Valossa männyt astuvat esiin valkoisesta taustastaan. Neulaset muuttuvat vihreiksi ja kaarna hehkuu oranssina auringon sylelyssä. Puun pinnalle on jäätynyt vesipuro, joka loistaa lasisena kuorena puun pinnalta. Yksinäinen tikka etsii aamiaistaan puun pinnalta. Koputus kuuluu tähän pöydän ääreen. Juon teetä ja mietin aamun valoa. Valossa kaikki näyttää avaralta ja puhtaalta. Sininen on jotenkin sinisempää ja keltainen keltaisempaa. Aurinko piirtää parvekkeen lyhtyjä varjoina keittiön seinälle vasta iltapäivällä. Vielä aurinko on häivähdys puiden latvoissa. Kun kaikki olisi tänään kaunista. Kaunista kuin tämä aamuinen hetki.
Kohta otan villaisen viltin ja menen retkelle tuonne parvekkeelle. Ajattelin katsella noita puita ja kuunnella lintuja hetken. Voisin ehkä hieman virkata siellä, kun sisällä istuminen on niin nähty. Saapahan pääkin happea välillä. Sitten leivon pullaa. Eilen en saanut mitään aikaan, kun pää oli täynnä tuulta. Mutta tänään on reippaampi olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti