Kameran itsemurha

Eräistä minusta riippumattomista syistä, kuten maan vetovoima, kamerani teki itsemurhan ja loikkasi parvekkeelta. Linssi jumiutui paikalleen, eikä se suostu avautumaankaan enää.

Surullisena etsin uutta apulaista piperryksieni tallentamiseen. Sellainen lytyi mieheni isolla avustuksella englannista ja sitten jäimme odottamaan uutta tulokasta.

Odotimme ja odotimme. Päätimme, jo niiin pitkän odotuksen jälkeen peruvamme tilauksen, jollei sitä kohta alkaisi kuulua! Sitten odotimme vielä hieman lisää. Sitten eräs hyvin uninen aamu soi ovikello, mutta emäntä käänsi kylkeään ja päätti olla avaamatta ovea. Kunnes vaativainen rimputus sai äämuäreän naisihmisen ylös sängystä ja viimein tuo laiskanlainen naisihminen kipusi muristen yläkertaan. Avasi oven ja kas, siellä hymyileväinen lähettimies keltaisella pakettiautollaan toimitti uuden apurin suoraan meidän kotiovelle! Snailmailia kerrassaan, mutta paketin avaaminen poisti kaikki murinat.

Sellainen uusi Canon odottaa tuossa pöydällä. Jipiijipii!! Ilotanssia pöydän ympärillä!

Sitten tuli pieni MUTTA...
Semmoinen pahuksen piuha ei anna testata kameraa vielä hetkeen. Akkulaturin pistoke sattuu olemaan sellaista suomalaiseen kotitalouteen sopimatonta mallia kolmipiikkeineen. Ja sitten taas odotetaan, että saadaan asiantuntija paikalle pelastamaan tilanne. Hmph..

Hassua oli huomata sen kaiken odottelun lomassa, että maaninen käyttöohjeiden selailija asuu myös minussa. On yhtä´äkkiä hirmuisen mielenkiintoista etsiä tietoa kuvauslaitteen vimpaimista ja erilaisista kuvaustyyleistä.  Ehkäpä koska kohta kotoamme kuuluu taas "RäpsRäps".

Kirjastossa oli hyviä vinkkikirjoja kuvaamiseen. En ole koskaan ollut mikään huippukuvaaja, enkä ole käynyt koskaan  perusfotarikurssia kummempaa. Eikä kuvaaminen sinällään ole edes kiinnostanut aikaisemmin. Kamera on ollut vain väline jakaa tekeleitteni kuvia muille. Ja sitten ne satunnaiset sukujuhlat, joissa kaikista kuvatuista on jäänyt jotain oleellista puuttumaan (kuten pää) Tai mitenkäs sitten ne kauniit turistimatkakuvat, joissa meistä kumpikin muistuttaa kovasti passikuvaa!

Mutta nyt toivon hartaudella pääseväni vaikkapa ihan peruskuvauskurssille. Joskos työväenopistolla sattuisi moisia olemaan. (Itkin, kun luin lehdestä, että täältä järjestetään syyskuussa kuvauskurssi Italiaan ja minä olen tietenkin töissä!) 

Siitä, töistä  ja sellaisesta kurkunsorkintaoperaatiosta johtuen Mirkkukoukussa on ollut hiljaista. Muokkasin odotellessa hieman blogin ulkoasua, koska vaaleanpunainen alkoi ellottamaan ja muutenkin oli tarpeellista selkiyttää ajatuksia tässä odotellessa. Tylsältä vaikuttaa pelkkä valkoinen kyllä silti.
Piperryksiä odottaa kuvattavana jo kelpo kasa. Ja lupaan ja vannon, että heti kun saan piuhan laitan kuvatuksia niistä!

Odottelemisiin siis!
-Mirkku Kesälomalainen