Oijoi kuinka juhlinkaan, kun tunika tuli vihdoin valmiiksi! Siinä oli kyllä tekemistä ja yhden ihmisen kykyjä ja kärsivällisyyttä koeteltiin oikein urakalla. Ärräpäitä ei kuitenkaan kuultu, mikä olisi varmasti helpottanut hetkittäin asioiden etenemistä, ehkä..
Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Ensi kerralla seuraan ohjeita hieman tarkemmin. (Esimerkiksi mm-ottelun seuraaminen ja kirjoneule ei välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä!) Sen lisäksi tottelen piirrustuksia ja teen "ainaoikein"-neuleen niillä pienemmillä puikoilla.
(Nyt harkitsen tuon helman reunan purkamista, koska se jäi hieman löysäksi. Eikö höyryttäminen sittenkään korjaa ihan kaikkia virheitä? )
Puhumattomuus-paasto meni purkaessa ja neuloessa. Kaulalle piti tuossa hieman näyttää valkoisia takkeja ja puukkoa, jotta saatiin eukko kuntoon. Käsikin tuli kuntoon. Nyt voi taas ajatella olevansa ehta käsityöläinen, kun on töitä ja käsikin toimii!
Hiljaisuus on hassu asia. Silloin kuulee mitä muilla on sanottavaa. Hiljaisuudessa saa ajatukset järjestykseen. Asiat näyttävät tärkeämmiltä ja värikkäämmiltä. Jostakin syystä tärkeä ja värikäs kuuluu sitkeästi samaan lauseeseen. Hiljaisuus ja rauhoittumisen pakko antoivat aikaa ajattelulle ja keskittymiselle. Itseensä keskittyminen ei ole välttämättä ollenkaan huono asia. Ei ollut sellaista itsekeskeisyyttä, vaan keskittymistä omaan itseensä. Tuijotteluakin tuli harjoiteltua, seinää, omaa peilikuvaa, ikkunasta ulos, varpaisiin tuijottelua, kattoon, kasaan nenäliinoja. Mihin sitä sohvan sisuksiin eksynyt nainen voikaan tuijotella. Vähemmän tv:tä, koska hirvittävä melu otti kuulon päälle ja äänettömän ruudun tuijottelu olisi ollut jo ruudun vankina olemista. Sitten, kun hieman kärsi toimia otin puikot käteen ja neuloin paidan valmiiksi. Kädenparantaminen olisi hyvä nimi neuleelle.
Nyt kesäloman kunniaksi järjestän kurkunleikkajaiset. Mökillä. Juhlat. Ruokaa. Ystäviä. Loma. Tuikkuja ja kaikkea sellaista, tiedättehän. Kaiken parantumisen kunniaksi. Aloitin juhlien ihmettelyn tuossa kaikessa hiljaisuudessa.
Yleisössä kommentoitiin mätäkuuta hieman kummalliseksi ajankohdaksi parantumisjuhlille. Mutta, jos silloin parannutaan hitaasti, ehkä aikakin kuluu parannusjuhlilla hitaammin. Saa enemmän aikaa istua kesäiltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti