Tiimalasin alku ja loppu

Tahtoi pitkävartiset villasukat. Oli neulonut jo sormikkaat ja huomasi, että on kovin vaikeaa neuloa niistä tarpeeksi pitkiä, jos aloittaa varresta. Keksi sitten kerran illalla, että jos alkaisikin terästä. Ei tajunnut miten se on mahdollista, joten matkusti täti Lankakaupiaan luo kysymään neuvoa. Ei meinannut tajuta ohjetta, eikä ohjeistusta.

Onneksi täti Lankakauppias oli hyvin hyvin kärsivällinen ja sai ihmisen ymmärtämään, miten sitä terää tulee tehdä oikein. Sitten innostuneena neuloi terää kunnes törmäsi kantapäähän. Jotain puhuttiin tiimalasista ja aikaa siihen meni, ettei ymmärtänyt liian lyhyitä kerroksia paperista. Neuloi innostuksissaan kaksi terää, kun luuli että täytyy odottaa täti Lankakauppiaan vastaanottoa koko viikonlopun yli.

Sitten herra Yleisö hieman neuvoi, että setä Google voisi tuurata viikonloppuna ovensa sulkenutta täti Lankakauppiasta. Sieltä sitten löytyi tämmöinen video aiheesta. Video-tädin avustuksella sitten osasikin tehdä kumpaankin sukkaan kantapään ilman sen kummempaa hämmennystä.

Ja sitten taas hyppelehtien kohti pii--tkää vartta.  Sen pituinen se.