Vetoketjusta tehtyä

 

Laatikkoon on kerääntynyt ylimääräisiä vetskoja hirmuinen kasa. Koska niistä osa sattui vielä olemaan rikki. Otin sakset käteen, sudin maalia pintaan ja tadaa. Näin saadaan maaliset sormet ja vetokejukorvikset! 

(Korvakoruja voi kuulemma ostaa kaupastakin.) Ja pah. Minä harrastin surutonta vetoketjujen silpomista ja maalaa/liimaa tekniikalla tein ihan itse. Nopea homma. 

Siis heti sen jälkeen kun, järjestin joka ikisen asuntomme laatikon löytääkseni pikaliimaa. Sitä ei löytynyt. Mistään.. Tietenkin koko ajan pöydällä oli putkilollinen kontaktiliimaa, joka myöhempien nettitutkimusten jälkeen osoittautui oikeinkin päteväksi kyseiseen askarteluun.

Tuli ihan kivat kevätkorvikset. Mitähän sitä laittaisi päälleen, että sopisi nuo keltaiset korut asusteeksi...

Maatuskatehdas

Tänään tein tälläisiä. Oikeasti piti tehdä avaimenperätyyppejä tilauksen takia. Tuollaisia kuitenkin syntyi tänään, eiväthän ne sille mitään voineet, enkä minäkään.

Geishakokoelma kasvaa ja vahingossa lankarullaan joutunut pää olikin sumottarelle kuuluvaa. Geishan kurkunkatkaisutaidotkin on kuvattuna, kun kaverin pää on nyherretty juuri kropasta irti aikas tylsällä terällä. Veriroiskeita ei ole, mutta eräs päällysti itsensä ja osan sohvaa vanuroiskeilla. Amigurumin teurastus on pölyistä puuhaa!

Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, kun ottaa lankaa ja koukun käteen. Alkaa tekemään. Tai kun pyörittelee massaa käsissään. Mutta noista pienistä virkatuista maatuskoista tulee korvakorut. En yleensä käytä roikkokorvakoruja, mutta maatuskoista tykkään. Naamat vielä kun saa tehtyä niillekin. Massapallerot kävivät uunissa ja ovat matkalla maalaukseen. Niistä pitäisi tulla silmukkamerkkejä ja muuta kivaa. Katsoo sitten kun saa valmiiksi.

Verkoista

Tiessä kulkee musta viiva läpi valkoisen maan. Harmaat ladot pellon laidassa ennen metsää. Saunan eteisessä sukset ja ahkio. Jäätä peittää lumiset dyynit. Selkä tuuleen vaelletaan kohti saalista. Mietitään selviämistä luonnon kynsistä. Syvyyksistä tulee tyhjiä verkkoja. Saadaan saalista. Annetaan järven niellä pyydykset takaisin. Tullaan sitten uudelleen katsomaan onko järvi antanut meille mitään. Kasvot tuuleenpäin takaisin. Viiksissä jääpuikkoja. Talvi on meille tyly. Talvi on samalla kaunis. Kesäinen valo, mutta luminen maisema. Ajetaan kotiin. Lämmitän hellan edessä käsiä. Matikkakeittoa.

Konnichiwa!

Tälläinen tyyppi valmistui tänään. Tulipa siitä iloinen.

Sitä odottaa jo uusi koti. Sen kaverilta puuttuu vielä sopivan kokoinen pää. Tein päitä oikein sarjatuotantona tänään valmiiksi, kun ei löytynyt sopiva ilmettä pinkille neidille. No onneksi joku muu saa sitten päällensä kropan harjoitusten tuloksena.

Kirsikankukkastenkin näperrys onnistuu kivasti, kun on edes toisen käden sormissa tunto! Nyt vaan taukojumppaa ja rentoutusharjoituksia, niin ehkäpä tämä sairastelu alkaa olemaan pikkuhiljaa ohitse. Siis hyviä uutisia kuuluu tänne kotisohvalle!

Appelsiinikylpyjä auringossa ja perinnetekstiilejä

Kävimme rentoutuslomalla Pärnussa. Kannatti mennä. Tuo oikea käsi sai taas tuntonsa takaisin ja olen siitä kiitollinen eräälle hyvin mukavalle ja ihanalle hoitajattarelle! Vasen ei seurannut mallia. Noh onhan tuo jo puoli voittoa!

Auringonvalo tulvi sisään ikkunoista. Se jäi mieleen. Appelsiinin tuoksussa kylpeminen oli uutta. Sellainen ihana tekemättömyys ja valoisuus. Lämpimässä lilluminen, kun ikkunan takana oli kuusikymmentä astetta kymempää. Kultainen pallo valaisi talvisen maiseman ikkunoiden takana. Aurinkoterapiaa.

Täällä kotonakin katselen sen paistetta ikkunan takaa ja tuoksuttelen appelsiinia. Kirjoittelen tässä näitä mietteitä Pärnun matkatamme.

Eesti näytti lumiset ja kylmät kasvonsa. Putiikeissa kurttukasvoiset punakat myyjät jaksoivat hymyillä paksuihin turkkeihin ja villavaatteisiin puettuina. Lämmitys oli pettänyt useasta pikkuliikkeestä. Toivotimme heille lämpöä ja kaunista kevättä. Shoppailumatkalla ostosmieliteoissa oli lämpimiä villavaatteita ja terveystuotteita. Tiskin takaa meitä ei aina ymmärretty. Väärä murre, ei saa aru..

Bussimatkoilla harrastimme haikaranpesäbongausta. Matkalla hämmästelemme kyläpahasia, ohikiitäviä taloja. Ihankuin jokaikinen talo olisi osallistunut piparitalokilpailuun. Kilpailun jälkeen pisihuvilat ja kärvähtäneet yritelmät ovat päätyneet samalle asuinalueelle kylkikylkeen tukemaan toinen toistaan. Odottaen Hannua ja Kerttua astumaan sisään piparikaupunkiin.Mistä talosta aloittaisi maistamisen. Ehkä siitä jossa oli ovessa päärynöitä. Tai siitä jossa oli sokerikuorutusksesta valuvia jääpuikkoja ja pitsiset pyöreät ikkunat. Siitä olisin halunnut kuvan muistoksi. Kuva jäi sekin mieleen. Olisi pitänyt sanoa bussin miehelle, että pysäytä haluan kuvan. Mentiin liian lujaa. Ja kamera oli kotona. Sellaista se on, kun lähtee matkaan liian nopeasti.

 Ensi kesäksi tahtoisin oppaaksi eestinkielentaitajan. Kielimuuri kaikesta yrityksestä huolimatta oli aika monen asian edessä. Kun viroa on ymmärtävinään ensin ja sitten taas ei ymmärräkkään yhtään mitään. Mutta ihanaa oli rentoutua ja nauttia olemisesta. Ja parasta oli tuliaiset itselle! Ihanat villakintaat ja energiapaita. Paidan sisällä on hyvä olla. Suojassa kylmältä. Niin ilmalta kuin ajatuksiltakin.

Aitan sisustuksesta

Meillä on mökillä sellainen vanha saunarakennus. Se on uuden saunan tieltä rannasta hinattu pieni aitan ja saunan yhdistelmä. Nyt sauna nököttää varastona. Seinät mustuneena, mutta saunamittarin jälki vaaleana läikkänä. Kun sauna oli vielä rannalla lattiassa oli rakoja joista näkyi ruohoa. Sen pieni ikkuna oli järvimaisemaa täynnä. Varpaat mutaisena mentiin saunaan lämmittelemään. Kiuas humisi niellessään puita. Löylyssä ikkuna meni huuruun ja piirtelin siihen kukkia.

 Nyt saunassa ei enää käydä. Sen lauteilla ei ole tuoksuvaa koivuvihtaa. Siellä on työkaluja, joilla rakennettiin se uusi sauna ja sitä mökkiäkin taisi isäni niillä kunnostaa ja lopulta mökkiin kasvoi valoisa yläkertakin. Lauta laudalta nakuteltiin seiniä pystyyn ja joskus niitä työkaluja tehtiin itse, sitä mukaa kun niitä tarvittiin. Nyt ne kaikki lepäävät siellä saunan pimeässä.

Siellä aitassa taas on muistoja ensimmäisistä sisustusinnostuksista. Ideoita piti toteuttaa vaikka oli vielä talvi ja pohjapiirrustuksia piirrettiiniltaisin kotona vahaliiduilla mainospapereiden taakse. Sitten lumenluonti tai pilkkireissuilla pulkan kyydissä raahattiin pieniä raidallisia kukkapurkkeja mökille. Koska ihan kohta olisi kevät ja sitten kesä. Rämmittiin kainaloita myöten hangessa ja käytiin pilkillä. Kylmiä varpaita lämmiteltiin pienen takan edessä samalla kun paistettiin makkaraa mökissä.

Aitassa on nyt ylimääräisiä vuoteita ja kaikenlaista ylijäänytta uusien kalusteiden alta pois muutettua tavaraa. Siellä on minun tuleva kesätyöni. Aion sisustaa ja kunnostaa sen huonevanhuksen. Haluan muuttaa kesäni sinne aittaan. Sellainen on minun mökkiunelmani. Vaalea huone laverilla, pikkupöydällä ja eriparisilla tuoleilla. Siellä ei tarvitsisi olla sähköjä. Lukuvalo olisi ehkä kuitenkin mukava, sitten illoiksi kun on jo pimeää.

Nyt aitan lautaseinät kutsuvat hiomaan ja maalaamaan. Pitsikokoelma pääsee laverille tyynyiksi. Punapilkullista valkoista ja turkoosia sekä tietenkin pellavaa. Vähän sellaista ranskalaista tunnelmaa. Vanhaa kulunutta ja käytettyä. Ei olisi mitään uutta. Eriparisia unohdettuja juttuja uudessa tarkoituksessa. Omalla kädenjäljellä varustettu kesähuone. Kuitenkin talvenkestäviä tavaroita. Ehkä osan voisi piilottaa talveksi mökkiin suojaan kosteutta.

Katsotaan mitä näistä unelmista syntyy. Pitsivarastosta syntyi tänään tuollaisia tyynyjä.

Tölkistä toffeeta

Nyt se on sitten tämäkin ihme koettu. Kun keittää sopivan aikaa maitotiivistetölkkiä vesikattilassa siitä tulee toffeeta. Tokihan toffeen tai kinuskikastikkeen valmistaminen itse kotimaisesta maidosta on ekologisempaa ja silkkaa ajan säästöä. Mutta silläkin uhalla oli pakko kokeilla.

Maitotiiviste tai kondensoitu maito laitetaan avaamattomassa tölkissä vesihauteeseen kiehumaan noin kolmeksi tunniksi.(etiketti kannattaa poistaa liiman takia) Keitä keskilämmöllä vähintään tuo kolme tuntia.Liian miedolla lämmöllä toffee ei karamellisoidu riittävästi tuossa ajassa. Toffeen pitäisi olla kauniin ruskeaa. Tällä kävi niin ettei lämpöä ollut tarpeeksi ja toffee oli valkoista. ( Huomaa, että tähän ei käy makeuttamaton valmiste, tölkissä lukee erikseen jos tuotetta ei saa keittää!)


Hyvän makuista tuo kyllä on, mutta ehkä hieman liian makeaa jopa sokerihiiren makuun! Kaadoin piirakkavuokaan toffee/ kinuskin koska ajattelin, että se jähmettyisi kylmässä. No eipä sitten jähmettynyt.. :)Koristelin pinnan kaakaokastikkeella ja veitsellä kuvioin tuon pinnan. Hyvää jäätelön tai suklaakakun kuorutteena. Hedelmistä mango tai banaani sopii hyvin tuon toffeen kaveriksi. Jännää ja makeeta!

Villasukkalaatikon kätköistä

Tämmöisiä aarteita löysin kotipuolesta. Hauskan malliset joustinneulesukat ja kivan väriset sormikkaat. Sukat istuu yllättävän hyvin jalkaan vaikkei olekkaan kantapäitä niissä ollenkaan.

Männyistä ikunan takana

 Valossa männyt astuvat esiin valkoisesta taustastaan. Neulaset muuttuvat vihreiksi ja kaarna hehkuu oranssina auringon sylelyssä. Puun pinnalle on jäätynyt vesipuro, joka loistaa lasisena kuorena puun pinnalta. Yksinäinen tikka etsii aamiaistaan puun pinnalta. Koputus kuuluu tähän pöydän ääreen. Juon teetä ja mietin aamun valoa. Valossa kaikki näyttää avaralta ja puhtaalta. Sininen on jotenkin sinisempää ja keltainen keltaisempaa. Aurinko piirtää parvekkeen lyhtyjä varjoina keittiön seinälle vasta iltapäivällä. Vielä aurinko on häivähdys puiden latvoissa. Kun kaikki olisi tänään kaunista. Kaunista kuin tämä aamuinen hetki.

Kohta otan villaisen viltin ja menen retkelle tuonne parvekkeelle. Ajattelin katsella noita puita ja kuunnella lintuja hetken. Voisin ehkä hieman virkata siellä, kun sisällä istuminen on niin nähty. Saapahan pääkin happea välillä. Sitten leivon pullaa. Eilen en saanut mitään aikaan, kun pää oli täynnä tuulta. Mutta tänään on reippaampi olo.

Keväästä

Tänään on haikea päivä. Taivaskin on sellainen tuolla ulkona. Haluan taas kaivautua sinne eteläkammariin sinisen haahkanuntuvapeiton sisään. Haluaisin jatkaa talviunta siellä lämpimässä. Haluaisin haaveilla keväästä.

Haluaisin pestä hiukseni sadevedellä peltisoikossa. Valo heijastuu kauniisti vedestä. Aurinko leiskuu kauniina läikkinä vaalealla lautakuistilla.

Sateella. Menisin ulos sateeseen, pukisin punaiset saappaat jalkaani. Olisin iloinen kaiken harmauden keskellä. Pisarat ropisisivat suureen sateenvarjoon. Olisin suojassa.

Nautin kylmästä kevättuulesta. Se kertoilee eteenpäin jatkamisesta, muutoksesta. Se tulee voimakkaina pyörteinä ja huutaen. Se liikuttaa talvea tieltään. Sitä ei voi olla tuntematta. Se menee suoraan luihin ja ytimiin. Ajatuksiin. Sitten se pakottaa minua jatkamaan eteenpäin. Puhuri ottaa minut mukaansa. Sen tuulen äänellä laulaa viulu haikeaa, kiihkeää lauluaan. Se äänessä on aavistus sillan alitse kulkevaa kevätpuron iloa. Sen sillan alitse, jolla kesällä ongitaan hopeisen hohtoisia kaloja. Ei ihan vielä. Vielä ei ole sellainen leppoisa unelias kesäpäivä. Haluan, että tuuli tulee ensin ja antaa kaiken muuttua. Sellainen tuuli laulaa koivuissa ja pajunkissoissa sitten, kun on kevät. Siellä ei olisi tätä kipua.

Närhellä on sininen paita

Tänään aamulla ikkunasta minua katseli tuommoinen siivekäs. Närhi on varislintu tiesittekös? Onkohan sekin sellainen kimaltelevien esineiden perään haikaileva lintunen. Vai onko se valmiiksi jo niin kaunis ja värikäs, ettei se tarvitse maallista omaisuutta kimaltamaan risupesäänsä sitä arkea piristämään ja puolison iloksi.

Varis on muka itsessään liian tavallinen jotta kelpaisi sellaisenaan? Äänellään se variskin laulaa, sanotaan. Tavallinen harmaa varis.


Mitenkäs se harakka sitten oikeuttaa sen hamstraamisen ja kimallusten keräilyn? Sillähän on jo kauniit värit sulkapeitteessään. Sillä se itsessäänkin loistaa tyylikkäänä mustavalkoisessa asussaan.
Mustaan on lisäksi sivelty pintaan hohtavan kauniita värejä. Ne harakat ovat vähän niinkuin salaa pukeutuneet hienoimpaan juhlapukuunsa, jota ei kuitenkaan huomaa ellei se osu auringonvaloon.
Harmaassa metsässä se saa siis luvan olla kaunis salaa ja silti keräillä ihania asioita. Tai ainakin seuraavaan auringonpaisteeseen.


Korppi se vasta onkin, kun on kokonaan tuommoista kaunista mustaa, on älykäs ja osaa laulaa. Vähän niinkuin tuo Jenni Vartiainen, jota kuuntelen aamun kunniaksi tänään.

Jos meillä kotona toimisi tuollainen eläinmaailman järjestys, olisi tämä talous yhden varislinnun ja yhden oravan asuttama. Korpiksi se toinen väittää itseään, mutta alkaa epäilyttävästi haalistumaan harmaaseen nuo pään seudun sulat. Vaikka eipä ole hukannut kaunista kiiltävää mustaakaan vielä siipisulistaan.. Ja onhan se oppivainen lintu se korppi. (Tarkkailun alla on siis tuo lajimääritys yhäedelleen) :)

 Linnun koivissa on kulkeutunut ihania kimaltavia juttuja kyllä. Tietokoneen viehättäviä osasia on tuotu puolison iloksi. Ja mitä sen oravan varastoihin tulee, on pesässä yllinkyllin pehmusteita ja lämmikettä. Pähkinät on tosin aina hukassa, mutta onneksi niitä löytyy hengenpitimiksi aina vahingossa.

Meillä ajetaan autolla oravaisesti ja varislinnuille sanotaan kadulla päivää. Asiaankuuluvasti on rengastettu koipi ja käpälä toisen tassunkuvalla.

Kerrothan minulle, jos sinulla on varastossa eläintarina. Kimaltavaa aamua lajista riippumatta teille!

Helmiterapiaa

 Onpas ollut outo viikko. Kipeys tuli takaisin ja varasti tunnon myös oikean käden sormista. Se on kurjaa.
Mutta silti tällä viikolla sain näin paljon juttuja aikaan..

 
Tämän viikon sana oli helmityöt, joita kokeilin nyt ekaa kertaa. Olin Korutaivaan järjestämällä helmikurssilla. Vaikka olen osallistunut helmien tekoon niin Ghanassa lasihelmipajalla, kuin Verkarannassa Tampereella järjestetyssä lasinpuhalluskurssilla, ei ole koskaan pälkähtänyt päähän alkaa tekemään niistä koruja. Ghanan reissultakin jäi aikamoinen saalis niitä helmiä kaappien kätköihin.

Korutaivaan kurssilla tehtiin kaulakoru, korvikset ja punottu rannekoru. Olipa kyllä ihania värejä noissa helmissä ja valikoimaa liiaksikin asti! Ensin olin liian pikkutarkka, enkä saanut aluksi millään kivan näköistä korua kehitettyä. Sitten päätin heittää pois liian ajattelun ja pujottelin vaan ihania värejä peräkkäin kaulakoruun.

 Helmet pysyivät hyppysissä, joten eipä tunnottomuus hidasta kun on puuhastelu vaan tarpeeksi kivaa:) Hyvin se meni ja sain kaikki jopa valmiiksi. Ja kärsivällisyyshän tässä kasvaa ihan ite eestään, kun joutuu hengittämään syvään ja välillä laskemaan sataan. Eikä enää ees harmita kovasti vaikkei sormet toimikkaan. Pitää vaan sopeutua olemaan käsipuoli.

Tämä käsipuoli sai aikaan tämmöisiä tällä viikolla:

1 uusi Jämäfakiirit-blogi piperryskaverin kanssa :)

Herkkuna tein juustokakkua ja mansikkamargariittaa torstain kunniaksi. Nam!

 2kpl pikkugeishoja

Olen iloinen :)

  Sackboyn plainversiosta prototyypin (pelihahmo Little Big Planetista)

Kaulakorun, korvikset ja rannekorun ihanalla helmikurssilla:)