Kun suklaat on jo syöty

 Tälläisiä kellukynttilöitä valoin konvehtirasian muoviseen "muottiin".

 Tämä oli myös kaunis lahjapakkaus kellukynttilöille.

Sitten vain aurinkoa houkuttelemaan esiin taivaalta.

22.Joulukuuta: Marsipaaniyllätys

Jäin kaipaamaan joulutorilta ostamaani marsipaania kovasti. Torille huristelun korvikkeena ajattelin kokeilla itsetehtyä marsipaania, jonka perusohjeen löysin mummulta saamastani keittokirjasta. Itsetehtynä marsipaani ei säily kauaa, muttei se säilyisi muutenkaan tuli siitä niin älyttömän hyvää!

Alkuperäisessä ohjeessa tehdään kaikki alusta alkaen kuten: "kuori ja kuivata mantelit, sen jälkeen jauha ne kahvimyllyssä oikein hienoksi". No minä ostin ihan kaupasta mantelijauhetta ison pussin. Kahvimyllyä meillä vastasi tehosekoitin, jossa tein koko homman. Muokkailin ohjetta hiukan lisäämällä massaan manteliöljyä.

Ohje:

150g mantelijauhetta, 

1 valkuainen, 

150g tomusokeria

tujaus manteliöljyä

Ensin mantelijauho hurautetaan pieneksi tehosekoittimessa, sen jälkeen lisätään valkuainen ja manteliöljy, jonka jälkeen tomusokeri lisätään vähitellen seokseen. Koko komeus vaivataan leivinalustalla tomusokerin kanssa tangoksi.

Leikkelin tangosta paloja. Pyörittelin ne kevyesti pallukoiksi ja painelin littanoiksi.

Eilisen Fst:n Sokerileipurin joulu-ohjelman innoittamana tein marsipaanista yllätyspallukoita.

Jokaiseen kiekkoon tuli siis "yllätys". Yllätyksenä oli suklaapähkinöitä/ -rusinoita. Toiseen versioon tuli karpaloita.

Seuraavaksi sulatin suklaata ja kastoin pallukat suklaassa.

Yksi vielä ja sitten on valmista

 Ripottelin päälle nomparelleja.

 Sitten jätin pallot jäähtymään leivinpaperin päälle.

Tähän tarkoitukseen mandariininlohkot sopivat mainiosti. Yksinkertaista ja nättiä

Yllärit toimitin työkavereille piristämään vuoden pimeintä päivää.

Pallukoiden tekoa kuvasi Herra Yleisö, joka hyvin tarkasti etsi kuvakulmia herkuista. Kuvaaminen kiellettiin tahmatassu-leipurilta.

21. Joulukuuta: Mandariinikoristeita

Ostin kaupasta pussillisen mandariineja.

Makuraadin tuomio: 

Väri: Kauniin appelsiininen

Koostumus: Kuivahko, puumainen, siemeniä vähän.

Tuoksu: Vetisen sitruksinen

Maku: Kamala ja mauton, yhtäaikaa

Yleisön kommentti: "Hyi, voiko näistä askarrella jotakin"

Kuivat mandariinit (Pidän enemmän klementiini sanasta, koska olen syntynyt Klementin päivänä - ja koska kaupassa luki, niin ne ovat tylsiä mandariineja.) viipaloin ja laitoin uuniin kuivumaan lisää. Pikkuleipien leivonnan yhteydessä kuivattelin lohkoja uunissa 100 asteessa jonkun aikaa ja sitten jätin ritilälle huoneenlämpöön kuivumaan lisää.

 Tähtianista tuoksuttelin muuten vaan odotellessa kuivumista

Näitä voi sitten käyttää johonkin... Nyt on kuivattuja mandariineja sitten kaamea kipollinen. 

Kippossa ei tosin ole mitään vikaa.

Vinkivinkkinen: Tuoreeltaan huoneenlämmössä kuivatut mandariinit homehtuvat.

20. Joulukuuta: Latvatähti

Tälläisen latvatähden ompelin hopeisesta sametista kuuseen.Täytin sen kangassulpulla, jota olen säästellyt erinäisissä pussukoissa. Eihän sitä nyt roskiinkaan saa heittää!

Ompelin pari nappia tähteen koristeeksi. Tähti kiinnitetään kuuseen rautalangan avulla. 

Ehkä illan ratoksi ompelen siihen muutaman helmenkin koristukseksi. Kun se ilmiselvästi kaipaa jotakin lisäkimmellystä. Jos jaksan näpertää lisää, laitan tietysti kuvan tänne...

19. Joulukuuta: Marion viholliset kuuseen

 

 Hirmuinen inspiraatio iski, kun seikkailin internetin syövereissä. Siitä syntyi tuommoisia Nintendo-hahmoja.

Niitä virkkailin telkkua katsellessani ja jouluisia niistä tekee kuuseen ripustaminen.

Jouluviikon kunniaksi pystytimme Herra yleisön avustuksella kuusen. Aion nauttia sen koristelusta näin etukäteen. Reissaamme vanhempieni luokse jouluksi, joten kahdestaan vietetään joulua näin etu- ja takakäteen.

18.Joulukuuta: Nappikranssin valaistuminen

Tällainen kranssi tuli näperreltyä, jo viime jouluksi Eestistä kirpputorilta ostamistani napeista. Laitoin napit riviin ja valitsin väreiksi punaista ja sinistä. 

Minulla oli kaappien kätköissä myös ihanaa pilkullista nauhaa, jonka kiedoin sitten koko komistusta somistamaan. 

 Löysin Tiimarista paristolla toimivat ledivalot jotka asensin kransiin.

Nyt vaatetta niskaan ja ripustamaan sitä ulkooveen.

17. Joulukuuta: Postikortti-enkeli

Tänään laitan joulukortit postiin sillä maanantai 19.12. on niiden viimeinen lähetyspäivä niin, että ne ovat jouluksi perillä.

Tälläisiä enkeleitä laitoin ystävilleni.

Enkelit on tehty tapettipalasista ja kartongista. Siipiin kirjoitin tervehdykset ja pakkasin kuoreen kauniisti.

Koottuna enkeleitä ei pystynyt lähettämään, joten laitoin mukaan pienen kokoamisohjeen. Pää oli jo valmiiksi kiinnitettynä ja taitokset oli tehtynä valmiiksi siipiin.

16. Joulukuuta: Tontun asialla

Astiat on lahja äidiltäni

Eilen teimme retken joulutorille. Markkina humu tempaa mukaansa ja huomaat rallattelevasi jouluisen marssimusiikin tahdissa. Joulupukin parta vilahtaa väkijoukon seasta. Pukki itse tulee toivottamaan: "Oikein hyvää joulua Teille kahdelle!". Pikkulapset juoksevat toisiaan kiinni torin ympäri. Rouva tuolla pudottaa lapasen ja moni vieressä olija aloittaa yhtä aikaa: "Rouva hyvä, pudotitte lapasenne". 

Kuumat pähkinät tuoksuvat ihanalta

Ostamme aitoa käsintehtyä marsipaania tuolta ja tuolta kuumia kastanjoita. Palaamme vielä ostamaan pahdettuja manteleita ja pähkinöitä. Niiden tuoksu huumaa pään ja luovat oman joulun tuoksunsa. Pieni orava-muotti löytyy tuliaiseksi itselle. Kylmässä tuulessa tuoksuu savu ja bratwurst, varsinkin Herra Yleisön nenään, jonka voisi lahjoa lähes minne tahansa lupaamalla makkaraa. Kojuissaan urheat kauppiaat jaksavat hymyillä talven tuiskuista huolimatta ja myyntipuheet raikavat monella eri murteella.  Liikutun sydämellisistä toivotuksista melkein kyyneliin.

Sepän pajassa miekkonen villiintyy ja kertoo haluavansa sepän oppiin, jos rupeaisi käsityöläiseksi. Oma seppä kuulostaa kyllä luksukselta.  Hän ostaisi melkein koko pajan tyhjäksi, jos saisi luvan. Valitettavasti meillä ei ole takaa eikä portin tarvetta joten suurehkot rautaesineet jäävät pajaan muiden ihasteltaviksi.

Markkinatuliaisia

Vanha mies kulkee väkijoukon läpi nälkäisena huuliaan nuoleskellen. Resuinen reppu nuokkuu hänen olkapäällään. Hän katsoo kaipaavasti makkarakojua, pysähtyy sen eteen ja huokaa syvään. Jatkaa matkaansa. Illalla mietin tuota miestä pitkään.  Millainen on hänen joulunsa? Toivotan hänelle lämmintä joulua mielessäni.

15. Joulukuuta: Willa Sukka osa 2

Willa Sukka on vino tönö keskellä suurta ja laakeaa Keittiönpöytää. Talon omistavat käsityöpiperryksiä hamstraava naikkonen ja tietokoneen sisälmyksiä tutkiskeleva miekkonen, jota Yleisöksi kutsutaan täällä blogikirjoituksista. Johtunee hillittömistä naurunremakoista, aploodeista ja kommenteista Talossa vallitsevaa kaaosta kohtaan. Herra Yleisö auttaa usein ratkomaan kinkkisiä matemaattisia käsityö-ongelmia, toimii erinomaisena laadunvalvojana ja muistaa kehua riittävästi ja urheasti kannustaen ihan kaikkia käsityöntekeleitä, joita naikkonen hänelle kantaa nähtäväksi.

Katto jonka Herra Yleisö korjasi Daim-patukoilla!

He tapaavat Keittiönpöydän läheisyydessä ja pitävät kokkailusta. Talon remontointi ei ole heidän intohimonsa, mutta aina joskus iskee Suuri Inspiraatio ja Talo joutuu kokemaan myllerryksiä. Viimeisimmäksi koettiin Suuri Kattoremontti.

Nyt Talo-parka könöttää katsellen vetistä joulukuista maisemaa ja toivoo etteivät vesisateet sulata sen liitoksia.

 

 

 

 Talo on rakennettu kehnosti, toisiinsa sopimattomista palasista pikkuriikkiselle tontille. Mutta silti se pysyy pystyssä, sillä se on rakennettu naurusta, ilosta ja rakkaudesta.

14. Joulukuuta: Willa Sukka

Nyt tarvitaan isompi remppatiimi saamaan tämä tönö kuntoon! 

Apua! Ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä!

  No parhaani yritin. Huolellisesti piirsin kaavat, kaulin taikinaa ja leikkasin osat, ihan niikuin ohjeessa kehoitettiin.

Sitten unohdin laittaa "lasit" ikkunoihin. Huomasin tämän vasta uuniinlaiton jälkeen. Ajattelin, ettei se haittaa. 

 Vahdin paistoksia haukkana, eivätkä ne palaneet. Osat pois uunista ja uuni pois päältä. Mahtavaa!

Mutta unohdin tehdä pihan. Uuni takaisin päälle ja lisää taikinaa peliin.

 Pohja paistumaan kiireesti, että saa tönön koottua. Noin. pohja tuli valmiiksi. Sitten hieman tiskailua ja kuorrutteen tekoa sillä välin, kun pohja jäähtyy. Jes!

Willa Sukka on perustuksiltaan vino ja katosta paistaa päivä, jos päivä vain paistaisi joulukuussa..

 

Nyt saa ruveta kokoamaan. Sokeri sulamaan ja ensimmäiseen palaan ainoastaan alaosaan sokeria ja sitten tökätään se kiinni pohjalevyyn. Ainiin miten tuo nurkka nyt kiinnitetään.. Ja niin edelleen...  Huoh..

 

Nyt odotan Yleisöä pelastamaan tilanteen, sillä miehet yleensä (naurusta selvittyään) pystyvät korjaamaan ihan kaiken! Pystyväthän? 

 Täältä piparkakkutalon pihalta toivottelee tämä hihittelevä leipuri kaikille oikein iloista iltaa!

13. Jolukuuta: Enkelin talvitaika

Taikooko enkeli itsensä näkyviin, vai näkymättömäksi?

Laiskottelevan tontun kaveriksi Joulupöytäliinaan ilmestyi talvitaikoja tekevä pikkuenkeli.

Kukakohan valittiin tämän vuoden Lucia-neidoksi?

12. Joulukuuta: Jouluiloa kirjekuoreen

Tarvitset kaavan kirjekuorelle

Piirrä ja leikkaa kauniista paperista. Taita siivekkeet paikalleen ja liimaa kiinni

Tadaa

Tadaa tadaa!

Vielä kortit kuoreen ja sitten postilaatikkoon.