Kesäretkeilyksi järjestin miehelleni matkan Lempäälän Birgitanpolulle harjoittelemaan vaellusta. Haaveena olisi lähteä kesälomalla Helvetinjärven kansallispuistoon Kuruun telttailemaan muutamaksi päiväksi.
 |
| Retkieväiden valmistelua |
Tavoitteena torstaina oli siis tehdä "ihan vaan pikkulenkki". Muutama tunti vaan ollaan syödään eväitä ja nautitaan maisemista (No joo, myönnän, ettei etäisyyksien tajuaminen kartalta ole niitä parhaita puoliani!) Tulihan sitä matkaa loppuviimeksi sellainen rapiat 17 km! No saatiin raitista ilmaa ja aurinkoa! Tulipa hyvää jalkatreeniäkin kivikkoisessa maastossa.. Onneksi oli hyvät eväät mukana! Mistäköhän se johtuu, että eväsleivät ovat aina parhaimmillaan retkillä? Ei ne aamupalapöydässä maistu koskaan samalta..
 |
| Kiveksi muuttunut vaeltaja |
Yhtään enempää ei olisi kuitenkaan tarvinut kävellä, tai oltaisiin muututtu varmasti kiviksi muiden kivien joukkoon.. Metsänpeittoon joutuminen ei olisi ollut yhtään niin pahankuuloinen vaihtoehto. Sammalpeitton alla olisi ollut hauskaa kurkkia ohikulkevia. Tai sitten käpertyä vain nukkumaan sikiunta karhujen seuraksi talven yli. Kesällä sitten voisi herätä esikkojen kanssa paistattelemaan päivää.
Puiden juurakot jalkojemme alla olivat kuin verisuonia papan käsissä. Kuljimme papan suurissa käsissä. Siellä on hyvä nukkua kuusten katveessa, sammalpeiton alla. Metsänpeitossa papan on hyvä olla.
Kaunista metsää löytyi yllättävän läheltä. Polut oli merkitty selkeästi ja vaikka maasto olikin paikoin vaikeakulkuista oli polut silti hyvässä kunnossa. Hauskaa, kuinka paljon maasto vaihteli tuon kävelyretken aikana. Kivikkokankaasta metsänjuuriin ja kosteikosta lehtometsään.
Ihanaa kesäpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti