Siivous

Työhuoneen siivoamista

Niin, kodissani on myös työhuone, jota en olekaan vielä esitellyt. (Koska se ei ole ollut esittelykunnossa)

Tässä syyllinen, jonka takia aloitin siivouksen.

 Ostin Ikeasta Upotettavan Laatikoston. Tuo oli kaiketi tarkoitettu vaatekaapin sisälmykseksi, mutta työhuoneesta se saa paikan pöydän alta. Pöydän alla oli ylikätevä arkku, jonka kansi ei mahtunut edes aukeamaan.

Sain työpöydät kierrätyksestä. Pöydän aluset kaipaavat kipeästi järjestämistä. 

 Hylly on ostettu marketista halvennuksella. Siihen mahtuu kuitenkin kaikki kirjat ja lehdet?

Iso lipasto on niellyt sisuksiinsa lähinnä lankasotkuja. (Tiedäthän ne mytyt, jotka pitävät sisällään avaimia, pinnejä, tarranauhaa, nappeja, kyniä ynnä muuta hilpettä, joka saa langat kauniisti sotkuun.) Tavaraa kasaantuu lipaston päälle vaikka kuinka tyhjennän sitä välillä. Tavarat pursuilevat hyllyiltä. (Yleisö kommentoi, että tavaraa saattaisi olla myös hieman liikaa?) Huone on siis kipeästi raivauksen ja siivouksen tarpeessa. Samalla ajattelin hieman sisustaa.

Urakkaa on kunnolla jäljellä. Seuraava numero kertoo siitä, miten siivous ei kiinnosta!

Villatakin reunusta

Se kasvaa pikkuhiljaa tuo vihreä villatakki. Otin työn kaksille puikoille. Etenee mukamas nopeammin.
Toisilla teen sileää takakappaletta. Toisilla sitä palmikkoa.

Alku ei ollut helppo, sillä en ole koskaan ymmärtänyt noita ohjeita oikein. Tällä bkertaa luin ohjeen alusta loppuun ennenkuin aloin tekemään, mutta kuitenkin tekiessä jouduin purkamaan. Olin vain käsittänyt asioita täydellisen väärin. Opettelin ohjeen ruutu ruudulta ja järkeilin hieman asioita. Nyt sujuu, eikä enää tarvitse tuijottaa ruutupiirrosta taukoamatta.

Tämä neuleohje oli sentään helppo tajuta. Mutta punahilkka-ohjeesta en tajua mitään. Piirsin palmikkorivejä suunnilleen paperille ja yritin saada selkoa esimerkiksi takakappaleen pintarakenteesta. No menen kyselemään tyhmiä taas lankakauppaan, kun olen saanut Vihreän valmiiksi. Nyt helteellä tuntuu, että paksuhkosta Smart-langasta tehty Vihreä on hirvittävän paksu takki. Oikeasti tarvitsisin ohuemman neuletakin. Pitääköhän antautua ja mennä kauppaan ostamaan ihana punainen neuletakki?

Siinäpä taas kamppailulajia yhdelle naiselle kerrakseen.

Nappikranssi

Tälle haluan syksyversion ulko-oveen. Tuo viimetalvinen on ihana, mutta hirmuisen jouluinen.

 Kranssi on siis tehty viime jouluksi.

Kierrätystalkoot

Innostuin tölkinvedintaiteesta joskus alkuvuodesta vieraillessani Turussa. Eräästä ostoskeskuksesta löytyi lahjatavarapuoti, jossa myytiin brasilialaisia tölkinvedintuotteita. Keväällä sitten löysin
hurmaavan blogin täältä. Kyseisessä blogissa ahkera naisihminen omaa valtavan määrän piperrysenergiaa ja mielikuvitusta. Blogissa esitelty tölkinvetimistä tehty kassi oli ihan huippu!

Tästä innostuneena ajattelin tehdä ihan pienen pussukan kokeilun vuoksi. Ongelmana oli ensimmäisenä materiaalin menekki, koska esimerkiksi tuollaiseen mitättömän pieneen pussukkaan meni 154 tölkinvedintä! Materiaalin hankintaa varten tarvitsin ystävien, sukulaisten ja työkavereiden apua kesäjuopottelussa. Apua sainkin runsain mitoin ja tökinvetimiä kolisi keräyslaatikkoon hurjan paljon. Projekti herätti hilpeyttä monien kierrättäjien perheissä, kun innokas vedinten tallettaminen saattoi sivustakatsottuna vaikuttaa hieman kajahtaneelta toiminnalta. Mutta onneksi nauru pidentää ikää ja kierrättäminen on kivaa! Kiitos ja kumarrus siis kaikille talkoisiin osallistuneille!

Kun yllättäen minkään sortin ohjeita ei laiskan haeskelun tulkoksena löytynyt, päädyin taas "tee-pura-metodiin" ja ehkä noin viidennellätoista kerralla sain aikaan sopivaa pintaa. Prototyyppi tuli valmiiksi ja sitten taas paikalliseen lankakauppaan ihmettelemään mitä vikaa on virkkuussa, kun pussinpohjasta ei tullut sellainen nätti ja tasainen.

Seuraava kokelas näyttääkin jo huomattavasti tasaisemmalta ja siitä tulee hyvä pilepussukka.

Terveisin Kesäjuoppo ja Kaverit

Kuvat kertovat enemmän

Kesämökin taivas jää mieleen lämmittämään talvi-iltoja

Sateenkaaren päästä löytyi Turku

Iiiso kukka

Postineiti on neiti Ajan kollega

Kävelyllä valoon

Seinäkukkasia

Vain tähtitaivas on kattona

Jos osaisin kirjoa, kirjoisin jotain tuollaista

Moonwalker

Kuunsiltaa pitkin virtaa

Kaksi kohtaa yössä

Ihana lankamorsian

Saippuakauppias ja imellysilmeet

Tiimalasin alku ja loppu

Tahtoi pitkävartiset villasukat. Oli neulonut jo sormikkaat ja huomasi, että on kovin vaikeaa neuloa niistä tarpeeksi pitkiä, jos aloittaa varresta. Keksi sitten kerran illalla, että jos alkaisikin terästä. Ei tajunnut miten se on mahdollista, joten matkusti täti Lankakaupiaan luo kysymään neuvoa. Ei meinannut tajuta ohjetta, eikä ohjeistusta.

Onneksi täti Lankakauppias oli hyvin hyvin kärsivällinen ja sai ihmisen ymmärtämään, miten sitä terää tulee tehdä oikein. Sitten innostuneena neuloi terää kunnes törmäsi kantapäähän. Jotain puhuttiin tiimalasista ja aikaa siihen meni, ettei ymmärtänyt liian lyhyitä kerroksia paperista. Neuloi innostuksissaan kaksi terää, kun luuli että täytyy odottaa täti Lankakauppiaan vastaanottoa koko viikonlopun yli.

Sitten herra Yleisö hieman neuvoi, että setä Google voisi tuurata viikonloppuna ovensa sulkenutta täti Lankakauppiasta. Sieltä sitten löytyi tämmöinen video aiheesta. Video-tädin avustuksella sitten osasikin tehdä kumpaankin sukkaan kantapään ilman sen kummempaa hämmennystä.

Ja sitten taas hyppelehtien kohti pii--tkää vartta.  Sen pituinen se.

Vihreä villatakki

Katsoin elokuvan Red Ridinghood ja innostuin puvustuksen kauniin värisistä villaviitoista. Uusimmassa Modassa( 4/11) oli ohje punaiseen palmikkohuppariin, joka on ehdottomasti seuraavana neulontajonossa.  Se on niiin kaunis! Ja sitten vielä tarvitsee lankaa ja jonkun ahkeran joka neuloisi. Haaveiden huokaus...

Ensin kuitenkin teen valmiiksi vihreän neuletakin, johon inspiraatiota löytyi uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä (Elokuu/11). Se on tuollainen folkloremallinen neule, jota reunustaa hirmu ihana kelttipalmikko. Muokkasin ohjetta kuitenkin hieman langan takia ja koska olen lyhytjalkainen, tuo ohjeen mukaan tehty takki olisi ollut pohjepituinen. Joten sileää neuletta tulee oleman , lyhempää mallia, sekä sitten tuo palmikko pääsee reunustamaan koko komeutta. Yksi niistä itsensä haastamishankkeista alkakoon. Alkusilmukat on  luotu. Jipii!

Sarjassa seuraavaksi:
Tuleeko takki valmiiksi? Kuinka armas Yleisö suhtautuu olohuoneessa vallitsevaan lankakaaokseen? Kuinka täti Lankakauppias saa patistettua patalaiskaa neulojaa neulomaan asioita loppuun? Pysy mukana niin tiedät!

Multasomikaan kasvatus

Polulta kehrättyä lankaa.
Hieman väriä männystä, maasta, mullasta ja oksistosta.
Mustikkaa poimiessa kädet tahrivat lankaa siniseksi.
Järvessä liotettiin tuota, mutta vihreä levä tarttui lujasti villaan.
Kirkas taivas ja aurinko, kun kuivattiin lankaa. Lämpöisyys teki pesänsä lankakerään.
Kerän pää istutettiin kasvamaan multaan ja sitten odotettiin ja tuettiin kasvavaa.
Multasormikas kasvoi esiin maasta.

Kesäfiiliksiä

Paljaat varpaat kivikolla
Hikiläikät kainaloissa
Tikkuja multaisissa sormissa
Kastemadon kiemurtelua takaisin kuokittuun maahan
Muurahaisten loputonta virtaa mustikkametsässä
Havunneulasten pistävä tuoksu metsäpolulla
Keinutuolin narahtelua hiljaisuudessa
Pölyn loputonta sirkustanssia auringonläikissä
Rantalintujen kuorohuuto jatkuu himmenevään iltaan saakka

Hyttynen!
Läps!

Kädenparantuminen-tunika ja hiljaisuus

Oijoi kuinka juhlinkaan, kun tunika tuli vihdoin valmiiksi! Siinä oli kyllä tekemistä ja yhden ihmisen kykyjä ja kärsivällisyyttä koeteltiin oikein urakalla. Ärräpäitä ei kuitenkaan kuultu, mikä olisi varmasti helpottanut hetkittäin asioiden etenemistä, ehkä..

Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Ensi kerralla seuraan ohjeita hieman tarkemmin. (Esimerkiksi mm-ottelun seuraaminen ja kirjoneule ei välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä!) Sen lisäksi tottelen piirrustuksia ja teen "ainaoikein"-neuleen niillä pienemmillä puikoilla.
(Nyt harkitsen tuon helman reunan purkamista, koska se jäi hieman löysäksi. Eikö höyryttäminen sittenkään korjaa ihan kaikkia virheitä? )

Puhumattomuus-paasto meni purkaessa ja neuloessa. Kaulalle piti tuossa hieman näyttää valkoisia takkeja ja puukkoa, jotta saatiin eukko kuntoon.  Käsikin tuli kuntoon. Nyt voi taas ajatella olevansa ehta käsityöläinen, kun on töitä ja käsikin toimii!

Hiljaisuus on hassu asia. Silloin kuulee mitä muilla on sanottavaa. Hiljaisuudessa saa ajatukset järjestykseen. Asiat näyttävät tärkeämmiltä ja värikkäämmiltä. Jostakin syystä tärkeä ja värikäs kuuluu sitkeästi samaan lauseeseen. Hiljaisuus ja rauhoittumisen pakko antoivat aikaa ajattelulle ja keskittymiselle. Itseensä keskittyminen ei ole välttämättä ollenkaan huono asia. Ei ollut sellaista itsekeskeisyyttä, vaan keskittymistä omaan itseensä. Tuijotteluakin tuli harjoiteltua, seinää, omaa peilikuvaa, ikkunasta ulos, varpaisiin tuijottelua, kattoon, kasaan nenäliinoja. Mihin sitä sohvan sisuksiin eksynyt nainen voikaan tuijotella. Vähemmän tv:tä, koska hirvittävä melu otti kuulon päälle ja äänettömän ruudun tuijottelu olisi ollut jo ruudun vankina olemista. Sitten, kun hieman kärsi  toimia otin puikot käteen ja neuloin paidan valmiiksi. Kädenparantaminen olisi hyvä nimi neuleelle.

Nyt kesäloman kunniaksi järjestän kurkunleikkajaiset. Mökillä. Juhlat. Ruokaa. Ystäviä. Loma. Tuikkuja ja kaikkea sellaista, tiedättehän. Kaiken parantumisen kunniaksi. Aloitin juhlien ihmettelyn tuossa kaikessa hiljaisuudessa.

Yleisössä kommentoitiin mätäkuuta hieman kummalliseksi ajankohdaksi parantumisjuhlille. Mutta, jos silloin parannutaan hitaasti, ehkä aikakin kuluu parannusjuhlilla hitaammin. Saa enemmän aikaa istua kesäiltaa.

Etsitään täydellistä kesälukemista

Tiedäthän sellaiset päivät, jolloin haluaa kaivautua omiin oloihinsa pakoon uutisvirtoja tai ympärillä pyörivää hulinaa. Sellaisena päivänä minä luen kirjaa. Lempilukupaikkani on terassin reunalla. Siihen ei sada ja siihen ei näy naapurista. Siellä voi olla ulkona ötököiden kiusaamatta. Siellä saa olla ilman sukkia ja lämmitellä varpaita lämpimillä kivillä. Ihan niin kuin ranta olisi tupsahtanut siihen terassin eteen.

Se on myös mietiskelypaikkani. Yleensä pyrin olemaan miettimättä liikoja. Ihastelen vihreyttä. Viimeksi odotin pionia, joka kasvatti valtavia nuppujaan. Toivoin, että näen niiden aukeavan. Annoin muurahaisille luvan asua niissä. Luvattava oli, etteivät viljele kirvoja niissä. Tulevat sitten kertomaan, kun nuput aukeavat. Ne aukesivat ja kukista tuli valtavia, niin valtavia, että osa piti leikata maljakkoon. Ehkä en olekkaan niin huono puutarhuri kuin ajattelen. Pitää vain antaa kasveille mietiskelyaikaa. Jokapäiväinen kiireinen tuijotus ei tuottanut tulosta, joten siirryin rentousviljelyyn. Kastelen jollei sada, annan kaikkien kukkien kukkia, voikukkakin on kukka, (ehkä totun ajatukseen vielä tässä elämässä) muurahaiset saavat olla ja toivon, että etanat löytäisivät toisen kodin jostain muualta.

Mietiskelyhetkiin kaipaan kesälukemista. Sellaista hyvin kirjoitettua, jonka lukemisesta tulee uusia ajatuksia. Runoja, tarinoita, lyhyitä ja pitkiä.

Viimeksi luin Miina Supisen kirjoittaman Apatosauruksen maan. Kauniin karuja kuvitelmia arjesta.

Jos sinulla on ehdotuksia kesälukemiseksi, kerrothan minulle!