keskiviikko 19. tammikuuta 2011
tiistai 18. tammikuuta 2011
Päättömiä päiväunia
Näin unta, jossa olin osana valtavaa konetta. Tehtävänäni oli huoltaa koneeseen asennettua "Isoäiti"-ohjelmaa. "Isoäiti" valvoi yhteiskunnan langankulutusta. Lanka oli arvokkain valuutta koko planeetalla, koska sähkö kulki pitkin villalankoja. Lankaa oli lähes kaikkialla, mutta se kului käytössä, ihan niinkuin rakkain villapaita nukkaantuu ja kuluu käytössä. Lanka kului myös tuulessa ja sateessa. Siellä missä olin satoi ja tuuli alituiseen. Lanka siis kärsi jonkin sorttisesta eroosiosta. Kaikki tieto oli Isoäidin hallussa. Ne, joilla oli eniten lankaa oli myös eniten tietoa. Maailma oli karu ja kivikkoinen, harmaa. Väriä oli ainoastaan langoissa ja isoäidissä. Suurin huolenaiheeni oli, ettei Isoäiti jaksa valvoa myöhään, jolloin langoista lähtisi värit.
Unessa väritön maailma oli huolestuttavamapaa, kuin maailma, jossa ei olisi tietoa. Ilmeisesti ulkoa kuuluva sade ja nettiselailut kierrätysjuttujen parissa loivat tuollaisen unimaan.. Mutta jos aletaan miettimään tuota pidempään, niin kumpi on tärkeämpää: tietää paljon asioita, vai nähdä niitä? Siinäpä kysymystä kerrakseen.
Tänään järjestelin lankalaatikkoa uuteen uskoon. Etsiskelin kätköistä mustaa puuvillalankaa, joka loppui ikävästi ninjan takaraivon kohdalla kesken. Piti olla jossain edes ihan vähän lisää. Tarvittua lankaa löytyi viimein, mutta niin löytyi paljon muutakin. Laatikoista paljastui pieniä keriä hassun värisiä ohuita ja paksuja lankoja. Taisinpa löytää lankalaatikoista myös hetken aikaa itselleni ja annoin luvan pursuilla ja rönsyillä uusilla ajatuksilla. Varsin hienoja pintoja ja värejä taas uusiin ihaniin ja ihan pieniin kokeiluihin.
Unessa väritön maailma oli huolestuttavamapaa, kuin maailma, jossa ei olisi tietoa. Ilmeisesti ulkoa kuuluva sade ja nettiselailut kierrätysjuttujen parissa loivat tuollaisen unimaan.. Mutta jos aletaan miettimään tuota pidempään, niin kumpi on tärkeämpää: tietää paljon asioita, vai nähdä niitä? Siinäpä kysymystä kerrakseen.
Tänään järjestelin lankalaatikkoa uuteen uskoon. Etsiskelin kätköistä mustaa puuvillalankaa, joka loppui ikävästi ninjan takaraivon kohdalla kesken. Piti olla jossain edes ihan vähän lisää. Tarvittua lankaa löytyi viimein, mutta niin löytyi paljon muutakin. Laatikoista paljastui pieniä keriä hassun värisiä ohuita ja paksuja lankoja. Taisinpa löytää lankalaatikoista myös hetken aikaa itselleni ja annoin luvan pursuilla ja rönsyillä uusilla ajatuksilla. Varsin hienoja pintoja ja värejä taas uusiin ihaniin ja ihan pieniin kokeiluihin.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Värjärikilta
Tänään tuli mieluisaa postia. Värjärikillan jäsenlehtinen saapui vihdoin! Värjärikilta on luonnonväreistä kiinnostuneiden oma yhdistys. Yhdistykseltä saa tietoa luonnonväreistä ja värjäystavoista. Ilmeisesti myös kursseja ja tapahtumia järjestetään järjestön tuella. Niin ja väripadatkin saa lainaksi, jos oikein innostuu. Yhdistyksen jäseneksi voi ilmoittautua osoitteessa www.varjarikilta.fi
Tänävuonna pudonneet kuusenneulaset talletettiin huolellisesti pusseihin odottamaan väripataan menoa. Saattaapi olla, että muutakin kasvienkeruuta on keväällä luvassa, niin kovasti väripeukaloa syyhyttää päästä kokeilemaan noitakeitoksia mökille! Lumi hiukan vielä hidastaa harrastustoimintaa. Ihan kohta on voikukaton nurmikko ja lehdetön marja-aronia..
Tänävuonna pudonneet kuusenneulaset talletettiin huolellisesti pusseihin odottamaan väripataan menoa. Saattaapi olla, että muutakin kasvienkeruuta on keväällä luvassa, niin kovasti väripeukaloa syyhyttää päästä kokeilemaan noitakeitoksia mökille! Lumi hiukan vielä hidastaa harrastustoimintaa. Ihan kohta on voikukaton nurmikko ja lehdetön marja-aronia..
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Vuoden sanat
Kevään kunniaksi lupasin korvata karkinsyönnin käsitöillä, jotka olisivat nopeita, haastavia, mutta eivät epäystävällisiä rikkinäiselle kädelleni..
Vuoden sana onkin käsityöyrittäjän sijaan KÄSITYÖONNISTUJA!
Uhkarohkea ja mahtipontinen yritys on kestänyt nyt kaksi viikkoa ja onnistumisen iloa on koettu ainakin toistaiseksi. Taitaa tuo ajatus valosta ja päivän pidentymisestä aktivoida tätä naista kovinkin. Pimeällä työt tuntuvat puurtamiselta, eikä aikaansaannoksia ole liiemmin tullut niskaviankaan vuoksi. Loppusyksystä muutama kapinallinen sormi lopetti yhteistyön ja saivat lopulta kapinaansa niskankin mukaan. Innostus loppui täysin kun kädellä ei saanutkaan enää tehdä töitä. Muutaman kuukauden turhauttavan istuttumisen ja täydellisten tutkimusten jälkeen sain taas luvan alkaa kuntouttamaan kroppaa ja mieltä. Viisaammat antoivat ohjeeksi ongelmaan rutkasti liikuntaa, hierontaa ja karkinsyönnin lopettamisen. Lisäksi pitäisi tehdä pieniä harjoitteita, jotta sorminäppäryys säilyisi. Eli lupa käsitöihin saatiin takaisin tiukoilla ehdoilla! Jipii!
Innostusta ja kannustusta alkuun sain Moarrelta! Kiitos siis siitä ja toivon, että yritykset ja onnistumiset tuottavat iloa muillekkin. Toivonkin kommentteja ja vaikkapa ideoita pienistä kokeiluista, jotta nuo sormet oppisivat ihmisten tavoille taas. Yllätä itsesi joka viikko!
Vuoden sana onkin käsityöyrittäjän sijaan KÄSITYÖONNISTUJA!
Uhkarohkea ja mahtipontinen yritys on kestänyt nyt kaksi viikkoa ja onnistumisen iloa on koettu ainakin toistaiseksi. Taitaa tuo ajatus valosta ja päivän pidentymisestä aktivoida tätä naista kovinkin. Pimeällä työt tuntuvat puurtamiselta, eikä aikaansaannoksia ole liiemmin tullut niskaviankaan vuoksi. Loppusyksystä muutama kapinallinen sormi lopetti yhteistyön ja saivat lopulta kapinaansa niskankin mukaan. Innostus loppui täysin kun kädellä ei saanutkaan enää tehdä töitä. Muutaman kuukauden turhauttavan istuttumisen ja täydellisten tutkimusten jälkeen sain taas luvan alkaa kuntouttamaan kroppaa ja mieltä. Viisaammat antoivat ohjeeksi ongelmaan rutkasti liikuntaa, hierontaa ja karkinsyönnin lopettamisen. Lisäksi pitäisi tehdä pieniä harjoitteita, jotta sorminäppäryys säilyisi. Eli lupa käsitöihin saatiin takaisin tiukoilla ehdoilla! Jipii!
Innostusta ja kannustusta alkuun sain Moarrelta! Kiitos siis siitä ja toivon, että yritykset ja onnistumiset tuottavat iloa muillekkin. Toivonkin kommentteja ja vaikkapa ideoita pienistä kokeiluista, jotta nuo sormet oppisivat ihmisten tavoille taas. Yllätä itsesi joka viikko!
Silkkiä ja suolaa
Toisen viikon sana on silkkivärjäys.
Ajattelin kevättä ja haikailin raikkaita värejä punaisten ja ruskeiden tilalle tuomaan virkistystä ja energiaa.
Ostin silkkikankaan Eurokankaasta ja Sinooperista lämpökiinnitteisiä silkkivärejä kokeilua varten. Tavoitteena oli tehdä muutama tyynykangas ja pussukka. Väreinä oranssia ja turkoosia.
Tuumasta toimeen ja kokeellinen keittiö oli valmis. Tiskipöydälle levittelin ison muovipussin ja teippailin tiiviiksi alustaksi. Leikkasin kappaleet valmiiksi tyynyjä ja pussukkaa varten. Pesin kankaat ja aloitin kokeilut. Osan kankaista rypistelin lasivuokaan ja kaatelin väriä päälle. Pussukkakankaan asetin muoville ja maalasin pinnan kokonaan vedellä ohennetulla turkoosilla värillä. Pinnalle ripottelin merisuolaa. Kuivumista odotellessani täytin tiskikoneen ja voilá silkkikuivain oli valmis. Sen verran tuo tiskikone lämmitti tuota tiskipöytää, että koneen lopetettua tuo silkkikin oli kuivaa.
Merisuolalla värjätty silkki olikin hauskan näköistä ja pussukasta tulee varmastikkin kivan näköinen. Löysin Turun matkalta tuollaisen mekanismin pussin "suuksi". Sitten vaan odottamaan ompeluinnostusta!
Ajattelin kevättä ja haikailin raikkaita värejä punaisten ja ruskeiden tilalle tuomaan virkistystä ja energiaa.
Ostin silkkikankaan Eurokankaasta ja Sinooperista lämpökiinnitteisiä silkkivärejä kokeilua varten. Tavoitteena oli tehdä muutama tyynykangas ja pussukka. Väreinä oranssia ja turkoosia.
Tuumasta toimeen ja kokeellinen keittiö oli valmis. Tiskipöydälle levittelin ison muovipussin ja teippailin tiiviiksi alustaksi. Leikkasin kappaleet valmiiksi tyynyjä ja pussukkaa varten. Pesin kankaat ja aloitin kokeilut. Osan kankaista rypistelin lasivuokaan ja kaatelin väriä päälle. Pussukkakankaan asetin muoville ja maalasin pinnan kokonaan vedellä ohennetulla turkoosilla värillä. Pinnalle ripottelin merisuolaa. Kuivumista odotellessani täytin tiskikoneen ja voilá silkkikuivain oli valmis. Sen verran tuo tiskikone lämmitti tuota tiskipöytää, että koneen lopetettua tuo silkkikin oli kuivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)