Kameran itsemurha

Eräistä minusta riippumattomista syistä, kuten maan vetovoima, kamerani teki itsemurhan ja loikkasi parvekkeelta. Linssi jumiutui paikalleen, eikä se suostu avautumaankaan enää.

Surullisena etsin uutta apulaista piperryksieni tallentamiseen. Sellainen lytyi mieheni isolla avustuksella englannista ja sitten jäimme odottamaan uutta tulokasta.

Odotimme ja odotimme. Päätimme, jo niiin pitkän odotuksen jälkeen peruvamme tilauksen, jollei sitä kohta alkaisi kuulua! Sitten odotimme vielä hieman lisää. Sitten eräs hyvin uninen aamu soi ovikello, mutta emäntä käänsi kylkeään ja päätti olla avaamatta ovea. Kunnes vaativainen rimputus sai äämuäreän naisihmisen ylös sängystä ja viimein tuo laiskanlainen naisihminen kipusi muristen yläkertaan. Avasi oven ja kas, siellä hymyileväinen lähettimies keltaisella pakettiautollaan toimitti uuden apurin suoraan meidän kotiovelle! Snailmailia kerrassaan, mutta paketin avaaminen poisti kaikki murinat.

Sellainen uusi Canon odottaa tuossa pöydällä. Jipiijipii!! Ilotanssia pöydän ympärillä!

Sitten tuli pieni MUTTA...
Semmoinen pahuksen piuha ei anna testata kameraa vielä hetkeen. Akkulaturin pistoke sattuu olemaan sellaista suomalaiseen kotitalouteen sopimatonta mallia kolmipiikkeineen. Ja sitten taas odotetaan, että saadaan asiantuntija paikalle pelastamaan tilanne. Hmph..

Hassua oli huomata sen kaiken odottelun lomassa, että maaninen käyttöohjeiden selailija asuu myös minussa. On yhtä´äkkiä hirmuisen mielenkiintoista etsiä tietoa kuvauslaitteen vimpaimista ja erilaisista kuvaustyyleistä.  Ehkäpä koska kohta kotoamme kuuluu taas "RäpsRäps".

Kirjastossa oli hyviä vinkkikirjoja kuvaamiseen. En ole koskaan ollut mikään huippukuvaaja, enkä ole käynyt koskaan  perusfotarikurssia kummempaa. Eikä kuvaaminen sinällään ole edes kiinnostanut aikaisemmin. Kamera on ollut vain väline jakaa tekeleitteni kuvia muille. Ja sitten ne satunnaiset sukujuhlat, joissa kaikista kuvatuista on jäänyt jotain oleellista puuttumaan (kuten pää) Tai mitenkäs sitten ne kauniit turistimatkakuvat, joissa meistä kumpikin muistuttaa kovasti passikuvaa!

Mutta nyt toivon hartaudella pääseväni vaikkapa ihan peruskuvauskurssille. Joskos työväenopistolla sattuisi moisia olemaan. (Itkin, kun luin lehdestä, että täältä järjestetään syyskuussa kuvauskurssi Italiaan ja minä olen tietenkin töissä!) 

Siitä, töistä  ja sellaisesta kurkunsorkintaoperaatiosta johtuen Mirkkukoukussa on ollut hiljaista. Muokkasin odotellessa hieman blogin ulkoasua, koska vaaleanpunainen alkoi ellottamaan ja muutenkin oli tarpeellista selkiyttää ajatuksia tässä odotellessa. Tylsältä vaikuttaa pelkkä valkoinen kyllä silti.
Piperryksiä odottaa kuvattavana jo kelpo kasa. Ja lupaan ja vannon, että heti kun saan piuhan laitan kuvatuksia niistä!

Odottelemisiin siis!
-Mirkku Kesälomalainen

Söin sokeria koska en pystynyt syömään?

Sokerilakolle kävi hassusti, koska erinäisistä veitsitoimista nielun sisällä, en pystynyt muutamaan viikkoon muuhun, kuin mehujäähän, hedelmäsoseeseen ja vanukkaisiin.

Sokerilaskurin viisarit menivät solmuun ja tipuin kerrassaan kartalta sinne sokerimaahan. Harjoitin sokerihumalaa turruttamaan kipua ja hauskuuttamaan hiljaisuutta. Mutta, koska muuta ravintoa ei saanut ahdettua nielusta alas, ei tämä kokeilu koitunut vartaloa ympäröiväksi pelastusrenkaaksi. Vaan osoittautui oikeinkin tehokkaaksi kutistumiskeinoksi.Nyt toipumisen jälkeen saisi kyllä hieman rajoittaa tuota kadonneiden kalorien metsästystä. Kaikki kun taitaa maistua liiankin hyvätä sen pilliruuan jälkeen.

No myönnän kuitenkin sokeritappioni pystypäin ja aloitan koko homman jälleen uudelleen.Siis nyt on palattu sille jäätelö-, suklaalinjalle jälleen. (Karkkia en ole syönyt paljoakaan)

Harmittaa silti hyvin käyntiin lähtenyt urakka. Nyt olisi taas hyvä neuvoa itseään lukemalla kaikki omat neuvot siitä sokerilakon aloittamisesta. Tuntuu, että olisi rakentanut huterat tikkaat itseleen pois sokerikuopasta ja sitten siellä huipulla olisi päättänyt kiivetä takaisin alas. No eihkei ihan pohjalle sentään.

Jos huominen päivä olisi vähän sokerittomampi, kuin tämä päivä. Eikös se kuulosta jo alulta?

Kesäretkiä osa 2.

 

Kesäretkeilyksi järjestin miehelleni matkan Lempäälän Birgitanpolulle harjoittelemaan vaellusta. Haaveena olisi lähteä kesälomalla Helvetinjärven kansallispuistoon Kuruun telttailemaan muutamaksi päiväksi.

Retkieväiden valmistelua

 Tavoitteena torstaina oli siis tehdä "ihan vaan pikkulenkki". Muutama tunti vaan ollaan syödään eväitä ja nautitaan maisemista (No joo, myönnän, ettei etäisyyksien tajuaminen kartalta ole niitä parhaita puoliani!) Tulihan sitä matkaa loppuviimeksi sellainen rapiat 17 km! No saatiin raitista ilmaa ja aurinkoa! Tulipa hyvää jalkatreeniäkin kivikkoisessa maastossa.. Onneksi oli hyvät eväät mukana! Mistäköhän se johtuu, että eväsleivät ovat aina parhaimmillaan retkillä? Ei ne aamupalapöydässä maistu koskaan samalta..

Kiveksi muuttunut vaeltaja

Yhtään enempää ei olisi kuitenkaan tarvinut kävellä, tai oltaisiin muututtu varmasti kiviksi muiden kivien joukkoon.. Metsänpeittoon joutuminen ei olisi ollut yhtään niin pahankuuloinen vaihtoehto. Sammalpeitton alla olisi ollut hauskaa kurkkia ohikulkevia. Tai sitten käpertyä vain nukkumaan sikiunta karhujen seuraksi talven yli. Kesällä sitten voisi herätä esikkojen kanssa paistattelemaan päivää.

Puiden juurakot jalkojemme alla olivat kuin verisuonia papan käsissä. Kuljimme papan suurissa käsissä. Siellä on hyvä nukkua kuusten katveessa, sammalpeiton alla. Metsänpeitossa papan on hyvä olla.

 Kaunista metsää löytyi yllättävän läheltä. Polut oli merkitty selkeästi ja vaikka maasto olikin paikoin vaikeakulkuista oli polut silti hyvässä kunnossa. Hauskaa, kuinka paljon maasto vaihteli tuon kävelyretken aikana. Kivikkokankaasta metsänjuuriin ja kosteikosta lehtometsään.

Ihanaa kesäpäivää!

Hiusväritesti

Kokeilin Ruohonjuuresta ostamaani hiusväriä tänään ja se toimi hienosti!! Sävy sekoitettiin astiassa nokkapullon sijaan, mutta väri muuttui sekoitettaessa hyytelömäiseksi ja sitä oli todella helppo levittää värjäyssiveltimellä. Komean pituinen juurikasvu peittyi täydellisesti, eikä mitään rajoja tukkaan jäänyt. Ostan siis toistekkin. Tuoteselosteessa kerrottiin tuotteen olevan myrkyttömämpi ja luontoystävällisempi muihin merkkeihin verrattuna. Tuloksesta lupailtiin tasaista värjäystulosta ja kestävä lopputulos.

Testin tuloksia:
Herbatint Permanent Herbal haircolour gel
Väri 5D light golden chesnut
Ei sisällä ammoniakkia , resinolia eikä parabeeniä
Sisältää kuitenkin fenyyliamideja ja vetyperoksidia
Hinta 20€
Vaikutusaika 40min, levitetään kuiviin hiuksiin.
Suomennettu käyttöohje tarralla paketin kyljessä. Englanniksi lapulla.
Pakkauksessa ei turhia muovipussukoita yms. pakkausmatskua. (Väripullot ja hanskat muovia)

+Tasainen väri: check! Juurikasvu ja raidantyngät poissa! Jipii
+Kestävä lopputulos: testin alla..
+Myrkkyjen vähyys on tietty plussaa!
+Ei allergista reaktiota (ainakaan vielä)
+Peseytyi hyvin pois ja hoitoaine tuoksui hyvältä! Eikä värjännyt ihoa. Muistin levittää rasvaa ennen käyttöä tosin..(Roiskeet kannattaa kuitenkin pestä pois heti kun huomaa.)
+Hiuksista tuli kiiltävät ja sileät entisen kuivan pehkon tilalle.

+/-Tuoksu ei ollut mikään herkullinen, mutta silmiä ei kirvellyt normaali väreistä lähtevä katku(=ei ammoniakkia..)
-Miinuksena hinta

Hyvää tukkapäivää kaikille!!

Kesäretkiä

Kesäisinä päivinä sitä kaipaa ulos. Sekin riittää, että istuu omalla pienellä pihalla ja kuuntelee puiden hiljaista hyräilyä tuulessa.

Keskiviikkona suuntasin nokan kohti kaupunkia. Oli hauskaa katsella katujen vilinää ja kesäihmisiä. Kesäihmisellä on iloiset silmät ja nauru herkässä. Mitä enemmän kesä, sitä vähemmän vaatteita, pitäisi myös sanoa. Sain itseteossa kiinni sisäisen toljottajani moneen otteeseen. On se ihmeellistä kun on kaikenlaisia ihmisiä oikein ruuhkaksi asti!

Ruohonjuuressa kävin myös kesäfiilistelemässä. Kaivattua hiusväriä löytyi kaupasta. Kastanjan ruskean version ostin. Makean himoon löysin lakritsinjuurta. Englantilaisissa kokkiohjelmissa mainostettua appelsiininkukkavettä lähti kassiin heräteostoksena. Appelsiininkukkavettä voi kuulema käyttää leivonnassa mausteena. Aion kokeilla sitä myös kosmetiikkakokeiluihin. Siinä on aika neutraali mutta kuitenkin raikas tuoksu ja maku joten ehkäpä hajusteeksi kelpaa hyvinkin. Kookosrasvaa ostin koska kookos tuoksuu ja maistuu hyvältä. Sitä siis päätyy luultavasti ainakin ruuanlaittoon ja käsivoiteeseen.

Käsilaukussa pitkään majailleelle lasitölkillekkin löytyi käyttöä, kun sain haluamaani pesuainetta täyttöpalvelusta. (Älkää kysykö miksi se tölkki siellä laukussa oli?)

Olisipa mukavaa, jos useampikin kauppa hoksaisi tuon pesuaineiden täyttöpalvelun. Kaupasta kun pitää ostaa ensin se pumppupullo ja sitten seuraavaksi täyttöpakkaus, joka myöskin on muovipullossa. Ja sitten niitä pulloja pitää joko säilöä hamaan tulevaisuuteen, tai heittää vaan roskiin. Hyviä pulloja! Tässä selitys miksi kaapit täyttyy muovipakkauksista. Voisi niistäkin vaikka saada pantin kun palauttaa kauppaan! En ainakaan vielä ole täältä lähialueelta löytänyt sellaista kierrätyspistettä, jonne tyhjät muovipakkaukset voisi viedä. Korjatkaa ihmeessä, jos tiedätte mitä tyhjille pakkauksille voi tehdä energiajätteeseen heittämisen lisäksi)

Kuinka teen teetä

 Makeanhimo on palannut helteiden mukana. Tunnustan, että sokerilakko on rakoillut. Kipeänä saa syödä jätskiä. Ja sitten kun ei enää ole kipeä, ei jäätelöä saa jättää pakastimeen happanemaan!

Ihanaa herkkua saa kun sekoittaa vaniljajäätelöä vadelmia ja pistaasipähkinöiden murenia ja ohuina noroina hunajaa ja mintun lehtiä joukkoon. Vaniljajäätelöä olen jatkanut rasvattomalla rahkalla. Jäädytetty vaniljalla maustettu rahkakin sopii tarkoitukseen hyvin. Sellaista jälkkäriä teen heti kun ryhdistäydyn taas kaidalle tielle!

No tänään aoin matkustaa oikein kaupunkiin hankkimaan esimerkiksi sitruunahappoa ja muuta sellaista kasvien säilöntään ja keräilyyn tarvittavaa. Matkakohteena on myös Ruohonjuuri, josta aion tehdä löytöjä. Kuulin, että sellaisia luontoystävällisiä hiusvärejä on olemassa. Olen pitkittänyt värjäilyä viimekertaisen allergiakohtauksen jälkeen. Nyt juurikasvu alkaa kuitenkin näyttää niin hirvittävältä, että haluan uuden tukan!  Viemäriin ei myöskään tahtoisi millään kaataa hirmuisia myrkkyjä. Ekoilu on vielä pientä, mutta kyllä paljon mietin mitenkä muovipusseista pääsisi kokonaan eroon ja mitä pesuainepullot ovat syöneet. Onneksi markettiin saa nykyään viedä muovipussit keräykseen...

Aasi taisi pudota sillalta jälleen..

Minttuteetä

Kuitenkin teetä siis haaveilen tekeväni. Join aamulla minttuteetä ja haaveilin jääteen tekemisestä. Tutkiskelin mummulta saamiani keittokirjoja, joista löytyi ihania yrttijuomien ohjeita! Sitten muistin juoneeni joskus lapsena sellaista viinimarjojen lehdistä tehtyä juomaa. Nettitutkiskelun jälkeen juoman nimeksi löytyi "Marskin Juoma" tai "Louhisaaren Sima"

Keittokirjavanhuksen asumus

(Kikkaa kuvaa niin saat tekstistäkin selvää!)

Tälläisiä juomaohjeita löytyi Wanhasta keittokirjasta. Tuota nokkosjuomaa kokeilen ainakin!

Olen keräillyt mustaviinimarjan lehtiä ja kitkenyt nurmikolle hiipivää vadelmaa. Lehtiä ei raaskisi millään leikellä viinimarjapuskista. Sitä käy jotenkin sääliksi. Revitään puskaraukka paljaaksi vain koska, joku haluaa juoda hellejuomaa. Sääli ei ole paras säilöntäapuri.

Sinne se meni!

Olen säikkynyt maailman suurinta koppakuoriaista, joka asuu kukkapenkissäni.Arvoitus on mitä laatua se on mutta kummasti muistutti sellaista kultamustaa versiota scarabeekorujen otuksesta. Tapaaminen oli kuitenkin hieman liian jännittävä, jotta olisin voinut tehdä lähempää tuttavuutta. Lupaan teille, että ensikerralla olen rohkeampi ja että minulla on kamera mukana! Pihallamme siis esiintyi yhden naisen performanssiteatteri. Miimikoksi näyttelijää ei voinut kutsua kiljahdusten määrän perusteella! Kesäteatteri pystyyn takapihalle siis!

Haaveilen myös puutarhajuhlista ja paperilyhdyistä. Millä tekosyyllä Sinä olet järjestänyt juhlia?

Pihatuumailua:

Puutarhan hoidon vaikeuksista:

Idea: Istuttaa pihamaalle kukkapenkkiin hyötykasveja nuupahtavien lobelioiden sijaan.
Tavoitteet: Lähiruokaa, luomua ja vihreä piha

Käytännössä: 
Rucolan tuhonneet toukat->;; Hävitysyrityksiä 0 = en viljele rucolaa enää koskaan!

Muurahaispesä keskellä pionipuskaa ja toinen katajassa
->Hävityslukemista vuoden -52 niksikirja:
a: naftaliini b: ddt c: aluna d: kiehuta, polta, tuhoa, hävitä, suolaa.
2:Kaupassa: Myrkytä
3.Ystävien neuvo: Anna olla, tai mausta penkki kanelilla.
4.Käytännössä: laiskottele, unohda telkkari, hyväksy ne, nythän sinulla on paljon ystäviä ja ilmainen muurahaisterraario telkun korvikkeena.

Rusakon talviaamiainen sinnittelee yhä elossa!

Talvella: mustikkapensaan söi jälleen rusakko!
-> Hävitysyrityksiä 1
Siirsin puskan maasta korkealle kukkalaatikkoon (rusakko kiipesi kukkalaatikkoon ja söi puskan) Jo kolmas vuosi peräkkäin.. Opi ja onnistu!

Rastaiden tulevat herkut

Marja-aikaan: Räkättirastaat söivät mustaviinimarjasadon (osittain)
->Hävitysyrityksiä 1
Puskien verkottaminen viime tingassa ja mies vannotettu vahtimaan verkkoja, jos lintuparat jäävät kiinni(Mies tarpeeksi rohkea irrottamaan niitä?)

Syksyllä: Etanat söivät kaiken jäljellejääneen mukaanlukien 
marjapensaiden lehdet! 
->Hävitysyrityksiä1000
Etikkaetanat, keitetyt etanat, oluessa lomailevat etanat, suolatut etanat
= yhä vain piisasi etanoita.. (Kuka muka murhanhimoinen?)

Hämähäkkejä: Ei haittaa, eikä pelkoa
(Sisälle ei tarvitse kylläkään yrittää!)


Perhosia: kammottavaa!! Niitä lentää yön hämärissä sisälle ja sitten ne polttavat itsensä lampuissa ja se on hirvittävää!!
-> Hävitysyrityksiä 1
Perhosten uloskuljetuspalvelu suuressa lasitölkissä ja tölkin suu tukitaan perhosenmetsästys aa-nelkulla..Kiljahdellaan ja kauhistellaan kiinniotto -ja vapautusvaiheessa!(Laitetaan usein mies asialle)

Tyyppi jäi kiinni!

Kaluttua kehikkoa

 Ampiaiset: Jyrsivät puukehikosta peäsänrakennusmateriaalia
-> Hävitysyrityksiä 0
(Saan pesän sponsoroinnista palkkioksi hunajaa?) Ampiasen sisätiloihin joutuessa on niiden tappaminen rangaistava teko! Ampiaiset vangitaan hellävaraisesti tulitikkulaatikkoon ja vapautetaan ulkona. Ei tule pahaa mieltä! Varotaan pistoksia! Lääkekaapissa pinsetit ja kortisonia (Kyypakkaus? Mikä se on?)

Matoja pyydystävät tirpat: mylläävät koko penkin tasaisesti
->Hävitysyrityksiä 0
Eräs tomera talitintti sentään maksaa aamiaisesta toimimalla puoli viiden herätyskellona! (Kiitos!)

Parhaat palat:

Hasselpähkinä-viljelyksiä

Tässä se jo itää

Kaltoin kohdeltu ruohosipuli? Kohta tulee kukkia!

Viime viikolla: Naapurikuusen orava+ sitä pähkinöillä hemmotteleva naapuri
Orava on seurannut epätoivoisia viljelypuuhiani ja päätti näyttää hieman mallia = istutteli ihan muina tyyppeinä kukkapenkkiin hieman hasselpähkinää ja auringonkukkaa.
Seuraus: syviä kuoppia keskellä yrttipuskia ja tuhoutuneita taimia. (Luulin, että ruohosipuli on ainoa joka menestyy penkissä, mutta katinkontit ei!) Orava istutti myös keskelle ruohosipulia pähkinöitään!
->Hävitysyrityksiä 2
1: kerättyjä pähkinöitä nyt 35 ja auringonkukkien annan vaan olla, kun niitä on ehkä säkillinen! 2:kaupasta ostettu kumikäärme =pelotti oravan ja räkättirastaat(toistaiseksi!)

Kobra osa suomen luontoa!

Tilliä

Sininen otökkä ottaa aurinkoa

Röuva Kärhö kärhentelee

Pikkusydän

Tästä "rikkaruohosta" tulee vadelmateetä

Timjami,  rosmariini ja karri  jonossa

Kipparikallelle pinaattia

Tuoksuvaa laventelia

Pakastin pullollaan vihreitä herkkuja: minttua, ruohosipulia, basilikaa, persiljaa, pinaattia, tilliä ja kamomillaa. Rikkaruohoistakin sain vadelman lehtiä ja nokkosta. Niillä meni viime talvi mukavasti. Nyt odotellaan uutta satoa. Ruohosipulia on jo saatu litran purkki pakkaseen Kiitos naapurinkuuseen Oravainen!

Vielä jaksaa yrittää

Kukkapenkkini taitaa siis elättää minun ja mieheni lisäksi aikamoisen määrän öttiäisiä! Suosittelen :D