maanantai 21. helmikuuta 2011
Appelsiinikylpyjä auringossa ja perinnetekstiilejä
Kävimme rentoutuslomalla Pärnussa. Kannatti mennä. Tuo oikea käsi sai taas tuntonsa takaisin ja olen siitä kiitollinen eräälle hyvin mukavalle ja ihanalle hoitajattarelle! Vasen ei seurannut mallia. Noh onhan tuo jo puoli voittoa!
Auringonvalo tulvi sisään ikkunoista. Se jäi mieleen. Appelsiinin tuoksussa kylpeminen oli uutta. Sellainen ihana tekemättömyys ja valoisuus. Lämpimässä lilluminen, kun ikkunan takana oli kuusikymmentä astetta kymempää. Kultainen pallo valaisi talvisen maiseman ikkunoiden takana. Aurinkoterapiaa.
Täällä kotonakin katselen sen paistetta ikkunan takaa ja tuoksuttelen appelsiinia. Kirjoittelen tässä näitä mietteitä Pärnun matkatamme.
Eesti näytti lumiset ja kylmät kasvonsa. Putiikeissa kurttukasvoiset punakat myyjät jaksoivat hymyillä paksuihin turkkeihin ja villavaatteisiin puettuina. Lämmitys oli pettänyt useasta pikkuliikkeestä. Toivotimme heille lämpöä ja kaunista kevättä. Shoppailumatkalla ostosmieliteoissa oli lämpimiä villavaatteita ja terveystuotteita. Tiskin takaa meitä ei aina ymmärretty. Väärä murre, ei saa aru..
Bussimatkoilla harrastimme haikaranpesäbongausta. Matkalla hämmästelemme kyläpahasia, ohikiitäviä taloja. Ihankuin jokaikinen talo olisi osallistunut piparitalokilpailuun. Kilpailun jälkeen pisihuvilat ja kärvähtäneet yritelmät ovat päätyneet samalle asuinalueelle kylkikylkeen tukemaan toinen toistaan. Odottaen Hannua ja Kerttua astumaan sisään piparikaupunkiin.Mistä talosta aloittaisi maistamisen. Ehkä siitä jossa oli ovessa päärynöitä. Tai siitä jossa oli sokerikuorutusksesta valuvia jääpuikkoja ja pitsiset pyöreät ikkunat. Siitä olisin halunnut kuvan muistoksi. Kuva jäi sekin mieleen. Olisi pitänyt sanoa bussin miehelle, että pysäytä haluan kuvan. Mentiin liian lujaa. Ja kamera oli kotona. Sellaista se on, kun lähtee matkaan liian nopeasti.
Ensi kesäksi tahtoisin oppaaksi eestinkielentaitajan. Kielimuuri kaikesta yrityksestä huolimatta oli aika monen asian edessä. Kun viroa on ymmärtävinään ensin ja sitten taas ei ymmärräkkään yhtään mitään. Mutta ihanaa oli rentoutua ja nauttia olemisesta. Ja parasta oli tuliaiset itselle! Ihanat villakintaat ja energiapaita. Paidan sisällä on hyvä olla. Suojassa kylmältä. Niin ilmalta kuin ajatuksiltakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti