Oravan talvivarastot

Kun on kunnon talvivarastot ja oravan muisti, mitään ei periaatteessa tarvitsisi ostaa. Mutta kun kaikki on aina hukassa. Niinkuin nuo puuttuvat kassinsangat. Ne löytyi laatikosta, jossa piti olla teippiä..
Mutta onneksi en ollut ehtinyt ostaa uusia.

Tammikuun kolmannen viikon projekti oli tuommoinen kassinvirkkaus. Virkkaaminen on mukavaa ja työn voi(teoriassa) lopettaa mihin kohtaan tahansa. Pitäähän sitä aina kumminkin tehdä kierros loppuun!

Tuon sormiongelman kanssa opin käyttämään jo virkkuukoukkua aika siedettävästi. Mutta sitten sankojen ompeleminen kiinni olikin ihan yhtä tuskaa! Ommeltavan kohdan kiinnipitely oli kyllä turhauttavinta taas pitkään aikaan. Sormet eivät yksinkertaisesti tottele käskyjä. Ei tarvitse, kun eivät kerta tunne mitään. Pah! sanon minä. Kahden sormen kapinointi onkin yllättäen aikas iso asia tuommoisissa tarkkuutta vaativissa näperryksissä.(Tai ainakin tarkkuutta yritettiin kovasti.) Siinä tuskaillessani ajattelin jo kaivaa ompelukoneen esiin ja hurauttaa sauman sillä. Niin paljon otti päähään tuommoinen... No keräilin itseäni ja sitten piti sormet ajatuksen kanssa asetella oikeaan paikkaan ja sitten ihan hitaasti ne kassinsangatkin menivät paikalleen.

Tuommoinen pussukka siitä sitten tuli. Ja ihan samanlainen kun kirjan kuvassa! Se ohje oli siitä stich'n bitch virkkauskirjasta.

 Sitten ompelin parittomia nappeja kulmaan kun kaipasi jotain koristetta. Satiininauhan laitoin sulkumekanismiksi kun vielä putoilee tavarat sisuksista pois. Kassi tarvitsee ehdottomasti vielä vuoren sisuksiinsa. Mutta se onkin jo toinen juttu se..

Katselin tuossa illalla Breakfast in Tiffany's- elokuvaa ja opettelin tekemään nappeja jotka bongasin Neulovan Nartun -blogista.Taitaa olla vähän taitoa jollakulla hyppysissä kun noita kuvia katselee :) Tuossa mun ekat harjoitteluverisiot pyörylöistä. Voisipas tehä jollain muulla langalla kun huopasella muuten.. Tuo limetys on tehty sit liian ohuesta puuvillasta. Ensikeralla osataan jo paremmin.  Ohjeen napeille löydät täältä.

Oijoijoi millainen tuo Audreyn oranssi takki onkaan! Ja muutenkin kenellä on korvatulpissa enää tupsuja? Lilat ja kauniit korvatulpat? Mistä semmoisia saa? Nekin oli kuin korvakorut. Tahon semmoset!

Talavi

Talavi o pitkä,
outo reissu,
täynnä valakeita
huppupäesiä pensasaitoja,
mehtän hiljaista narahtelua.

Kapasäkkii o ahettava,
kirjavia kintaita,
tuluppaaneja,
tähtiä ja toeveita.

Matkalla o monia onnikkapysäkkejä
ja aekataulut ni
sattumavarasia,
melekee pölöttäviä.

-Papalle siellä tähdissä ja unissa.

(runoa luettu Koilis-Hämeestä joskus vuonna 2004)

Toukan tuhat tapaa onnistua elämässä

Olen vaaleanpunainen toukka rasiassa. Odotan, että kansi avataan ihan kohta. Että joku laittaa minut kohta koukkuun. Ja sitten jotakin jäisestä vedestä tarttuisi siihen koukkuun, etten olisi ihan turha. Tai sitten koteloidun, kun jään purkin pohjalle. Sitten minut heitetään roskiin. Toivon, että kansi jätetään auki. Isä jättäisi kannen auki jos tietäisi, että olen siellä. Jättäisikö kukaan muu? Odottaisin kotelossa, että pääsisin päivän paistaessa lentelemään jonkun keittiön ikkunaan. Tai ehkä lennän aamupörisemään jonkun makuuhuoneeseen. Se olisi vielä ärsyttävämpää. Tai sitten se olisi vain kesäistä. Kesä ja kärpäset. Niinhän sitä sanotaan. Toisin jollekulle kesäfiiliksen. Tai sitten voisi lentää aina tuulilasiin...

Päivä, jolloin ei sattunut mihinkään..

Tänään oli mukava päivä. Syy löytyy otsikostakin. Niin, ei sattunut mihinkään, ei edes päähän niinkuin tavallisesti. Kävelin ulkona hitaasti vain, koska oli liukasta. Hitaassa kävelyssä on puolensa. Silloin ehtii huomata päiväkodin pihalla leikkivät pikku-ukot ja akat silmille tippuvissa isoissa villapipoissaan. Metsäpolun naakkapuun korviahuumaava keväthuuto kiihtyy päivä päivältä. Ehkä nekin odottaa kevättä ihan niinkuin minäkin. Sorsat olivat lähteneet päiväkävelylle. Ne eivät menneet jonossa, niinkuin päiväkodissa mennään, vaan ameebamaisena laumana. Keskellä tietä vaappuen ja varmasti. Nokka kohti määränpäätä ja menoksi.

Lähdin ulos vain, koska se oli hauskaa. En siksi, että on pakko. En siksi, että oli mentävä johonkin. Menin vain katselemaan. Niinkuin joskus kaupoissa. Kohteliaasti kysytään "Tarvitsetteko apua?" Siihen vastataan yhtä kohteliaasti. "Ei kiitos, minä vain katselen."

Kaipasin tänään vain hieman lankapuhelinaikaa, silloin ei tarvinnut kantaa puhelinta mukana. Puhelimen ääressä oli tosin odotettava, jos joku oli luvannut soittaa. Se ei velvoittanut olemaan aina paikalla. Sai mennä luvan kanssa ilman puhelinta kävelylle. Nyt se on muistettava ottaa mukaan. "Jos vaikka jotain sattuisi sattumaan."

Oli vain vähän vainoharhainen olo, koska kävelin vain omaksi huvikseni. En kuntoilumielessä, enkä kiireellä johonkin tärkeään tapaamiseen, niinkuin yleensä. Saako sairaslomalla muka mennä ulos ihan vaan virkistäytymismielessä? Vastaan iteselleni, että tietysti saa! Kaippa tuo pääkoppakin tarvitsee vaihtelua neljän seinän tuijottelun oheen.

Sen verran tein, että kävelytin verokotin töihin. Mutta sitten ostin itselleni palkinnoksi kukkia. Vaaleanpunaisia tulppaaneja. Niistä pidän. Ne kasvavat maljakoissa joulun ja kevään tienhaarassa. Tänään voi  juhlia kukilla perjantaita, jolloin ei sattunut mihinkään. On se ihmeellinen asia <3 Semmoinen on ollut viimeksi elokuussa.

Viikonloppuna menen vain uimaan. Uimahalliin. Se on mukavaa. Hieman tylsää. Veden alla niiden jalassa roikkuvien avainten kilinä kuulostaa hauskalta. En tee pakkoasioita ollenkaan. Ihanaan viikonloppuun lisätään mausteeksi ihan tilkkanen tervettä itsekkyyttä ja kattilallinen hauskuutta. Lisäkkeeksi voisi laittaa mukavuutta ja kiireettömyyttä.

Millaisia asioita olet juhlinut viimeksi? Entä milloin olet saanut tai ostanut itsellesi kukkia?

Kukkasia!

Se masiinalla tikkaa juu | Elävä arkisto | yle.fi

Se masiinalla tikkaa juu | Elävä arkisto | yle.fi

Kotien onnellistamiseksi, emäntien iloksi ja katselijoille hymyiksi.

Virkkuukoukku

Kalevalan myyttien ja sitaattien tutkimusreissulla löytyi hauskoja mielikuvia ja sanoja. Etsin kädentaitoihin liittyvää sanastoa. Siinä sivussa elämänpuu tai mailmanpuukin tuli tutuksi. Etsintä ei tietenkään pysynyt lapasessa, kun kansanperiteestä kiinnostunut kirjastoihminen loihti hurjan paljon kirjallisuutta nenäni eteen.

Kalevalan sanakirjasta löytyi paljonkin mielenkintoista, mutta ajatukset pysähtyivät ainakin sanan virkku kohdalla. Virkku tarkoittaa kirjan mukaan virkeätä nopsajalkaista hevosta. "virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni"
Kotimatkalla mietiskelin mistä sitten sana virkkuukoukku tulee. Voisihan se olla looginen nimitys nopsasti liikkuvalle koukulle, sellaisen taitavan käsityöihmisen kädessä. Ja tuleehan sille vähemmän taitavallekkin siitä virkku mieli, kun koukulla ja langalla saa pieniä ihmeitä aikaan. Sitten päänsisäinen riimittelykone alkoi pauhata riimejä virkusta koukusta, langasta ja työn ihanasta keveydestä.

"Tie lyheni, matka joutui, virkku juoksi, mieli keveni,
lankaa käteni haluavi, koukkua kaipaavi,
kotosalla aika joutuvi, kouku kepeesti lentelevi,
silmukat syntyvi, kintahat kätehen, villanen huivi kaulahan."

Siinä virkkausrunoa täksi päiväksi.

Tänään virkkaan loppuun kassin, jonka aloitin eilen. Ohje on stich´n bitch, virkkaajan käsikirjasta.
Lankana käytin Sandnesgarnin Alfa-lankaa, värinä on petrooli.
Tähän asti ohje on tuntunut helpolta, eikä isompia vaikeuksia ohjeidenkaan kanssa ole ollut. Hurjan nopeasti saa kivaa pintaa aikaan ja muistetaan ryhti työtä tehessä!

Sitten vaan kassinsankojen metsästykseen!

Hirvenluinen koukku

Yhteistä tekemistä

Olipa kerran sunnuntai, jolloin ei ollut mitään tärkeää tekemistä. Ei miehelläni, eikä minulla. Sitten siivoiltiin hieman kaappeja. Löytyi käyttämätön kakkuvuoka. Sekin oli jo matkalla roskiin. Ihan huono vuoka. Kakut jäi siihen kiinni. Osa kakuista paloi. Huono vuoka. Mene roskiin.

Sitten kirjahyllystä kuului vaimeaa huutelua. "Ohoi!" Huuteli suljettu kirja toveriensa välistä.
Anna hyvän kiertää-kirja oli ollut suljettuna kirjahyllyssä ihan liian pitkään.

Mutta miten huono vuoka liittyy tähän?

Kas näin: Tarvittiin vuoka,ohje ja idea. Sitten mies (ei ihan pakollinen, mutta hauska) ja pora (ehkäpä miehestä tuntuisi miehiseltä askarrella poran kanssa). Sitten porattiin reikiä ja minä sain hoitaa koristelut helmillä ja kristallilla. Noudatettiin tarkasti ohjeita. Insinööri ei pitänyt epätarkoista ohjeista. Mutta se ei haitannut. Se tehtiin yhdessä. Sinä sunnuntaina, jolloin ei ollut mitään tekemistä..