Tähän mennessä Mirkkuukoukun parissa tapahtunutta:
Päättötyöni Lempäälässä koski yrityksen perustamista ja sisustuskokonaisuuksien suunnittelua ja toteutusta. Idea omasta yrityksestä jäi hautumaan piirongilaatikkoon muutamaksi vuodeksi.Valmistumisen jälkeen pipertely siirtyi pienen yksiöni keittiönpöydältä, vuokrattuun askartelukellariin, jossa pipertelyt olivat kirjaimellisesti piironginlaatikoissa. Pitkällisen etsiskelyn jälkeen löysimme unelmien kotikonnun täältä Nokialta.Siinpä minä ja mieheni pakkasimme tavaravuoret autoon ja muutimme pois kutistuneesta, joskin huolella korjatusta pesästä.
Nyt asustamme täällä pihlajapuiden katveessa. Piinallisen etsintämme tuloksena löysimme kodin, jossa on paikka kauan haaveillulle työhuoneelle. Ei enää tarvitsisi raahata askarruksia keittiön pöydälle. Niinpä..
Tässä nytkin istun ja kirjoitan keittiössä. Tuntuu, että tässä olen tapahtumien keskipisteessä. Keittiöhän on kodin sydän. Miehelleni kiitoksia kärsivällisyydestä!
Saan kiittää myös ystäviäni tuesta ja toimeen tarttumisesta. Siksi verkkosivuni odottavat jo avajaisiaan. Se on ollut suurin askel projektin aloituksessa.Olen iloinen ja innostunut. Nyt saan vihdoin koetella luovuutta ja mielikuvitusta, jotka ovat välillä tuntuneet piiloutuvan ikihyviksi.
Ensimmäinen valmis sarjatute on Rintaruusu. Se tuo turvaa pimeillä poluilla ja se on pehmoinen muistutus ystävästä. Se on villasta virkattu ja sitä koristaa kirjottu heijastin.
Mirkkuukoukku kasvaa ja ja keräilee vielä voimiaan uusien haasteiden edessä. Ihan hetken pitää vielä odottaa ennenkuin se saa kokeilla jalkojaan.
Tuulee uudesta suunnasta. Lumi pyörteile jalkojen juuressa. Tuoksuu talvelle ja männyt humisevat. Saappaat on vedetty jalkaan ja se seisoo ensimmäisellä rapulla. Rintaruusu kiinnitetty lujasti takkiin, jotta suuret osaisivat väistää ja näkisivät tulijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti