Sokerilakolle kävi hassusti, koska erinäisistä veitsitoimista nielun sisällä, en pystynyt muutamaan viikkoon muuhun, kuin mehujäähän, hedelmäsoseeseen ja vanukkaisiin.
Sokerilaskurin viisarit menivät solmuun ja tipuin kerrassaan kartalta sinne sokerimaahan. Harjoitin sokerihumalaa turruttamaan kipua ja hauskuuttamaan hiljaisuutta. Mutta, koska muuta ravintoa ei saanut ahdettua nielusta alas, ei tämä kokeilu koitunut vartaloa ympäröiväksi pelastusrenkaaksi. Vaan osoittautui oikeinkin tehokkaaksi kutistumiskeinoksi.Nyt toipumisen jälkeen saisi kyllä hieman rajoittaa tuota kadonneiden kalorien metsästystä. Kaikki kun taitaa maistua liiankin hyvätä sen pilliruuan jälkeen.
No myönnän kuitenkin sokeritappioni pystypäin ja aloitan koko homman jälleen uudelleen.Siis nyt on palattu sille jäätelö-, suklaalinjalle jälleen. (Karkkia en ole syönyt paljoakaan)
Harmittaa silti hyvin käyntiin lähtenyt urakka. Nyt olisi taas hyvä neuvoa itseään lukemalla kaikki omat neuvot siitä sokerilakon aloittamisesta. Tuntuu, että olisi rakentanut huterat tikkaat itseleen pois sokerikuopasta ja sitten siellä huipulla olisi päättänyt kiivetä takaisin alas. No eihkei ihan pohjalle sentään.
Jos huominen päivä olisi vähän sokerittomampi, kuin tämä päivä. Eikös se kuulosta jo alulta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti