Haruni-huivi

Tästä ihanasta langasta aioin tehdä neulotun hihattimen kesäleningin kanssa.

Etsystä löysin taivaallisen ihania pitsijuttuja ja lankakaupassa lähti taas mopo käsistä.  Lankakauppias oli neulonnut samaisesta langasta ihanan haruni-huivin ja ajattelin soveltaa ohjetta pitsihihattimeen.

Eli ensin neulon huivin novitan wool-langasta, jotta osaan sitten ohjetta soveltaa sitä hihattimeen. Tunnen itseni jo valmiiksi todella älykkääksi kädelliseksi!

Nyt siis jo valmiiksi itken suuruudenhulluuttani. Aioin ensin suomentaa tuon enkunkielisen ohjeen, jotta sitten voisin sitä muokkailla. Mutta lyhenteiden suomentamisen ja hitaan tavaamisen jälkeen, ohje olikin vain kavennuksia ja lisäyksiä, joten ohjeen suomentaminen kokonaan olisi ollut turhaa työtä.

Tuumasta toimeen ja huomasin, että tekemiseen vaaditaan kyllä ohjeen orjallista noudattamista ilman häiriötekijöitä. Sen verta huono neuloja olen, etten pitsineuletta tehdessä kykene katsomaan telkkua.

 Hassua oli, eten tajunnut ollenkaan mitenpäin kolmio alkaa muodostumaan. Tajuaminen tapahtui vasta kerroksella 35! Hämäläistä verta vissiin virtaa suonissa jonkin verran :)

Kokeiluhuivia neuloessani tajusin myös, että hihatinta varten koko ohje pitää kirjoittaa alusta saakka uudestaan. Haluaisin käyttää tuota neulekuviota ja reunaan lehtikuviota. Mutta neliskanttisen takakappaleen tahtoisin. Siinäpä pähkinää ja vähän käpyäkin purtavaksi iltojen iloksi..  Nyt neulotaan sitten harunia urakalla..

Vaahtokarkki-kriisi

Nyt voin jo syyttää maailmankaikkeutta sokerilakon terrorisoinnissa. Kaikessa ruuassa on sokeria. Onko oikein, että yhdestä mehulasillisesta kertyy 8 palaa sokeria? Mitä? Lehdissä on vain ja ainoastaan jotain vaahtokarkkisuklaatoffeehöttö-ohjeita. Miksi oi miksi? Kolme päivää olen sitten haaveillut vaahtokarkista.

 Ehkäpä tämä ruuan tutkiskelu ja tarkkailu on noussut trendiksi, kun jopa vaalimainoksessa joku valistunut ehdokas vetosi äänestäjiin seuraavasti: "EI säilöntäaineille ja myrkyille ruuassa ja elintarvikkeissa" (Tosin samalla kyseinen ehdokas vetosi kansalaisiin kieltämällä moskeijoiden ja minareettien rakentamisen.) Se siis äänestämisestä.

 Minusta on hyvä, että ruoka-asioihin on alettu kiinnittämään huomiota. Koska kyllä se on huolestuttavaa, että elintarvikkeisiin lisätään myrkkyjä, jotta ruoka olisi kauniimpaa ja se säilyisi kauemmin. En ole koskaan koittanut maatumistemppua esimerkiksi viinirypäleillä. Mutta luulen, että kaiken syömäni säilöntäaineen vuoksi, säilyn itsekkin sulamattomana maassa ihan tarpeeksi kauan. Tulee palsamointiaineet samaan rahaan. Pesuaineista en ala edes vaahtoamaan teille...

Käsitöistä on vähänverran mainittavaa..Virkkailin veljeni poikamiesboksiin uudet pannulaput ja lahjoitin mummulta saamani keittokirjan tuparilahjaksi. Sinne lähetettiin myös eriparisia astioita ja piirakkavuoka. Vähän kriisiapua pikkuveikalle..

Muutenkin tuli tutkittua ja inventoitua siinä kriisipaketin keräystalkoissa kaappien sisältöä. Taas iski sellainen haluan tavarasta eroon, mutten voi heittää sitä roskiin- kriisi.  Vanhat vaatteet vein UFF:in keräyslaatikkoon. Mutta mihin ihmeeseen voi viedä vanhoja astioita, lamppuja ja sellaista kunnollista tavaraa, mitä en enää itse käytä? Sellaista mikä on ehjää, mutta minulle "turhaa" tavaraa.

Että vaahtokarkkia ja turhaa tavaraa-kriisi pukkaa päälle. Onkohan se esiasteena kolmenkympin kriisille, joka koittanee myöhemmin syksyllä?

Päänsärkyä ja vetämättömyyttä on ilmassa, vaikka ulkona on ihana, niin ihana ilma. Raahasin tämän koneen parvekkeelle ja sonnustauduin villashaaliin ja toppavaatteisiin. Mutta saanpahan raitista ilmaa ja aurinkoa.

Mangoa ja tahtojen taistelua

Kyllä tämä on kuulkaa sellaista tahtojen taistoa, että alkaa itseäkin hirvittää. Pään sisällä taistelee "Kyllä karkkia"-puolue ja sitten "Ei, et syö sokeria"-puolue. Ja sitten istuin siinä sohvalla aikani ja kuuntelin päänsisäistä vastaväitteiden tulvaa. Lopulta kyllästyin ja menin oikein ostoksille. Hommasin juhlapaidan ja kivan kaulakorun viikonlopuksi kaverin synttäreille. Mustaa paitaa oli turha kuvailla illan pimeässä, mutta koruista sitten hiukan napsin kuvia. Tykkäsin hirmuisesti tuosta rannekorusta. Ostin paidat ja muut KappAhalista.

Shoppailun jälkeen menin päättäväisesti siihen "Isoon Kauppaan". Ostin korillisen hedelmiä ja kasviksia sellaisia iltanatustelu-hetkiä varten. Pystyin ohittamaan myös ne eilen luettelemani Houkutukset. Hyvä Minä!

Ostin kaupasta  mangoa, banaania, avokadoa, porkkanoita, omenoita ja vadelmia. Nyt riittää rahkapiretelömausteita ja salaattiaineksia taas hetkeksi.

Kun tulin kotiin, kuorin kaksi isohkoa mangoa ja maisteltuani tuoretta hedelmää päätin keittää puoliraa'at mangoviipaleet. Niistä tuli pehmoisia ja todella makeita. Niitä kelpaa natustella sitten pirtelön seurana. Olen aika ylpeä, sillä kuudesta päivästä viisi on mennyt jo ilman karkkia.

 Yhtenä aamuna söin vahingossa keksin aamulla. Samana päivänä pyysin oikein vartavasten mieheni karkkikätköstä (jollainen hänellä on varmaan ihan syystä) palan valkoista suklaata. Siinä sai jo hieman tehdä töitä, että pystyin nöyrtymään ja pyytämään sitä suklaata. Muuten olen ollut syöpöttelemättä sokeria. On aika hyvä mieli, vaikka päätä särkee ja hiukan väsyttääkin taas. Eikä ole ihme, koska söin niin hirvittävän paljon sokeria. Elimistöllä on nyt hätä päällä, kun sitä sokrua ei enää tulekkaan ylimääräistä. Ja uskomatonta on, että painoa vajaassa viikossa on lähtenyt kokonainen kilo :) Syön kuitenkin ihan normaalisti. Rahkapirtelö on uutta ja myös ne leseet. Mutta muuten syön tavalliseen malliin ruokaa. Eli ruoka on ollut terveellistä, mutta makea on lisännyt niin huikeati energian saantia, ettei keho ole pysynyt perässä. Kaikki  sokereista muuttunut rasva on sitten kyllä pysynyt siellä perässä...

Onhan se kivaa, että tässä sivuvaikutuksena tuo painokin hieman laskee. Vaikkei se olekkaan itsetarkoituksena tässä touhussa.

Lakritsateetä karkinhimoon

Muistin, että olin säilönyt kaappiini lakritsateetä kun mietin, että millä ilveellä saan tuon kauhean makeanhimon taltutettua. Join kupillisen teetä ja hupsista himo oli taas tiessään ilman yhtään sokeripalaa.

Tee on tosi mausteista ja sinne ei edes pysty lisäämään sokeria. Onneksi. 

Hunajaa olen käyttänyt tehdessäni piretelöä rahkasta maidosta ja marjoista. Hunajaa lisäsin vain lusikallisen. Tee-semmoisen.

Leseitäkin suostuin kokeilemaan vihdosta viimein. Yllätyin, että lähikaupassani leseitä oli kauraa, vehnää ja ruista. En tiedä löytyykö muuta laatua, mutta olin tyytyväinen, että noinkin laaja valikoima oli meidän ihanassa pikkumarketissa. Suureen kauppaan en edes jaksanut mennä tutkimaan vielä. Siellä karkkihyllyn ohittaminen on hirvittävän hankalaa. Koska, jos ei mene Karkkihyllyille, on ohitettava Jäätelöaltaat.  Ja sen jälkeen on kohdattava kassoille kerääntyneet Karkkivuoret. Ja kun sitten suurmarketin on onnistunut pujottelemaan ilman vanukkaita, suklaata, keksiä, jäätelöä tai karamellejä, niin sieltä donitsileipomosta tulvii taas uusia houkutuksia.

Ei! Parempi selvitä kolmella lesevaihtoehdolla.

Olen aika ylpeä itsestäni, että vaikka ruinasin mieheltäni valkoista suklaata, söin vain pari palaa ja jätin lopun levystä syömättä. Edellisessä elämässä jäljelle olisi jäänyt vain pari palaa ja loput olisi sitten olleet huomenna jonkun takamuksen toplinkina.

Geisha-kirjastokassi

Vastalauseena muovikasseille ja seuranpitohommana tein tälläisen kirjastokassin. Halusin, että siihen mahtuu isompikin käsityöopus. Se on perillinen vanhalle nuppaantuneelle kassille. Kangasta löytyi akkain kangastukkumatkalta ja oli huisan hauskaa olla naisseurassa oikein ostoksilla. Ihanaa ja ihkua tuli hoettua olan takaa. Sinellistä löydettiin ihania skräppäyspapereita tauluksi.

Ompeluseurani nauroi kippurassa kahvaongelmalleni. Ja keksi naurun lomassa ratkaisun. Letitetään työhön sopivaa pinkkiä ja mustaa, koska ne yksin näytti tyhmältä, eikä nahkapalojakaan ollut tarpeeksi. Sitten minä nauroin puolestani vetoketju- ja tyttömäisyysongelmille.


Tekeminen on ihanaa kun on seuraa. Ja nykyään sitä seuraa on taas valmis kohtaamaan. Masennuksesta pääsemisellä ja tervehtymisellä on iso vaikutus ihan kaikkeen. Ja sillä keväällä. En sano, että olin vaikeasti masentunut. Mutta sohvannurkassa yksin kököttäminen viikosta toiseen kipeänä ja äkäisenä, ei ole oikein luontaista minulle.


Nyt huvittaa, että alkaa taas kaipaamaan työntekoakin. Olen oikeasti todella onnellinen, että minut otettiin takaisin työpaikalle kokeilemaan kestääkö käteni oikeitten ihmisten töitä. Työni ei ole mitään ihmeellistä, mutta voin tuntea, että se on tärkeää ja itsestäni on jollekulle hyötyä. Vaikka sitten sille kiukkuiselle sedälle, joka ei löydä heti etsimäänsä. Sairaslomaa on vielä viikko ja sitten pääsen hetkeksi takaisin töihin. Jippii!!

Sokeririipuvuudesta

En voi juoda kahvia enää, koska minusta tulee sekopäinen jyrsijä. Juoksen pitkin seiniä ja puhetulva ylittää ymmärryksen. Niin määrässä kuin laadussakin. Sydämen syke kohoaa juoksulenkin tasolle ja keskeneräisten töiden, suunnitelmien ja ympäriinsä huiskitun materiaalin määrä kasvaa seuraavan päivän siivoojalle ylitsepääsemättömäksi urakaksi.

Tunnistin Yli Aidan - leffan oravaisesta itseni. On kuin peiliin katsoisi. Sarjakuvaversiossa kuulemma menee jo holismin puolelle tuon oravan tempaukset. Minulla se menee tosielämän kanssa niin. En juo juurikaan alkoholia, mutta sokerihumala kai on aivoille sama juttu. Otetaan perjantaipussi ja sammutaan sohvalle. Mielellään joka ilta. Tai mielellään jäätelöä ehkä suklaalla maustettuna. Terveellisyyttä edustaa muutama jäinen viimekesäinen vadelma. C-vitamiinia.. Taitaa olla hajonnutta vitamiinia, kun puolen vuoden pakastuksesta selvinneet ruppanaiset yksilöt päätyvät lillumaan kulhon pohjalle sokeriliemeen. Se on pelottavaa, että näin on päässyt käymään. Olen sokeriaddikti. Se on pahanlaatuista, koska en enää edes muista milloin olen viettänyt yhtäkään päivää ilman sokeria.

Syön sitä salaa. Syön kun katselen telkkaria. Väitän, että en syö sitä niin paljoa kuin syön. Syön sitä masennukseen. Syön sitä kun ottaa päähän. Syön kun haluan juhlistaa jotain. "Nyt tehdään jotain hyvää".
En katso tuoteselosteista mitä asiat pitävät sisällään, koska ahdistun niistä.

Ainoa asia, joka sai minut lopettamaan (vähentämään paljon!) limpparin juontia, oli hamaslääkärin tekohammasuhkailut. Nyt hampaani ovat valkoisemmat kuin koskaan ennen. Ehkä kolajuomilla on vaikutuksensa asiaan?

Eilen tajusin, että syödyn sokerin muuttamisesta sokeripaloiksi on iso apu. Siitä kiitos rutinaa kestävälle kärsivälliselle ystävälle. Ei hyvänen aika kukaan laita edes kakkutaikinaan puolta kiloa sokeria! Edes minäkään en laita. Tai ainakaan en ole vielä syönyt kokonaista kakkua yhdessä päivässä.

En rupea laskemaan kuinka ison määrän syön sokeria vuodessa entiseen tahtiin. Katson kohti huomista ja vähennän pala kerrallaan. Päättäväisesti ja sisulla. Jos olen selvinnyt noista viimeaikojen käsittömyyksistä aion selättää sokerinkin.

En lakkoile siksi että laihdun. Lakkoilen, koska minua väsyttää jatkuvasti, ihoni kärsii ja olen huolissani kehoon varastoituneiden lisäaineiden määrästä. Saan energiaa satakertaisesti kulutukseen nähden ja en jaksa nousta aamuisin sängystä.

Olen testannut empiirisellä tutkimuksella:
1. Blogin kirjoittaminen tekee syöpöttelystä mahdotonta. Sama koskee erästä sosiaalista mediaa.
2. Virkkaaminen ja lankojen likaantumisen pelko estää tehokkaasti syöpöttelyä.
3. Blogien lukeminen toimii vertaistukena ja naurattajanaja

Sivuhuomiona: Silloin, kun on koneella ei voi syödä (=eräs mehu+läppäritarina)

Pidän siis blogia virkkaamisesta ja muista käsitöistä. Kuinka kätevää se voi olla!

Tämä blogi on toiminut aiemmin myös käsivammaterapiana. Bloggaaminen on siis järkevää terveyttä ja sosiaalisuutta edistävää toimintaa. Kiitos lukijoille, jotka jaksatte lukea juttuja täällä. Sydämmen täydeltä kiitoksia!
Ja kiitos ihanille kanssabloggaajille!!

Sokerioravan edesottamuksia lupailen vastedes.

Ympyröistä kuusikulmioiksi

Luin Jämälangasta-kirjaa tuossa yhtenä tylsistyttävänä päivänä.
Kun tuijottelin tuota kansikuvaa, sain amigurumitouhujen jämälangoista idean virkata ympyröitä. Siitä vaan hupsis ja tekemään. Sitten virkattiin niin maan perkuleesti ympyröitä. Sitten koitti laskemisen aika ja yhteensopivuusongelmat. Miten ihmeellä saisin liitettyä x-väriset ympyrät toisiinsa kiinni? Väliin jäi vielä outuja koloja joiden täyttämiseksi olisi pitänyt tehdä pieniä ymmyrkäisiä.

Ongelmassa auttoi innoituksen lähteenä toiminut kanssabloggaaja Neulovan Nartun blogi, jossa sain kirjavan päiväpeitteen kuusikulmioista oivan kiinnitysmetodin. Mitä näistä kuusikulmioista tulee sitä ei tiedä itse virkkaajakaan, mutta tehtyäni niitä tarpeeksi keksin jotain käyttöä myös niille!! Projekti on kesken..