Virkattu matto

Nyt kun käsikin alkaa olemaan miltei kunnossa uskaltauduin voimailemaan suuremman urakan parissa. Kokeilin kestääkö voimaharjoitettu käsi nostelua. Vastaus on: kyllä kestää. Virkkasin matoonkuteesta mattoa.

Oikeastaan käden kanssa hommaan totuttelu sujui hyvin, kun tuo työ ja sen paino kasvoi pikkuhiljaa. Huvittavaa oli, kun sitä sai virkata isolla koukulla isosta kerästä. Vähän niinkuin lukisi tapettikirjoja. Niiden kanssa on aivan sama homma. Kuin käsittelisi jättiläisten tavaroita, varsinkin noihin minimaalisiin amigurumeihin verrattuna.

Virkkuukoukkuun jouduin lainaamaan lyijäristä tuon kumipehmusteen, koska käsiin alkoi kehittyä rakkon alkua. 

Matto pääsee olohuoneen lattialle villamaton kesäversioksi kunhan suostuu ensin höyrytykseen ja suoristukseen. Matto on enää vain vähän kesken siis.

Jättiläisten touhuja on myös katsomislistalla Gulliverin Matkat

Sokeripalalaskurin toimintakoe ja kilpailu!!!!

Tässä sitä nyt ollaan. Koska lähitulevaisuus tuo tullessaan eräänlaisen pillimehupaaston ja hiljaisuuden (puhumisesta on kyse, onneksi saa kuitenkin kirjoittaa), tämä kammottava karkkinarkomania saa luvan lähteä.

Vaikka tämä blogi melkein aina käsitteleekin käsitöitä (käsityöstä käy karkin myös nostelu kitusiin, joka on aika vaativaa ja rankaa puhaa muuten) saa nyt julkinen tunnustautuminen sokerinarkkariksi luvan alkaa täältä. Aiemminkin olen täällä blogissani piipittänyt kammottavasta makeapeikosta, joka jahtaa minua sohvalle kaupasta, kaapista tai jääkaapista. Ja vaikka sen laittaisi pakkaseenkin, se yllättää sieltäkin käsin kovin usein.

Joten sokeripalalaskuri olkoon pelastukseni ja tieni vieroitusoireettomaan pillimehukuuriin. Sokeripalalaskurissa muutetaan syödyt karkit/keksit yms. sokeripaloiksi, joita sitten kauhistellaan ja vannotaan kautta kiven ja kannon vältettävän lähitulevaisuudessa. Toistetaan samaa pillimehupaastoon asti ja toivotaan, että tehoaa myös sen paaston jälkeen. Tavoite on vähentää sokerin kulutusta ja samalla (ehkä!) lisätä saadun vararavinnon kulutusta.

Esimerkkinä:
Sokeripalassa on siis 3 grammaa sokeria elikkäs
Esimerkiksi yhdessä Jaffa-keksissä on 6,3 gramaa sokeria. 100grammassa ko. keksejä on 50g sokeria. Paketissa on 300g, eli sokeria kyseisessä paketissa on siis yhteensä 150g sokeria.

Eli paketissa on 50 palaa sokeria.  Söisitkö sokeripaloja pelkiltään noin paljon?  Minä söin paketillisen sellaisia keksejä tänään, eli mun vastaus on, et keksit menee, mut sokeripalat ei. Mitähän tehään tän asian kanssa?

Vastaus:
Tunnustetaan asia julkisesti ja ihmetellään sitten miten homma edistyy.
Jääkaapista löytyi kurkun ja tomaattien lisäksi tasan se kinkkupaketti, jossa ei ollut lisättyä sokeria. Eli olisikohan nyt aika tehdä asialle vihdoin jotain, ennenkuin pillimehupaasto koittaa, koska siihen kuuluvien lisäasioiden kanssa ei haluaisi kärvistellä karkinhimoissaan.

Jos te hyvät ihmiset osaatte antaa ohjeita aiheeseen liittyen, olisin kovin kiitollinen. Koska nyt tarvitsen apua! Autavatko esimerkiksi kromitabletit makeanhimoon? Millaisia vinkkivinkkisiä karkkilakkoon voisi kokeilla? Kannustimeksi lupaan lähettää "makean" käsintehdyn yllätyksen parhaalle kommentaattorille.. Sokeripalalaskuri on saatu vinkkinä, joten joudun palkitsemaan sen myös jo käyttöönotettuna vinkkinä. Mutta uusista vinkeistä paras saa huikean palkinnon!!

Muista hoitaa varpaita!

- Apiloita varpaiden välissä
- "Too early for kurainen varvas!" sanottiin kaivoreissulla jostain etelässä, kun varpaat upposivat kuraan aamulla
- Varpaat hiekkaisina laiturilla. Kuivattelen niitä auringossa
- Varpaat paljaina hangella, kun kengät jäivät sukkineen lumihankeen kiinni
- Varpaista lähtee tunto sohvalla, kun on istunut liian kauan virkkaamassa
- Varpaat villasukissa, niissä ihanissa, jotka mummo kutoi
-Saunalta juostiin paljain jaloin tupaan siellä mummolassa
- Miehelläni on sarjakuvavarpaat
- Meidän varpaat vierekkäin nurmikolla
- Varpaiden kutittaminen on laitonta
- Varpaat eivät tykkää keittiönjakkarasta
- Punaiseksi lakatut varpaat sandaaleissa
- Varvassukissa on ihan pakko heilutella varpaita
- Paljaat varpaat säikkyvät soratiellä, kun kengätkin puristaa
- Varpaat palelevat aina eniten
-Talvella varpaat unohtuvat sukkien ja kenkien kätköihin
- Muista hoitaa varpaita, vaikka kesä ei olekkaan vielä tullut!

Kasoittain onnea?

Olen luonteeltani kaiketi sellainen kasaaja. Lehdet kasaantuvat pinoiksi pöydän kulmalle, kerran päällä olleet vaatteet joutavat odottamaan seuraavaa käyttökertaa makuuhuoneen tuolilla. Huolet ja ongelmat saapuvat valuvina kasoina meidän talouteen, ilonaiheet myöskin. Yksi asia kasautuu sen vanhemman, alimmaisen päälle.

Kasat ovat kuin eläviä olioita, jotka elävät symbioosissa tyhjän tilan kanssa.Siellä missä on tyhjää tilaa kasat ilmestyvät kuin rikkaruohot. Jotakin ravintoa tyhjät paikat tuottavat, koska kasat yleensä meillä ainakin vain kasvavat.

Omituista on, että kukat sensijaan kaikesta hoidosta riippumatta useimmiten kuolevat. Onnenapilan olen onneksi onnistunut pitämään hengissä. Meillä on jotenkin samanlainen rytmi. Herätään valoon ja pimeällä kääriydytään nuokkumaan. Ehkä tunnen sympatiaa apilaa kohtaan. Se parka väsyy iltaisin, kukoistettuaan kauniina koko pitkän päivän. Talvella se vaan nuokkuu ja kesällä valvotaan ihan liian myöhään.

Onnea on kuitenkin, että on edes onnea.

Fazerin vaaleanpunaista

Fazerin vaaleanpunainen geisha tuli tilaukseen. Sävy oli periaatteessa ihan tuttu, mutta lähilankakaupassa en sitten ollutkaan ihan varma juuri oikeasta sävystä. Otin lankahyllystä mielestäni lähinnä olevaa lankaa ja harmittelin ostosten lomassa myyjälle, kun ei tullut otettua värimalliksi suklaapakettia mukaan.

Ostosten jälkeen kävelin pokerilla viereiseen ruokakaupaan vertailemaan suklaapaketteihin kerän sävyä. Kyllä sitä suklaata oli tullut sen verran maisteltua, että sävy oli juuri sopiva! Huvittuneita ilmeitä oli muilla sokerinhimoisilla, kun lankarullan kanssa etsin sopivan väristä syötävää. Kyllä piti hieman itsekkin nauraa karkkihyllyllä. Suklaata ja virkkaamista voi yhdistellä näinkin:) Hyvää tekemistä siis.

Kiitos Moarrelle, joka keksi hauskan värin etsittäväksi! Geisha-neiti on pakettia vaille valmis postitettavaksi.

Lisää geishoja

Päättämisestä

Tytöt rivissä

Uutuutena rintakoru

Lipastosta

Vihdoin  kesällä aloitettu entisöintiurakka on ohitse! Lipastovanhus on tullut remontista. Nyt saan piilottaa sinne villalankanyssykät, koukut, napit ja helmet, jotka vaeltelevat päämäärättömästi tuossa olohuoneen nurkassa.

Vetimet pitää vielä löytää. Sellaiset kunnolliset ja tukevat. Laatikot ovat leveät ja todella raskaat.  Sitten niissä pitää vielä olla avaimelle reikä. Sellaisten löytäminen ei olekaan enää niin helppo homma. Etsinnässä on siis antiikkivetimet, kauniit, tukevaa tekoa ja avaimenreiälliset. Tuollaista tyyliä kuin kuvassta mutta tukevammat..

Jos tiedät mistä löydän viisi sellaista, olisin hyvin iloinen, jos kerrot minulle!