Pihatuumailua:

Puutarhan hoidon vaikeuksista:

Idea: Istuttaa pihamaalle kukkapenkkiin hyötykasveja nuupahtavien lobelioiden sijaan.
Tavoitteet: Lähiruokaa, luomua ja vihreä piha

Käytännössä: 
Rucolan tuhonneet toukat->;; Hävitysyrityksiä 0 = en viljele rucolaa enää koskaan!

Muurahaispesä keskellä pionipuskaa ja toinen katajassa
->Hävityslukemista vuoden -52 niksikirja:
a: naftaliini b: ddt c: aluna d: kiehuta, polta, tuhoa, hävitä, suolaa.
2:Kaupassa: Myrkytä
3.Ystävien neuvo: Anna olla, tai mausta penkki kanelilla.
4.Käytännössä: laiskottele, unohda telkkari, hyväksy ne, nythän sinulla on paljon ystäviä ja ilmainen muurahaisterraario telkun korvikkeena.

Rusakon talviaamiainen sinnittelee yhä elossa!

Talvella: mustikkapensaan söi jälleen rusakko!
-> Hävitysyrityksiä 1
Siirsin puskan maasta korkealle kukkalaatikkoon (rusakko kiipesi kukkalaatikkoon ja söi puskan) Jo kolmas vuosi peräkkäin.. Opi ja onnistu!

Rastaiden tulevat herkut

Marja-aikaan: Räkättirastaat söivät mustaviinimarjasadon (osittain)
->Hävitysyrityksiä 1
Puskien verkottaminen viime tingassa ja mies vannotettu vahtimaan verkkoja, jos lintuparat jäävät kiinni(Mies tarpeeksi rohkea irrottamaan niitä?)

Syksyllä: Etanat söivät kaiken jäljellejääneen mukaanlukien 
marjapensaiden lehdet! 
->Hävitysyrityksiä1000
Etikkaetanat, keitetyt etanat, oluessa lomailevat etanat, suolatut etanat
= yhä vain piisasi etanoita.. (Kuka muka murhanhimoinen?)

Hämähäkkejä: Ei haittaa, eikä pelkoa
(Sisälle ei tarvitse kylläkään yrittää!)


Perhosia: kammottavaa!! Niitä lentää yön hämärissä sisälle ja sitten ne polttavat itsensä lampuissa ja se on hirvittävää!!
-> Hävitysyrityksiä 1
Perhosten uloskuljetuspalvelu suuressa lasitölkissä ja tölkin suu tukitaan perhosenmetsästys aa-nelkulla..Kiljahdellaan ja kauhistellaan kiinniotto -ja vapautusvaiheessa!(Laitetaan usein mies asialle)

Tyyppi jäi kiinni!

Kaluttua kehikkoa

 Ampiaiset: Jyrsivät puukehikosta peäsänrakennusmateriaalia
-> Hävitysyrityksiä 0
(Saan pesän sponsoroinnista palkkioksi hunajaa?) Ampiasen sisätiloihin joutuessa on niiden tappaminen rangaistava teko! Ampiaiset vangitaan hellävaraisesti tulitikkulaatikkoon ja vapautetaan ulkona. Ei tule pahaa mieltä! Varotaan pistoksia! Lääkekaapissa pinsetit ja kortisonia (Kyypakkaus? Mikä se on?)

Matoja pyydystävät tirpat: mylläävät koko penkin tasaisesti
->Hävitysyrityksiä 0
Eräs tomera talitintti sentään maksaa aamiaisesta toimimalla puoli viiden herätyskellona! (Kiitos!)

Parhaat palat:

Hasselpähkinä-viljelyksiä

Tässä se jo itää

Kaltoin kohdeltu ruohosipuli? Kohta tulee kukkia!

Viime viikolla: Naapurikuusen orava+ sitä pähkinöillä hemmotteleva naapuri
Orava on seurannut epätoivoisia viljelypuuhiani ja päätti näyttää hieman mallia = istutteli ihan muina tyyppeinä kukkapenkkiin hieman hasselpähkinää ja auringonkukkaa.
Seuraus: syviä kuoppia keskellä yrttipuskia ja tuhoutuneita taimia. (Luulin, että ruohosipuli on ainoa joka menestyy penkissä, mutta katinkontit ei!) Orava istutti myös keskelle ruohosipulia pähkinöitään!
->Hävitysyrityksiä 2
1: kerättyjä pähkinöitä nyt 35 ja auringonkukkien annan vaan olla, kun niitä on ehkä säkillinen! 2:kaupasta ostettu kumikäärme =pelotti oravan ja räkättirastaat(toistaiseksi!)

Kobra osa suomen luontoa!

Tilliä

Sininen otökkä ottaa aurinkoa

Röuva Kärhö kärhentelee

Pikkusydän

Tästä "rikkaruohosta" tulee vadelmateetä

Timjami,  rosmariini ja karri  jonossa

Kipparikallelle pinaattia

Tuoksuvaa laventelia

Pakastin pullollaan vihreitä herkkuja: minttua, ruohosipulia, basilikaa, persiljaa, pinaattia, tilliä ja kamomillaa. Rikkaruohoistakin sain vadelman lehtiä ja nokkosta. Niillä meni viime talvi mukavasti. Nyt odotellaan uutta satoa. Ruohosipulia on jo saatu litran purkki pakkaseen Kiitos naapurinkuuseen Oravainen!

Vielä jaksaa yrittää

Kukkapenkkini taitaa siis elättää minun ja mieheni lisäksi aikamoisen määrän öttiäisiä! Suosittelen :D

Pyöräilyä sateella

Tässä pyöränkoppaan kiukkupussi. Kiukkupussi- nimitys oli työnimenä, kun vettä kassiin loiskutteleva sääherra ja ystävällinen autoilija (Not!) kerran sai hiukan verta kuohahtamaan ja tämän naisen tarttumaan vahakankaaseen ja ompelukoneeseen.

Mielestäni kassinsuojuksesta tuli kätevä. Se sisältää koriin sopivan laukun ja siihen päälle pingotettavan kannen. Irrotettava kansi on kätevä, koska sitä voi myös käyttää satulan suojuksena. Siis pyöräilijää ei tuijoteta ihmetellen, kun takalisto säästyy näin satulan sieniefekteiltä. Tiedättehän: vesisateessa satula imee itseensä petollisen paljon vettä ja sitten pahaa aavistamaton pyöräilijä lässähtää satulaan ja voilà satulakuvio takalistossa. Se ei ole kovinkaan imartelevaa julkisilla paikoilla :)

Ja se kangas on ihanan värinen! Sateella kun tuppaa olemaan aina harmaata. Pussukka piristää kovin tätä arkipolkijaa. Kangas on hommattu Jyskistä. Samaan kankaaseen, tosin puolukan punaiseen verhottiin myös parvekkeen pöytä.

Puutteena suojuksesta puuttuu kantokahva. Olisi kätevää saada vielä kassi mukaan vaikka kauppaan. Vaatii hieman tuumailua tuon kahvan asentelu. Keksintö on kuitenkin toimiva ja konepestävä.

Nyt ei pääse kassiinkaan vettä. Tämä kun on testattu ja havaittu hyväksi! Vielä kun joku tuunaisi mun kamalat ja liian isot sadehousut yhtä kivoiksi!

Noitakeittiö

 Mökkeilimme tuossa eräänä kauniina viikonloppuna ja kiitos huikaisevan lähiapteekkimme sain hankituksi kasvivärjäykseen tarvittavia kemikaaleja. Oksaalihappoa ja alunaa. Isäni oli parturoinut mökkitonttimme puita joten värjäysmateriaaliakin oli sopivasti tarjolla. Käytin värjäyskasveina poronjäkälää ja kuusen oksia ja koivun varpuja ja lehdenalkuja.

Keittelin järvivettä muuripadassa ja haudutin huumaavantuoksuista kuusimehua taasen. Sekaan keräilin koivunvarpuja. Niitä haudutettiin padassa noin pari tuntia. Liemi kannattaa seuraavalla kerralla siivilöidä puhtaaksi!! Sekaan sitten alunaa ja kastellut Jämsän Huopatehtaan väräyslangat. Nämä langat värjääntyivät keltaisiksi. Niitä haudutettiin noin tunti 60 asteessa.

Seuraava satsi sisälsi poronjäkälää, jota haduttelin harsopussissa (kuusenhavuista viisastuneena) Laitoin yhden keltaisenkin vyyhdin sekaan. Valkoiset värjääntyivät vedenvihreiksi ja keltainen sai hauskasti koivun hiirenkorvan värin.

Päivä oli kaunis ja järven rannassa värjäily oli leppoisaa, joskin "noita nokinenäksi" kehui yleisö..
Lankojen kuivausta vahti tarkoin sisiliskoneiti aitan kulmalla. Värjäri sen sijaan keräili puupölkkyjä halottavaksi. Saadaan niillä lämmittää saunaa kai toisenkin kerran. Lapsityövoiman käyttö on kuulema sallittua, jos ne lapset sattuu lähentelemään kolmeakymppiä ;)

Tällä kertaa värjäilystä ei tullut aprillia ja kuravettä, sekä valkoisia puuvillapyyhkeitä, niinkuin edelliskerran voikukkakeitännässä.. Langat oikeasti värjääntyivät!! Ihanaa. Sitten kutomaan mökkiläisille villasukkia kalastusretkille ja marjametsään niihin parhaisiin saappaisiin.

Kirjoneuletunikan etananhidas valssi

Tahdoin neuletunikan. Sellaisen ihanan väripilkun. Kun keho tekeytyy kylmällä säällä kilpikonnaksi ja pää vetäytyy kilven sisään, sinne jonnekkin hartioiden uumeniin.

Ihana lankakauppiaani kuunteli kärsivällisesti kevään mittaan rutinoita. "Tää tahtoo tunikan, muttei voi neuloa! Epistä! Tahon silti, ehkä oranssin, ehkä vihreän, tai ehkä sellaisen jonkun värikkään..."

Sopivaa mallia ihastelin tietämättäni jo viime vuoden puolella, siellä lankakaupan mallinuken asusteena. Katselin silloin kirjoneuletunikaa ja totesin, ettei taida olla mun juttu tuommoinen vaikea. Nyt sain päätettyä ehkä-paidan värit. Lankana puuvillainen Sandnesin Mini Duet. Väreinä ruskea, lime, aqua ja luonnonvalkoinen. Ei tullut mitään supervärikästä sitten kuitenkaan.

Malliksi siellä kaupassa ehdoteltiin sitä samaa vaikeaa kirjoneuletta!  Ohjeessa kaksi puolosen tai kolmosen puikot (Hui sentään, pitkään paitaan. Eihän se valmistu KOSKAAN!) Lisäksi kirjoneuletta helmaan ja kaarrokepääntiehen. Mihin olinkaan suostunut?

Ystävällinen lankakauppias kertoi, että saan neuloa kaupan neulekoneella tunikan yksiväriset osuudet, jotta tekele valmistuu inhimillisyyden rajoissa ja saisin sitten tuntumaa oman koneen kanssa. Tämä on sitä palvelua sanon minä! Kiitos ja kumarrus kuuluu siis kauppiaalle!

Omasta neulekoneestanikin tuli vihdoin valmista. Se oli löytö erään tuttavan vintiltä kotopuolesta. Sinne se oli jäänyt vuosiksi odottamaan minua. Se konevanhus oli syönyt sisäänsä pienen eläimen turkin verran erinäistä karvaa kera ompelukoneöljyn. Neuleen nälkä kun oli vintillä iskenyt. Ihmekkö tuo. Sisälmysten huopakisko oli tyystin väsynyt elämänsä tarkoitukseen ja neulatkin olivat kesäterässä. Tämä otti sitten ja purki koko hökötyksen ja ihan itse taitavasti askarteli tiivisteen. Tietämättä mitään neulekoneen varaosia toimittavasta Joha Oy:stä . Olisihan se ollut ihan kätevää tilaillakin tuollaisia kaikenmaailman osia, mutta onneksi meillä on kirpputorit!

Sitä konetta siis putsattiin ja viritettiin ja ihmeteltiin ihan hirvittävän kauan. Nyt se on käyttövalmis! Juhlin sitä vielä jollain sopivalla työllä.

Mutta nyt on tunikan vuoro tulla lipastosta. Lankankaupassa sitten neuvoivat kuinka koneen saan "käyntiin" Ja sitten vaan viuh viuh neulomaan ja kavennuksia välillä. Niskavammaisen paratiisi on semmoinen kone! Sain parissa aamupäivässä etu- ja takakappaleet valmiiksi. Aikaa meni ehkäpäs kolmisen tuntia.. Hurjaa tahtia siis. Sitten käsin olisi tehtävä helman ja kaarokepääntien kirjoneuleet. (On selkeesti opittu myös uusia hienoja sanoja)

 

Alareunaa aloin  neulomaan ja mallipiirrustuksen mukaan neulominen onkin yllättävän kivaa! Mallipiirrustuksesta näkee hyvin kuinka työ etenee, eikä ole työlsää puurtamista, kun saa kokoajan vaihataa väriä. Kieli poskelle ja vääntämään lankaa puikoille siis.

Tein ahkerana oppilaana väritystehtävänkin, joka minulle annettiin. Helpottaa hahmottamaan kovin tuota
mallipiirrosta. Milloin olet viimeksi muuten värittänyt? Oletko viivojen ylivärittäjä, vai pysytkö aina niiden sisällä väreinesi?

Värikästä tiistaita kaikille!

Karkkilakkoilua:

Karkkilakossa viime viikolla:

Mirkun itsehillintä petti kaverin syntymäpäivillä. Oli syötävä kakkua ja sitten syötiin kourallinen karkkia. VAIN 1 kourallinen irtokarkkeja.

Se oli Mirkun mielestä oiva saavutus, mutta Yleisöstä kuului hieman vastakkaisia mielipiteitä. Yleisön mielipiteistä huolimatta Mirkku jatkoi sitkeästi juhlahumun läpi, ilman enempiä karamelliannoksia, mutta juhlajuomaan salakavalasti piilotetut sokerit saivat mopon karkaamaan täysin käsistä.

Lauantaina sitten Mirkku vannoi ottavansa itseään niskata kiinni.

Sunnuntaina koko juttu oli unohdettu ja leivottiin sitruunaista rahkapiirakkaa. Mirkku taisteli leivontakaaoksen keskellä ja kaatoi taikinaan mielestään sopivan vähän sokeria. Jätti kermankin ja tuorejuuston pois vaikka ohjeistuksia huudettiin Yleisön taholta ahkerasti. Mirkku kommentoi Yleisön ohjeistuksia näreissään: -" Täällä kaapissa ei oo tuorejuustoo", -"Ei oo kermaakaan!", -"Hei kamoon, siitä tulee liian hapanta, jos ei paa yhtään sokruu, haloo!", sekä -"En varmana lähe kaupaan!"


Epäonnistumisen ajatuksista huolimatta piirakka saatiin uuniin saakka. Piirakan paistuttua Yleisö hurrasi laimeahkosti. Enempiä huuteluita ei tällä kertaa kuulunut, koska yleisöllä oli suu täynnä rahkapiirakkaa. Kuului jopa epämääräisiä kehuntamuminoita. Mirkku jätti piirakan maistelun vain kahteen pienehköön viipaleeseen sunnuntaina.  Toimitus väittää piirakkaa nähdyn vielä maanantain puolella. Alkaako tilanne olla siis jo hallinnassa?

Mainittakoon, ettei Yleisö koskaan ennen ole pitänyt a: sitruunasta b: rahkasta. Mirkku kommentoi sunnuntain haastattelussa - "Luulen, että koko tykkäämättömyys on ollut väärinkäsitystä, sillä Yleisön ilme on johtunut vain kypsyttämättömien ainesten happamesta yleismausta." Asiasta kiisteltyään Yleisön kanssa Mirkku pakeni paikalta läheiseen skandinaaviseen huonekaluliikkeeseen tekemään "edullisiä löytöjä". Mirkun löydökset paljastetaan seuraavassa jaksossa:

Toimitus löysi Mirkun käyttämän ohjeen täältä.
Mirkku pahoinpiteli ohjetta näin:

Sitruuna-rahkapiirakka Mirkun tapaan:

Muropohja:
100g margariinia
1dl sokeria
1 muna
2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
2 purkkia rahkaa 400g
3 kananmunaa
2 rkl perunajauhoja
0,5dl sokeria+ 1tl vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
(rusinoita)

Voitele vuoka, valmista muropohja: vaahdota sokeri ja rasva, lisää kananmuna, lisää jauhot ja leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan.  Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Täyte: Sekoita rahka ja kananmunat kulhossa,sekoita  perunajauho pieneen rahkatilkkaan ja lisää seokseen. Lisää sokerit ja raasta sitruunan kuori ja purista sitruunan mehu seokseen. (Pääsiäisversioon sopisi hyvin myös rusinat.)  Kaada täyte piirakkapohjalle ja paista noin 50 minuuttia uunin keskitasolla.

Jos tiedät vähäsokerisempia leivontaohjeita saat laittaa vinkkiä toimitukseen! Tue Mirkkua matkalla eroon sokeririippuvuudesta!

Tuulispäivä

Tänään tuulee niin, että sielu jäätyy. Sielun löysin uudelleen täältä. Ja syämmen, jolla viheltää komistuksen perään. Itku löytyi rankkuudesta ja kaunis sai tipat valumaan silmistä. Lehdet liisivät tuulessa. Ja niin minäkin liisin. Pois kotoa, mutten kotiin. Valo on samanlainen kuin paitariepu päällä. Rakennan variksenpesän nojatuoliin ja sitten virkkaan itseni sen sisään. Sattumusta ja ihanuutta. Niinkuin rikkimennyt lasi. Terävä reuna viiltää, mutta sen kuplien läpi näkyy omituinen päivä. Mikään ei ole silloin oikein, eikä nurin. Nyt on vain kiinteitä ja pylväitä ja sitten nukun villaista unta.

Puutarhahommia

Vaikka pihassa on lunta vielä noin metri, haaveilen puutarhahommista. Löysin kauppareissulta metsämansikan sukuisia siemeniä ja timjamin siemeniä. Haaveilen tässä istuttamisesta ja pihan kunnostamisesta.

Listalla on pihalaatat kulkutielle etupihalle. Nyt siinä on kivituhkaa, joka sitten sulamisen jälkeen alkaa kuraamaan eteistä ihan kiusallaankin. Pihakivet ovat helpompia pitää puhtaana ja talvellakin lumenluonti onnistuu ilman hankaluuksia.

Sitten olemme suunnitelleet terassin laajentamista, koska nyt terassi on pikkuinen, eikä siinä oikein pysty tekemään mitään järkevää.  Haluaisin laajentaa terassia niin, että vesiheinäinen nurmikkokaitale saisi luovuttaa tilansa terassia varten. Haluaisimme saada tilan grillille ja ehkäpä pienen pöytäryhmän, jossa istua iltaa sitten kesällä.

Viime kesänä vietimme helleyöt parvekkeen viileydessä. Kuuntelimme mustarastaan vihellyksiä ja nautimme aamiaisen parvekkeella. Salaattitarpeet ja yrtit grillihetikiä varten napsittiin suoraan kukkapenkistä.
Tulevana kesänä olen ajatellut ottaa kukkapenkin vieläkin parempaan hyötykäyttöön ja koetan saada sen täyteen yrttejä yksivuotisten kukkien sijaan. Koska onhan yrteissäkin aivan mielettömän ihania kukkia.

Toimenpiteenä pihahommien alkuusaamiseksi soitin paikalliselle pihasuunnittelijalle.(Tähän omat taitoni eivät riitä, koska olen erikoistunut lähinnä kukkien tappamiseen) Pyysin häneltä ideoita pihakiveyksiin ja aioin udella samalla myös yrttimaan laittoa koskevia vinkkejä. Pihaihminen tulee kylään heti, kun lumi on sulanut. Siis huomenna!

Toivon lisää lumensulattavia sateita ja sellaisia aurinkoisia päiviä!