Tänään kun hiutaleet liimautuvat villaisiin lapasiin aloitin kapuamisen ylös portaita. Seison ensimmäisellä puisella rapulla nyt. Tuntuu vapauttavalta. Isona teen mitä tykkään- odottaa portaikossa minua. Matka tänne on ollut kivikkoista ja sammaleista polkua. Matkalla on sydänkiviä ja punaisia lehtiä. Ideat tursuavat piirongin syövereistä. Kaikki on mahdollista. Kohta on joulu ja maakin on valkoinen jo.
Tervetuloa, hyvät ihmiset, seuraamaan polkua, joka johtaa kohti
"isona teen mitä tykkään"- asioita.
Olen oravainen, istun punaisessa nojatuolissa ja kudon villasukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti