Lisää geishoja

Päättämisestä

Tytöt rivissä

Uutuutena rintakoru

Lipastosta

Vihdoin  kesällä aloitettu entisöintiurakka on ohitse! Lipastovanhus on tullut remontista. Nyt saan piilottaa sinne villalankanyssykät, koukut, napit ja helmet, jotka vaeltelevat päämäärättömästi tuossa olohuoneen nurkassa.

Vetimet pitää vielä löytää. Sellaiset kunnolliset ja tukevat. Laatikot ovat leveät ja todella raskaat.  Sitten niissä pitää vielä olla avaimelle reikä. Sellaisten löytäminen ei olekaan enää niin helppo homma. Etsinnässä on siis antiikkivetimet, kauniit, tukevaa tekoa ja avaimenreiälliset. Tuollaista tyyliä kuin kuvassta mutta tukevammat..

Jos tiedät mistä löydän viisi sellaista, olisin hyvin iloinen, jos kerrot minulle!

Vetoketjusta tehtyä

 

Laatikkoon on kerääntynyt ylimääräisiä vetskoja hirmuinen kasa. Koska niistä osa sattui vielä olemaan rikki. Otin sakset käteen, sudin maalia pintaan ja tadaa. Näin saadaan maaliset sormet ja vetokejukorvikset! 

(Korvakoruja voi kuulemma ostaa kaupastakin.) Ja pah. Minä harrastin surutonta vetoketjujen silpomista ja maalaa/liimaa tekniikalla tein ihan itse. Nopea homma. 

Siis heti sen jälkeen kun, järjestin joka ikisen asuntomme laatikon löytääkseni pikaliimaa. Sitä ei löytynyt. Mistään.. Tietenkin koko ajan pöydällä oli putkilollinen kontaktiliimaa, joka myöhempien nettitutkimusten jälkeen osoittautui oikeinkin päteväksi kyseiseen askarteluun.

Tuli ihan kivat kevätkorvikset. Mitähän sitä laittaisi päälleen, että sopisi nuo keltaiset korut asusteeksi...

Maatuskatehdas

Tänään tein tälläisiä. Oikeasti piti tehdä avaimenperätyyppejä tilauksen takia. Tuollaisia kuitenkin syntyi tänään, eiväthän ne sille mitään voineet, enkä minäkään.

Geishakokoelma kasvaa ja vahingossa lankarullaan joutunut pää olikin sumottarelle kuuluvaa. Geishan kurkunkatkaisutaidotkin on kuvattuna, kun kaverin pää on nyherretty juuri kropasta irti aikas tylsällä terällä. Veriroiskeita ei ole, mutta eräs päällysti itsensä ja osan sohvaa vanuroiskeilla. Amigurumin teurastus on pölyistä puuhaa!

Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, kun ottaa lankaa ja koukun käteen. Alkaa tekemään. Tai kun pyörittelee massaa käsissään. Mutta noista pienistä virkatuista maatuskoista tulee korvakorut. En yleensä käytä roikkokorvakoruja, mutta maatuskoista tykkään. Naamat vielä kun saa tehtyä niillekin. Massapallerot kävivät uunissa ja ovat matkalla maalaukseen. Niistä pitäisi tulla silmukkamerkkejä ja muuta kivaa. Katsoo sitten kun saa valmiiksi.

Verkoista

Tiessä kulkee musta viiva läpi valkoisen maan. Harmaat ladot pellon laidassa ennen metsää. Saunan eteisessä sukset ja ahkio. Jäätä peittää lumiset dyynit. Selkä tuuleen vaelletaan kohti saalista. Mietitään selviämistä luonnon kynsistä. Syvyyksistä tulee tyhjiä verkkoja. Saadaan saalista. Annetaan järven niellä pyydykset takaisin. Tullaan sitten uudelleen katsomaan onko järvi antanut meille mitään. Kasvot tuuleenpäin takaisin. Viiksissä jääpuikkoja. Talvi on meille tyly. Talvi on samalla kaunis. Kesäinen valo, mutta luminen maisema. Ajetaan kotiin. Lämmitän hellan edessä käsiä. Matikkakeittoa.

Konnichiwa!

Tälläinen tyyppi valmistui tänään. Tulipa siitä iloinen.

Sitä odottaa jo uusi koti. Sen kaverilta puuttuu vielä sopivan kokoinen pää. Tein päitä oikein sarjatuotantona tänään valmiiksi, kun ei löytynyt sopiva ilmettä pinkille neidille. No onneksi joku muu saa sitten päällensä kropan harjoitusten tuloksena.

Kirsikankukkastenkin näperrys onnistuu kivasti, kun on edes toisen käden sormissa tunto! Nyt vaan taukojumppaa ja rentoutusharjoituksia, niin ehkäpä tämä sairastelu alkaa olemaan pikkuhiljaa ohitse. Siis hyviä uutisia kuuluu tänne kotisohvalle!

Appelsiinikylpyjä auringossa ja perinnetekstiilejä

Kävimme rentoutuslomalla Pärnussa. Kannatti mennä. Tuo oikea käsi sai taas tuntonsa takaisin ja olen siitä kiitollinen eräälle hyvin mukavalle ja ihanalle hoitajattarelle! Vasen ei seurannut mallia. Noh onhan tuo jo puoli voittoa!

Auringonvalo tulvi sisään ikkunoista. Se jäi mieleen. Appelsiinin tuoksussa kylpeminen oli uutta. Sellainen ihana tekemättömyys ja valoisuus. Lämpimässä lilluminen, kun ikkunan takana oli kuusikymmentä astetta kymempää. Kultainen pallo valaisi talvisen maiseman ikkunoiden takana. Aurinkoterapiaa.

Täällä kotonakin katselen sen paistetta ikkunan takaa ja tuoksuttelen appelsiinia. Kirjoittelen tässä näitä mietteitä Pärnun matkatamme.

Eesti näytti lumiset ja kylmät kasvonsa. Putiikeissa kurttukasvoiset punakat myyjät jaksoivat hymyillä paksuihin turkkeihin ja villavaatteisiin puettuina. Lämmitys oli pettänyt useasta pikkuliikkeestä. Toivotimme heille lämpöä ja kaunista kevättä. Shoppailumatkalla ostosmieliteoissa oli lämpimiä villavaatteita ja terveystuotteita. Tiskin takaa meitä ei aina ymmärretty. Väärä murre, ei saa aru..

Bussimatkoilla harrastimme haikaranpesäbongausta. Matkalla hämmästelemme kyläpahasia, ohikiitäviä taloja. Ihankuin jokaikinen talo olisi osallistunut piparitalokilpailuun. Kilpailun jälkeen pisihuvilat ja kärvähtäneet yritelmät ovat päätyneet samalle asuinalueelle kylkikylkeen tukemaan toinen toistaan. Odottaen Hannua ja Kerttua astumaan sisään piparikaupunkiin.Mistä talosta aloittaisi maistamisen. Ehkä siitä jossa oli ovessa päärynöitä. Tai siitä jossa oli sokerikuorutusksesta valuvia jääpuikkoja ja pitsiset pyöreät ikkunat. Siitä olisin halunnut kuvan muistoksi. Kuva jäi sekin mieleen. Olisi pitänyt sanoa bussin miehelle, että pysäytä haluan kuvan. Mentiin liian lujaa. Ja kamera oli kotona. Sellaista se on, kun lähtee matkaan liian nopeasti.

 Ensi kesäksi tahtoisin oppaaksi eestinkielentaitajan. Kielimuuri kaikesta yrityksestä huolimatta oli aika monen asian edessä. Kun viroa on ymmärtävinään ensin ja sitten taas ei ymmärräkkään yhtään mitään. Mutta ihanaa oli rentoutua ja nauttia olemisesta. Ja parasta oli tuliaiset itselle! Ihanat villakintaat ja energiapaita. Paidan sisällä on hyvä olla. Suojassa kylmältä. Niin ilmalta kuin ajatuksiltakin.