinkoa.