Mirkkuukoukku

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

18.Joulukuuta: Nappikranssin valaistuminen

Tällainen kranssi tuli näperreltyä, jo viime jouluksi Eestistä kirpputorilta ostamistani napeista. Laitoin napit riviin ja valitsin väreiksi punaista ja sinistä.

Minulla oli kaappien kätköissä myös ihanaa pilkullista nauhaa, jonka kiedoin sitten koko komistusta somistamaan.

Löysin Tiimarista paristolla toimivat ledivalot jotka asensin kransiin.

Nyt vaatetta niskaan ja ripustamaan sitä ulkooveen.

perjantai 16. joulukuuta 2011

17. Joulukuuta: Postikortti-enkeli

Tänään laitan joulukortit postiin sillä maanantai 19.12. on niiden viimeinen lähetyspäivä niin, että ne ovat jouluksi perillä.

Tälläisiä enkeleitä laitoin ystävilleni.

Enkelit on tehty tapettipalasista ja kartongista. Siipiin kirjoitin tervehdykset ja pakkasin kuoreen kauniisti.

Koottuna enkeleitä ei pystynyt lähettämään, joten laitoin mukaan pienen kokoamisohjeen. Pää oli jo valmiiksi kiinnitettynä ja taitokset oli tehtynä valmiiksi siipiin.

16. Joulukuuta: Tontun asialla

Astiat on lahja äidiltäni

Eilen teimme retken joulutorille. Markkina humu tempaa mukaansa ja huomaat rallattelevasi jouluisen marssimusiikin tahdissa. Joulupukin parta vilahtaa väkijoukon seasta. Pukki itse tulee toivottamaan: "Oikein hyvää joulua Teille kahdelle!". Pikkulapset juoksevat toisiaan kiinni torin ympäri. Rouva tuolla pudottaa lapasen ja moni vieressä olija aloittaa yhtä aikaa: "Rouva hyvä, pudotitte lapasenne".

Kuumat pähkinät tuoksuvat ihanalta

Ostamme aitoa käsintehtyä marsipaania tuolta ja tuolta kuumia kastanjoita. Palaamme vielä ostamaan pahdettuja manteleita ja pähkinöitä. Niiden tuoksu huumaa pään ja luovat oman joulun tuoksunsa. Pieni orava-muotti löytyy tuliaiseksi itselle. Kylmässä tuulessa tuoksuu savu ja bratwurst, varsinkin Herra Yleisön nenään, jonka voisi lahjoa lähes minne tahansa lupaamalla makkaraa. Kojuissaan urheat kauppiaat jaksavat hymyillä talven tuiskuista huolimatta ja myyntipuheet raikavat monella eri murteella. Liikutun sydämellisistä toivotuksista melkein kyyneliin.

Sepän pajassa miekkonen villiintyy ja kertoo haluavansa sepän oppiin, jos rupeaisi käsityöläiseksi. Oma seppä kuulostaa kyllä luksukselta. Hän ostaisi melkein koko pajan tyhjäksi, jos saisi luvan. Valitettavasti meillä ei ole takaa eikä portin tarvetta joten suurehkot rautaesineet jäävät pajaan muiden ihasteltaviksi.

Markkinatuliaisia

Vanha mies kulkee väkijoukon läpi nälkäisena huuliaan nuoleskellen. Resuinen reppu nuokkuu hänen olkapäällään. Hän katsoo kaipaavasti makkarakojua, pysähtyy sen eteen ja huokaa syvään. Jatkaa matkaansa. Illalla mietin tuota miestä pitkään. Millainen on hänen joulunsa? Toivotan hänelle lämmintä joulua mielessäni.

torstai 15. joulukuuta 2011

15. Joulukuuta: Willa Sukka osa 2

Willa Sukka on vino tönö keskellä suurta ja laakeaa Keittiönpöytää. Talon omistavat käsityöpiperryksiä hamstraava naikkonen ja tietokoneen sisälmyksiä tutkiskeleva miekkonen, jota Yleisöksi kutsutaan täällä blogikirjoituksista. Johtunee hillittömistä naurunremakoista, aploodeista ja kommenteista Talossa vallitsevaa kaaosta kohtaan. Herra Yleisö auttaa usein ratkomaan kinkkisiä matemaattisia käsityö-ongelmia, toimii erinomaisena laadunvalvojana ja muistaa kehua riittävästi ja urheasti kannustaen ihan kaikkia käsityöntekeleitä, joita naikkonen hänelle kantaa nähtäväksi.

Katto jonka Herra Yleisö korjasi Daim-patukoilla!

He tapaavat Keittiönpöydän läheisyydessä ja pitävät kokkailusta. Talon remontointi ei ole heidän intohimonsa, mutta aina joskus iskee Suuri Inspiraatio ja Talo joutuu kokemaan myllerryksiä. Viimeisimmäksi koettiin Suuri Kattoremontti.

Nyt Talo-parka könöttää katsellen vetistä joulukuista maisemaa ja toivoo etteivät vesisateet sulata sen liitoksia.

Talo on rakennettu kehnosti, toisiinsa sopimattomista palasista pikkuriikkiselle tontille. Mutta silti se pysyy pystyssä, sillä se on rakennettu naurusta, ilosta ja rakkaudesta.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

14. Joulukuuta: Willa Sukka

Nyt tarvitaan isompi remppatiimi saamaan tämä tönö kuntoon!

Apua! Ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä!

No parhaani yritin. Huolellisesti piirsin kaavat, kaulin taikinaa ja leikkasin osat, ihan niikuin ohjeessa kehoitettiin.

Sitten unohdin laittaa "lasit" ikkunoihin. Huomasin tämän vasta uuniinlaiton jälkeen. Ajattelin, ettei se haittaa.

Vahdin paistoksia haukkana, eivätkä ne palaneet. Osat pois uunista ja uuni pois päältä. Mahtavaa!

Mutta unohdin tehdä pihan. Uuni takaisin päälle ja lisää taikinaa peliin.

Pohja paistumaan kiireesti, että saa tönön koottua. Noin. pohja tuli valmiiksi. Sitten hieman tiskailua ja kuorrutteen tekoa sillä välin, kun pohja jäähtyy. Jes!


Willa Sukka on perustuksiltaan vino ja katosta paistaa päivä, jos päivä vain paistaisi joulukuussa..

Nyt saa ruveta kokoamaan. Sokeri sulamaan ja ensimmäiseen palaan ainoastaan alaosaan sokeria ja sitten tökätään se kiinni pohjalevyyn. Ainiin miten tuo nurkka nyt kiinnitetään.. Ja niin edelleen... Huoh..

Nyt odotan Yleisöä pelastamaan tilanteen, sillä miehet yleensä (naurusta selvittyään) pystyvät korjaamaan ihan kaiken! Pystyväthän?