Tahdoin neuletunikan. Sellaisen ihanan väripilkun. Kun keho tekeytyy kylmällä säällä kilpikonnaksi ja pää vetäytyy kilven sisään, sinne jonnekkin hartioiden uumeniin.
Ihana lankakauppiaani kuunteli kärsivällisesti kevään mittaan rutinoita. "Tää tahtoo tunikan, muttei voi neuloa! Epistä! Tahon silti, ehkä oranssin, ehkä vihreän, tai ehkä sellaisen jonkun värikkään..."
Sopivaa mallia ihastelin tietämättäni jo viime vuoden puolella, siellä lankakaupan mallinuken asusteena. Katselin silloin kirjoneuletunikaa ja totesin, ettei taida olla mun juttu tuommoinen vaikea. Nyt sain päätettyä ehkä-paidan värit. Lankana puuvillainen Sandnesin Mini Duet. Väreinä ruskea, lime, aqua ja luonnonvalkoinen. Ei tullut mitään supervärikästä sitten kuitenkaan.
Malliksi siellä kaupassa ehdoteltiin sitä samaa vaikeaa kirjoneuletta! Ohjeessa kaksi puolosen tai kolmosen puikot (Hui sentään, pitkään paitaan. Eihän se valmistu KOSKAAN!) Lisäksi kirjoneuletta helmaan ja kaarrokepääntiehen. Mihin olinkaan suostunut?
Ystävällinen lankakauppias kertoi, että saan neuloa kaupan neulekoneella tunikan yksiväriset osuudet, jotta tekele valmistuu inhimillisyyden rajoissa ja saisin sitten tuntumaa oman koneen kanssa. Tämä on sitä palvelua sanon minä! Kiitos ja kumarrus kuuluu siis kauppiaalle!
Omasta neulekoneestanikin tuli vihdoin valmista. Se oli löytö erään tuttavan vintiltä kotopuolesta. Sinne se oli jäänyt vuosiksi odottamaan minua. Se konevanhus oli syönyt sisäänsä pienen eläimen turkin verran erinäistä karvaa kera ompelukoneöljyn. Neuleen nälkä kun oli vintillä iskenyt. Ihmekkö tuo. Sisälmysten huopakisko oli tyystin väsynyt elämänsä tarkoitukseen ja neulatkin olivat kesäterässä. Tämä otti sitten ja purki koko hökötyksen ja ihan itse taitavasti askarteli tiivisteen. Tietämättä mitään neulekoneen varaosia toimittavasta Joha Oy:stä . Olisihan se ollut ihan kätevää tilaillakin tuollaisia kaikenmaailman osia, mutta onneksi meillä on kirpputorit!
Sitä konetta siis putsattiin ja viritettiin ja ihmeteltiin ihan hirvittävän kauan. Nyt se on käyttövalmis! Juhlin sitä vielä jollain sopivalla työllä.
Mutta nyt on tunikan vuoro tulla lipastosta. Lankankaupassa sitten neuvoivat kuinka koneen saan "käyntiin" Ja sitten vaan viuh viuh neulomaan ja kavennuksia välillä. Niskavammaisen paratiisi on semmoinen kone! Sain parissa aamupäivässä etu- ja takakappaleet valmiiksi. Aikaa meni ehkäpäs kolmisen tuntia.. Hurjaa tahtia siis. Sitten käsin olisi tehtävä helman ja kaarokepääntien kirjoneuleet. (On selkeesti opittu myös uusia hienoja sanoja)
Alareunaa aloin neulomaan ja mallipiirrustuksen mukaan neulominen onkin yllättävän kivaa! Mallipiirrustuksesta näkee hyvin kuinka työ etenee, eikä ole työlsää puurtamista, kun saa kokoajan vaihataa väriä. Kieli poskelle ja vääntämään lankaa puikoille siis.
Tein ahkerana oppilaana väritystehtävänkin, joka minulle annettiin. Helpottaa hahmottamaan kovin tuota
mallipiirrosta. Milloin olet viimeksi muuten värittänyt? Oletko viivojen ylivärittäjä, vai pysytkö aina niiden sisällä väreinesi?
Värikästä tiistaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti