Madame Marveletta O'Houlihan

Löysin eräällä nettishoppailumatkalla kirjan nimeltä Steampunk Softies.
Tilasin kirjan ja heti saatuani sen kotiin, innostuin askartelemaan, koska kotona sattui olemaan kaikki tarpeellinen materiaali. Ainakin periaatteessa.

Marveletta ei ole siis oma luomukseni vaan täysi kopio kirjan ohjeella. Tosin olosuhteiden pakosta hieman muuntelin materiaaleja. Kirjassa on mainiot ja seikkaperäiset ohjeet nuken valmistukseen. Vaati tosin hieman suomentamista, sen verran paljon vaiheita oli tuossa ohjeessa.

Marvelettan mekko syntyi äidille lyhennetystä hameenhelman siivusta, Täytteeksi kaapissa lojuneet vanhat riisit ja tyynyn sisälmyksiä. Kaulus väkerrettiin vanhasta sovituskaavasta. Tukkan tein flanellitiltkusta ja kasvot teellä värjätystä puuvillakankaasta.

Teatterikiikarin rungoksi tuli rikkinäinen teesiivilä ja kiikariosaksi kaksi lyijytäytekynän kärkeä. Linsseiksi tippa kirkkaaksi kuivuvaa geeliliimaa.

Teatterikiikarin rakennus saattoi herättää hilpeyttä lähirautakaupassa, kun marssin hakemaan välineitä kiikarin rakentamiseen. Vinkkinä: Teesiivilän poikki saaminen ja ylimääräisen niitin katkaisu siiviläosasta ei ole mikään ihan helppo homma. Siihen tarvitaan rautasaha, sivuleikkurit ja ruuvipuristin. Näillä aseistautuneena rakensin kiikarin illan pimeinä tunteina ja sain Marvelettan valmiiksi.

Tuossa se nyt tähystää kevättä uusilla kiikareillaan. Ehkä Marveletta odottaa pääsyä kesäteatteriin aitiopaikalle tähyämään.

Kevättakki

Jaahans. Kun päätin jossain vaiheessa viime vuotta, että blogissa esittäisin vain valmiita töitä. Täältä tulee taas tilitystä keskeneräisistä hommista.

Tässä tilitysosiossa keskeneräinen villatakki ei valmistu yhtään, sillä innokas, mutta saamaton blogaaja tilittää neuleesta neulomisen sijaan.

 (Tässä arkistojen kätköstä löytynyt tilitys jostakin kohtaa sitä kevättä)

"Murheenkryyniksi muodostunut vihreä villatakki ei ottanut millään edistysaskelia. Syypääksi nimitin liian pienet puikot. Koska olin jatkanut sinnikkäästi neulomista liian pitkälle raaskiakseni purkaa ja aloittaa alusta, joutui paitapolo kaapiin häpeämään kireitä palmikoitaan. Ohjekin joutui jonnekkin hukkaan.

Langat on nyt jälleen yhdessä kasassa takkia varten. Ohje tulostettuna uudelleen. Reilummille ja pidemmille puikoille on jo joustinneuleet tehtynä. Ensimmäinen palmikkokuvio kurkottelee versojaan levitäkseen pitkin takkia. Uutta intoa puhkuen ja innostuneena oikeannäköisestä käsialasta, aloitin kaiken alusta. Toinen paidantekele on tuossa mallina sanomassa: -ei näin."

Nyt takissa on sentää hiat paikallaan ja kaula-aukkoa ihmettelen suunnattomasti. Tietenkään en halunnut tehdä tuota poolokaulusta vaan hieman avaramman version. Huppua tekeleeseen en valitettavasti saa, koska lanka ei varmaankaan riitä. (Niin tosiaankin, ostin langat ihan ohjeen mukaan!) Joten jännää nähdä miten saan sovitettua kuvion, kavennukset ja päantiehen niin, että takkia voisi myös pitää päivänvalolla.

Ja kevät takkia Ei sitten pestä, KOSKAAN! Koska jossain mielen syvimmässä sopukassa tämä kauhuskenaario huovutetusta kevättakista on täysin mahdollinen.

Ymmärrän toki, ettei materia tuo hyvää mieltä, tai paranna maailmaa. Mutta neuloessa saan jotain valmiiksi (tai ainakin neulomiseni sisältää kovaa yrittämistä). Ajatukset irtaantuvat arjessa kahlaamisesta. Kevättakki valmistuu omalla ajallaan, enkä enää aio painostaa itseäni asioiden valmiiksi saamisella. Tahdon tehdä neuletta silloin, kun on aikaa ja se tuntuu mukavalta.

Ohje on Mari Muinosen kaunis Freija-neule. En toki suostu tekemään pystykaulusta ja haaveilin jopa hupusta. Katsotaan miten Ihana ja Kärsivällinen Neuleneuvojani suhtautuu taas näin järkevään hankkeeseen.(Muutaman adjektiivin lisäys oli ehkä paikallaan, jos satut lukemaan tätä!) Huomenna menen näyttämään, mitä olen saanut aikaan ja toivon kuulevani jotain lohduttavaa puseron valmistumiseen liittyen.

Mutta tein edellisen projektin valmiiksi, hei tyypit! Se on jotakin ennenkuulumatonta ja vähän voi läpsäyttää henkseliä! Projekti on nimeltään virkattu kesämatto, joka lepäilee kovin lahnamaisesti meidän olkkarin lattialla.

Elämä rutussa

                                                  

Tänään on huolipäivä.                                   

Huolettaa, kuinka elämä siliää.                      

Pitääkö laittaa mankeliin, vai riittääkö kevyt höyrytys.

Haluan silittää pois murheet ja rypyt otsalla. 

Kulmia kurtistan, kun huolettaa.                   

Neuloina tuntuu ikävä iholla.                        

                     

Aamulla laitan elämän miehen mukaan,vastasilitetyn paidan taskuun. 

Mukaan maailmalle tuulien tuuleteltavaksi,     

illalla kotiin palautettavaksi.                          

Illalla huolet huuhdotaan pois.                       

                      

Käperryn lämpimään kainaloon,                    

laitan nenän ryppyisen paidan taskuun...         

Elämän silittäminen on nyt helpompaa, kun lauta sai uuden puvun.

 

  Nuppineulat saavat painaa vihdoin päänsä uuteen tyynyyn.