Vuoden sanat

Kevään kunniaksi lupasin korvata karkinsyönnin käsitöillä, jotka olisivat nopeita, haastavia, mutta eivät epäystävällisiä rikkinäiselle kädelleni..

Vuoden sana onkin käsityöyrittäjän sijaan KÄSITYÖONNISTUJA!

Uhkarohkea ja mahtipontinen yritys on kestänyt nyt kaksi viikkoa ja onnistumisen iloa on koettu ainakin toistaiseksi. Taitaa tuo ajatus valosta ja päivän pidentymisestä aktivoida tätä naista kovinkin. Pimeällä työt tuntuvat puurtamiselta, eikä aikaansaannoksia ole liiemmin tullut niskaviankaan vuoksi. Loppusyksystä muutama kapinallinen sormi lopetti yhteistyön ja saivat lopulta kapinaansa niskankin mukaan. Innostus loppui täysin kun kädellä ei saanutkaan enää tehdä töitä. Muutaman kuukauden turhauttavan istuttumisen ja täydellisten tutkimusten jälkeen sain taas luvan alkaa kuntouttamaan kroppaa ja mieltä. Viisaammat antoivat ohjeeksi ongelmaan rutkasti liikuntaa, hierontaa ja karkinsyönnin lopettamisen. Lisäksi pitäisi tehdä pieniä harjoitteita, jotta sorminäppäryys säilyisi. Eli lupa käsitöihin saatiin takaisin tiukoilla ehdoilla! Jipii!

Innostusta ja kannustusta alkuun sain Moarrelta! Kiitos siis siitä ja toivon, että yritykset ja onnistumiset tuottavat iloa muillekkin. Toivonkin kommentteja ja vaikkapa ideoita pienistä kokeiluista, jotta nuo sormet oppisivat ihmisten tavoille taas. Yllätä itsesi joka viikko!

Silkkiä ja suolaa

Toisen viikon sana on silkkivärjäys.

Ajattelin kevättä ja haikailin raikkaita värejä punaisten ja ruskeiden tilalle tuomaan virkistystä ja energiaa.
Ostin silkkikankaan Eurokankaasta ja Sinooperista lämpökiinnitteisiä silkkivärejä kokeilua varten. Tavoitteena oli tehdä muutama tyynykangas ja pussukka. Väreinä oranssia ja turkoosia.

Tuumasta toimeen ja kokeellinen keittiö oli valmis. Tiskipöydälle levittelin ison muovipussin ja teippailin tiiviiksi alustaksi. Leikkasin kappaleet valmiiksi tyynyjä ja pussukkaa varten. Pesin kankaat ja aloitin kokeilut. Osan kankaista rypistelin lasivuokaan ja kaatelin väriä päälle. Pussukkakankaan asetin muoville ja maalasin pinnan kokonaan vedellä ohennetulla turkoosilla värillä. Pinnalle ripottelin merisuolaa. Kuivumista odotellessani täytin tiskikoneen ja voilá silkkikuivain oli valmis. Sen verran tuo tiskikone lämmitti tuota tiskipöytää, että koneen lopetettua tuo silkkikin oli kuivaa.

Merisuolalla värjätty silkki olikin hauskan näköistä ja pussukasta tulee varmastikkin kivan näköinen. Löysin Turun matkalta tuollaisen mekanismin pussin "suuksi". Sitten vaan odottamaan ompeluinnostusta!

Pieniä tyyppejä

Turussa vierailun ansiosta innostuin valtavasti virkkauksesta uudelleen. Ala-asteen traumoille nauraminen onnistuu jo kivuttomasti. Koulussa virkkauksena taisi olla pannulappu. Siis tasaista ja ihan sileää pintaa:) Tämä neiti sai aikaan mintun vihreän kupin, jonne asumaan tehtiin harmaa koala. Loppusilaukseksi se sai nappisilmät ja harmaat korvat. Itse olin ihan tyytyväinen tulokseen, mutta olihan siinä tehtävänantoon nähden hiukan eroa: pannulappu=koala pesässä..Opettajakaan ei tainnutkovin kehua silloin.

Uuden vuoden virkkauksena oli onneksi pikkuinen Totoro, joka jatkoi tuota otuslinjaa.(Pannulappuja en vieläkään uskaltanut aloittaa)
Kiitos kuitenkin Moarren kärsivällisen selostuksen, sain ohjeen mukaisen otuksen toteutettua. Tosin siitä tuli hieman laihan lainen, mutta eipähän pikku totoron tarvitse huolehtia ylipainosta metsäpoluilla pomppiessaan.

Seuraava otus olikin Creepy Creatures-kirjasta tuollainen Corporate Zombie. Lisäsin luurin korvalle, koska se päätyi mieheni työpisteelle muistuttamaan miten käy ylitöitä tehdessä. Pikkuotusten naama ja tassuvärit saatiin aikaan teellä ja kahvilla. Kätevää ja helppoa, jos kaapissa on ainoastaan valkoista lankaa. Miinusta tässä tulee tammikuun lankahyllyille, koska sopivan paksuista mustaa puuvillalankaa ei löytynyt mistään marketista!
Onneksi kotoa löytyi vielä vähän mustaa ninjaa varen. Ninja tuossa odottaa vielä silmiä ja muita asusteita.

Amigurumi on siis tammikuun ensimmäisen viikon sana.

Asioita lipaston laatikosta

Ajan patinaa

Hellää ja kovakouraista hoivaa mummulan lipastovanhukselle

Maali poistettu ja kansi näkyy ohoi

Vanhoja jalkoja kolottaa

Salaisuuksia lukkojen takana

Metsän huminasta aarteiden kätköksi

Tällainen projekti tarttui mummulan navetasta matkaan kesälomalla. Kokopuinen liinavaatelipasto sijaitsi lapsuuteni mummulassa kaakeliuunin vieressä. Mummu on saanut lipaston vuonna -51 työnantajaltaan ollessaan ompelijana. Se toimi kissojen nukkumapaikkana ja onpa äitini leikkinyt sen laatikoissa joskus laivaa. Muistan itse tutkineeni mummun nappi- ja koruaarteita sen ylälaatikkojen kätköistä. Laatikoissa oli kirjeitä lapsuuden ystäviltä, ikivanhoja postikortteja ja valokuvia mummun lapsuudesta. Laatikoille sai mennä vain mummun luvalla. Parasta oli "siivota laatikot" levittämällä ne kammarin lattialle ja lajitella kaikki tavarat omiin siisteihin jonoihinsa. Lipasto siirtyi navetan uumeniin vanhana ja kolhuisena kun mummu muutti maalta kaupunkiin. Nyt kesälomalla käytiin kyläilemässä vanhassa mummulassa ja tutkimusretkellä bongattiin lipasto mopon osien ja lehtipinojen alta.

Lipasto on mäntyä ja se oli maalattu valkoiseksi. Lipastossa on kolme kokoleveää laatikkoa ja kaksi kapeaa ylälaatikkoa. Kaikissa oli lukkopesät, joihin ei enää löytynyt avaimia. Lukot oli maalattu umpeen ja pahasti ruosteessa. Oksakohtien peittämiseksi lipasto oli kauttaaltaan kitattu vaalean ruskealla kitillä, joka olikin jämähtänyt pintaan oikein kunnolla! Aloitin kannen kuuraamisella ja huomasin pian kuinka iso homma on vanhan hongan esiinsaaminen maalikerrosten alta. Muutaman viikon hionnan jälkeen olen saanut kannen kokonaan puhtaaksi ja kyljistä valkoisen maalin pois. Päätin, että maalaan kyljet valkoisella ja kanteen haluaisin sävytetyn petsilakan tai öljypinnan.

Nyt etsinnän alla on antiikkivetimet ja lukkopesät. Vanhat vetimet olivat kauniin malliset, mutta ajansaatossa ruostuneet ja rikkinäiset. Markettien valikoimista ei löytynyt avainreiällistä vetimiä, eikä malleissa muutenkaan ollut kehumista. Netissä löytyi kaksikin paikkaa, jossa oli samantyyliset vetimet kuin alkuperäiset. Puupaja.comista löytyi ihanat vetimet ja arvo-helat.fi myy lukkopesiä laatikkoihin.

Koruja

Kesän satoa

Kesäkattaus kahdelle

Kun avasin aamulla työhuoneeni oven ja kuuntelin hurjistunutta sirkutusorkesteria, huomasin kesän olevan ihan kohta täällä. Hullua, että muutamia viikkoja sitten haaveilin haravoinnista tuossa kuistilla, kun suuri lumikasa oli vallannut takapihamme. Nyt pihalla pilkistää jo raparperi ja pienet taimet puskevat vauhdilla talviunilla olleesta kukkapenkistä. Ihanaa!!


Kesällä on ihanaa työntää varpaat ruohikkoon ja nauttia auringon lämmöstä ja ihanista väreistä. Kuistilla tuoksuu vastapestyltä laiturilta ja teehetki auringossa aloittaa työpäivän lempeästi.


Kesästä innoituksen saaneena puuhailen ihanien ja värikkäiden kankaiden parissa. Teemana on teehetki kahdelle.Aloitin teehetkisarjan valmistuksen pannumyssyistä, joista tuoteperhe alkoi kasvaa ihanien kankaiden ja värien myötä.Laittelen kuvia toukokuulla valmistuneista töistä ja muista piperryksistä.

Ompelukone käyntiin ja luomaan kesäihanuuksia!