Kun on tarpeeksi paljon aikaa

 Tälläistä tapahtui erään aamiasen jälkeen. Kun oli ensin syönyt aamiaista ja lukenut päivän lehden. Lehti oli jo lentomatkalla kohti lehtikoria, kun se piperryshimo syttyi. Aamun lehdestä jäi jäljelle kasa paperisilppua ja hassuja ruusuja. Ne metalliverkkokransiin ja valoja hieman koristukseksi mukaan. Lopputulos on hieman omituinen mutta tekeminen oli kivaa!

Sanomalehti kukkasia- kokeilu

Öljypannu kuumana

Tässä Marimekon Black-kankaasta tehdyt pannumyssyt ja pannulaput.

Pieni totoro

Tässä kuvatus siitä pienestä laiheliinista. Niitä tammikuun ekan viikon tuotoksia..

Syksyä 2010

Päättömiä päiväunia

Näin unta, jossa olin osana valtavaa konetta. Tehtävänäni oli huoltaa koneeseen asennettua "Isoäiti"-ohjelmaa. "Isoäiti" valvoi yhteiskunnan langankulutusta. Lanka oli arvokkain valuutta koko planeetalla, koska sähkö kulki pitkin villalankoja. Lankaa oli lähes kaikkialla, mutta se kului käytössä, ihan niinkuin rakkain villapaita nukkaantuu ja kuluu käytössä. Lanka kului myös tuulessa ja sateessa. Siellä missä olin satoi ja tuuli alituiseen. Lanka siis kärsi jonkin sorttisesta eroosiosta. Kaikki tieto oli Isoäidin hallussa. Ne, joilla oli eniten lankaa oli myös eniten tietoa. Maailma oli karu ja kivikkoinen, harmaa. Väriä oli ainoastaan langoissa ja isoäidissä. Suurin huolenaiheeni oli, ettei Isoäiti jaksa valvoa myöhään, jolloin langoista lähtisi värit.

Unessa väritön maailma oli huolestuttavamapaa, kuin maailma, jossa ei olisi tietoa. Ilmeisesti ulkoa kuuluva sade ja nettiselailut kierrätysjuttujen parissa loivat tuollaisen unimaan.. Mutta jos aletaan miettimään tuota pidempään, niin kumpi on tärkeämpää: tietää paljon asioita, vai nähdä niitä? Siinäpä kysymystä kerrakseen.

Tänään  järjestelin lankalaatikkoa uuteen uskoon. Etsiskelin kätköistä mustaa puuvillalankaa, joka loppui ikävästi ninjan takaraivon kohdalla kesken. Piti olla jossain edes ihan vähän lisää. Tarvittua lankaa löytyi viimein, mutta niin löytyi paljon muutakin. Laatikoista paljastui pieniä keriä hassun värisiä ohuita ja paksuja lankoja. Taisinpa löytää lankalaatikoista myös hetken aikaa itselleni ja annoin luvan pursuilla ja rönsyillä uusilla ajatuksilla. Varsin hienoja pintoja ja värejä taas uusiin ihaniin ja ihan pieniin kokeiluihin.

Värjärikilta

Tänään tuli mieluisaa postia. Värjärikillan jäsenlehtinen saapui vihdoin! Värjärikilta on luonnonväreistä kiinnostuneiden oma yhdistys. Yhdistykseltä saa tietoa luonnonväreistä ja värjäystavoista.  Ilmeisesti myös kursseja ja tapahtumia järjestetään järjestön tuella. Niin ja väripadatkin saa lainaksi, jos oikein innostuu. Yhdistyksen jäseneksi voi ilmoittautua osoitteessa www.varjarikilta.fi

Tänävuonna pudonneet kuusenneulaset talletettiin huolellisesti pusseihin odottamaan väripataan menoa. Saattaapi olla, että muutakin kasvienkeruuta on keväällä luvassa, niin kovasti väripeukaloa syyhyttää päästä kokeilemaan noitakeitoksia mökille! Lumi hiukan vielä hidastaa harrastustoimintaa. Ihan kohta on voikukaton nurmikko ja lehdetön marja-aronia..

Vuoden sanat

Kevään kunniaksi lupasin korvata karkinsyönnin käsitöillä, jotka olisivat nopeita, haastavia, mutta eivät epäystävällisiä rikkinäiselle kädelleni..

Vuoden sana onkin käsityöyrittäjän sijaan KÄSITYÖONNISTUJA!

Uhkarohkea ja mahtipontinen yritys on kestänyt nyt kaksi viikkoa ja onnistumisen iloa on koettu ainakin toistaiseksi. Taitaa tuo ajatus valosta ja päivän pidentymisestä aktivoida tätä naista kovinkin. Pimeällä työt tuntuvat puurtamiselta, eikä aikaansaannoksia ole liiemmin tullut niskaviankaan vuoksi. Loppusyksystä muutama kapinallinen sormi lopetti yhteistyön ja saivat lopulta kapinaansa niskankin mukaan. Innostus loppui täysin kun kädellä ei saanutkaan enää tehdä töitä. Muutaman kuukauden turhauttavan istuttumisen ja täydellisten tutkimusten jälkeen sain taas luvan alkaa kuntouttamaan kroppaa ja mieltä. Viisaammat antoivat ohjeeksi ongelmaan rutkasti liikuntaa, hierontaa ja karkinsyönnin lopettamisen. Lisäksi pitäisi tehdä pieniä harjoitteita, jotta sorminäppäryys säilyisi. Eli lupa käsitöihin saatiin takaisin tiukoilla ehdoilla! Jipii!

Innostusta ja kannustusta alkuun sain Moarrelta! Kiitos siis siitä ja toivon, että yritykset ja onnistumiset tuottavat iloa muillekkin. Toivonkin kommentteja ja vaikkapa ideoita pienistä kokeiluista, jotta nuo sormet oppisivat ihmisten tavoille taas. Yllätä itsesi joka viikko!