Toisilla teen sileää takakappaletta. Toisilla sitä palmikkoa.
Alku ei ollut helppo, sillä en ole koskaan ymmärtänyt noita ohjeita oikein. Tällä bkertaa luin ohjeen alusta loppuun ennenkuin aloin tekemään, mutta kuitenkin tekiessä jouduin purkamaan. Olin vain käsittänyt asioita täydellisen väärin. Opettelin ohjeen ruutu ruudulta ja järkeilin hieman asioita. Nyt sujuu, eikä enää tarvitse tuijottaa ruutupiirrosta taukoamatta.
Tämä neuleohje oli sentään helppo tajuta. Mutta punahilkka-ohjeesta en tajua mitään. Piirsin palmikkorivejä suunnilleen paperille ja yritin saada selkoa esimerkiksi takakappaleen pintarakenteesta. No menen kyselemään tyhmiä taas lankakauppaan, kun olen saanut Vihreän valmiiksi. Nyt helteellä tuntuu, että paksuhkosta Smart-langasta tehty Vihreä on hirvittävän paksu takki. Oikeasti tarvitsisin ohuemman neuletakin. Pitääköhän antautua ja mennä kauppaan ostamaan ihana punainen neuletakki?
Siinäpä taas kamppailulajia yhdelle naiselle kerrakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti