Pieniä tyyppejä

Turussa vierailun ansiosta innostuin valtavasti virkkauksesta uudelleen. Ala-asteen traumoille nauraminen onnistuu jo kivuttomasti. Koulussa virkkauksena taisi olla pannulappu. Siis tasaista ja ihan sileää pintaa:) Tämä neiti sai aikaan mintun vihreän kupin, jonne asumaan tehtiin harmaa koala. Loppusilaukseksi se sai nappisilmät ja harmaat korvat. Itse olin ihan tyytyväinen tulokseen, mutta olihan siinä tehtävänantoon nähden hiukan eroa: pannulappu=koala pesässä..Opettajakaan ei tainnutkovin kehua silloin.

Uuden vuoden virkkauksena oli onneksi pikkuinen Totoro, joka jatkoi tuota otuslinjaa.(Pannulappuja en vieläkään uskaltanut aloittaa)
Kiitos kuitenkin Moarren kärsivällisen selostuksen, sain ohjeen mukaisen otuksen toteutettua. Tosin siitä tuli hieman laihan lainen, mutta eipähän pikku totoron tarvitse huolehtia ylipainosta metsäpoluilla pomppiessaan.

Seuraava otus olikin Creepy Creatures-kirjasta tuollainen Corporate Zombie. Lisäsin luurin korvalle, koska se päätyi mieheni työpisteelle muistuttamaan miten käy ylitöitä tehdessä. Pikkuotusten naama ja tassuvärit saatiin aikaan teellä ja kahvilla. Kätevää ja helppoa, jos kaapissa on ainoastaan valkoista lankaa. Miinusta tässä tulee tammikuun lankahyllyille, koska sopivan paksuista mustaa puuvillalankaa ei löytynyt mistään marketista!
Onneksi kotoa löytyi vielä vähän mustaa ninjaa varen. Ninja tuossa odottaa vielä silmiä ja muita asusteita.

Amigurumi on siis tammikuun ensimmäisen viikon sana.

Asioita lipaston laatikosta

Ajan patinaa

Hellää ja kovakouraista hoivaa mummulan lipastovanhukselle

Maali poistettu ja kansi näkyy ohoi

Vanhoja jalkoja kolottaa

Salaisuuksia lukkojen takana

Metsän huminasta aarteiden kätköksi

Tällainen projekti tarttui mummulan navetasta matkaan kesälomalla. Kokopuinen liinavaatelipasto sijaitsi lapsuuteni mummulassa kaakeliuunin vieressä. Mummu on saanut lipaston vuonna -51 työnantajaltaan ollessaan ompelijana. Se toimi kissojen nukkumapaikkana ja onpa äitini leikkinyt sen laatikoissa joskus laivaa. Muistan itse tutkineeni mummun nappi- ja koruaarteita sen ylälaatikkojen kätköistä. Laatikoissa oli kirjeitä lapsuuden ystäviltä, ikivanhoja postikortteja ja valokuvia mummun lapsuudesta. Laatikoille sai mennä vain mummun luvalla. Parasta oli "siivota laatikot" levittämällä ne kammarin lattialle ja lajitella kaikki tavarat omiin siisteihin jonoihinsa. Lipasto siirtyi navetan uumeniin vanhana ja kolhuisena kun mummu muutti maalta kaupunkiin. Nyt kesälomalla käytiin kyläilemässä vanhassa mummulassa ja tutkimusretkellä bongattiin lipasto mopon osien ja lehtipinojen alta.

Lipasto on mäntyä ja se oli maalattu valkoiseksi. Lipastossa on kolme kokoleveää laatikkoa ja kaksi kapeaa ylälaatikkoa. Kaikissa oli lukkopesät, joihin ei enää löytynyt avaimia. Lukot oli maalattu umpeen ja pahasti ruosteessa. Oksakohtien peittämiseksi lipasto oli kauttaaltaan kitattu vaalean ruskealla kitillä, joka olikin jämähtänyt pintaan oikein kunnolla! Aloitin kannen kuuraamisella ja huomasin pian kuinka iso homma on vanhan hongan esiinsaaminen maalikerrosten alta. Muutaman viikon hionnan jälkeen olen saanut kannen kokonaan puhtaaksi ja kyljistä valkoisen maalin pois. Päätin, että maalaan kyljet valkoisella ja kanteen haluaisin sävytetyn petsilakan tai öljypinnan.

Nyt etsinnän alla on antiikkivetimet ja lukkopesät. Vanhat vetimet olivat kauniin malliset, mutta ajansaatossa ruostuneet ja rikkinäiset. Markettien valikoimista ei löytynyt avainreiällistä vetimiä, eikä malleissa muutenkaan ollut kehumista. Netissä löytyi kaksikin paikkaa, jossa oli samantyyliset vetimet kuin alkuperäiset. Puupaja.comista löytyi ihanat vetimet ja arvo-helat.fi myy lukkopesiä laatikkoihin.

Koruja

Kesän satoa

Kesäkattaus kahdelle

Kun avasin aamulla työhuoneeni oven ja kuuntelin hurjistunutta sirkutusorkesteria, huomasin kesän olevan ihan kohta täällä. Hullua, että muutamia viikkoja sitten haaveilin haravoinnista tuossa kuistilla, kun suuri lumikasa oli vallannut takapihamme. Nyt pihalla pilkistää jo raparperi ja pienet taimet puskevat vauhdilla talviunilla olleesta kukkapenkistä. Ihanaa!!


Kesällä on ihanaa työntää varpaat ruohikkoon ja nauttia auringon lämmöstä ja ihanista väreistä. Kuistilla tuoksuu vastapestyltä laiturilta ja teehetki auringossa aloittaa työpäivän lempeästi.


Kesästä innoituksen saaneena puuhailen ihanien ja värikkäiden kankaiden parissa. Teemana on teehetki kahdelle.Aloitin teehetkisarjan valmistuksen pannumyssyistä, joista tuoteperhe alkoi kasvaa ihanien kankaiden ja värien myötä.Laittelen kuvia toukokuulla valmistuneista töistä ja muista piperryksistä.

Ompelukone käyntiin ja luomaan kesäihanuuksia!

Aurinkoisia ajatuksia

Talvilomat on nyt pidetty. Loma sisälsi nostalgiamatkailua Kallioon ja vaeltelua ystävän kanssa myrskyisessä Helsingissä. Ihania asusteliikkeitä ja kivoja pikkuputiikkeja oli vaikka millä mitalla. Suosikkini oli kampissa sijaitseva Accessorice. Loman satoa oli tuunattu talvitakki, joka erottuu harmaasta massasta. Vanha ja rakas hupullinen takki sai uuden pinkin vuorin huppuun, ehjän vetoketjun, ehjät taskut ja koristusta helmaan. Tilasin akryyli/merinovilla huopapaloja englantilaiselta käsityöläiseltä kaikissa sateenkaaren väreissä. Niistä valitsin sopivat värit ja leikkelin huopakukkasia. Kukat ompelin helmaan käsin ja tein koristekirjontoja ompelujangalla ja helmillä. Sekaan hieman heijastimia niin avot! Lopputulos on omasta mielestäni hauska ja talvitakkivanhus pääsi uudelleen käyttöön. Ilotakki niskaan ja ulkoilemaan:)

Tässä kuva suunnitteluvaiheessa

Uudet kujeet

Nyt löytyy Mirkkuukoukku kunnolla kirjoista ja kansista. Valokuuvaaja tuotteille on olemassa ja nettisivutkin saa auki ihan tuota pikaa. Ensi viikolla saapuu myös uusia lankoja, joita en millään malttaisi odottaa.

Maisema houkuttelee laittamaan punaiset lapaset käteen ja menemään ulos. Lapset tekevat tuolla ulkona lumienkeleitä. Puut kantavat kuuraviittaa ja metsä näyttää tutkimattomalta ihmemaalta. Metsän valkoisuus tuo mieleen uusien töiden aloittamisen. Valo antaa intoa kokeilla ja tehdä uutta. Ilon hetkiä kun saa värittää arkipäiviä. Suunnitelmia joita voi alkaa työstämään.

Uusi kevät on aina merkinnyt minulle paljon. Se aiheuttaa innostusta ja kärsimättömyyttä. Vihreän odotusta on jo nyt ilmassa. Talven pimeyden jälkeen valo tekee tehtävänsä, eikä kylmyyskään haittaa menoa. Teekee mieli tehdä kevättä lähemmäksi. Vaihtaa mullat kukkiin ja tehdä vihreitä asioita ja tekoja.

Nyt lähden nauttimaan vielä viimeisistä valonsäteistä tuonne valloittamattomaan ihmemetsään..